Kokemus, jota he eivät koskaan unohda. Floorin perhe Etelä-Afrikasta oli tänä kesänä ensimmäistä kertaa Brunstadilla kaikkien 15 lapsensa kanssa.
Kokemus, jota he eivät koskaan unohda. Floorin perhe Etelä-Afrikasta oli tänä kesänä ensimmäistä kertaa Brunstadilla kaikkien 15 lapsensa kanssa.

– Miksi ei investoisi kaikkea?

Kirjoittanut: Karen-Birgitte Larsen | Paikka: Oslo, Norja | Julkaistu: 20. elokuuta 2010

12 000 kilometriä. He sanovat sitä pyhiinvaellusmatkaksi. Floorin perhe Etelä-Afrikasta oli ensimmäistä kertaa Brunstadilla. Paikassa, jonka useimmat heistä ovat nähneet vain satelliitin kautta, maapallon toisella puolella.

– Tiedän, että se mitä he ovat nähneet ja kuulleet omilla silmillään ja korvillaan, on jotakin, jota he eivät koskaan unohda, kertoo Mark Floor, joka toteutti unelmansa ja otti mukaansa kaikki 15 lastaan Brunstadin Konferenssikeskukseen, seurakunnan toiminnan keskukseen.

Mark ei halua puhua matkan hinnasta. Vaikka matka maksaa 17 -henkiselle perheelle yli neljännesmiljoona kruunua, on tämä pieni investointi siihen verrattuna, mitä koko perhe on saanut kokea.

– Miksi emme investoisi kaikkea? Täällä lapseni saavat apua elääkseen puhdasta elämää. Matkan hinta tulee pieneksi sen rinnalla, että eläisi synnissä, sanoo Mark, joka tietää, että evankeliumin kautta lapset voivat tulla yhtä onnellisiksi, kuin hän itse on tullut.

– Esikuvana oleminen on tärkeintä

Konferenssin aikana Brunstadilla perhe on kokenut uskoa vahvistavia kokouksia, lapsille järjestettyjä toimintoja ja nuortenkokouksia. Lapset ovat saaneet elinikäisiä muistoja ja ystäviä.

- Parasta mitä olen kokenut, sanoo Jan Abel viittomakielellä, kun isä kysyy häneltä millainen hänen viikkonsa Brunstadilla on ollut.

Jan Abel, joka on kuuro, saa kokouksen julistuksen viittomakielelle tulkattuna. Siitä huolimatta suurimman vaikutuksen häneen on tehnyt se, mitä hän on nähnyt ja kokenut.  

–  Suurinta ja tärkeintä, mitä voimme tehdä lapsillemme, on olla hyvä esimerkki.

Vanhempina olemme huomanneet, että suurin ja tärkein asia, mitä voimme lapsillemme tehdä, on olla hyvä esimerkki. Olemme ymmärtäneet, että kaiken, mitä Jan Abel näkee ja kokee rakkaudesta ja yhteydestä, menee suoraan sydämeen, kertoo Mark, jonka mielestä tämä ei koske ainoastaan kuuroja lapsia.

 

– Olen jäsen ruumiissa

Johannekselle, joka on perheen vanhin, oli aivan erityistä tulla konferenssiin Norjaan, vaikka hän on saanut kuulla samaa julistusta Etelä-Afrikassa.

– Seurakunta on ruumis. Tullessani konferenssiin, huomaan, että olen jäsen tässä ruumiissa. Kuulen samaa julistusta kotona, mutta minulle on todella tärkeää tulla tänne, sanoo 23-vuotias, joka on päättänyt olla uskollinen arkipäivässään, niin kuin jäsen Kristuksen ruumiissa.

14 sisaruksen isoveljenä Johannes huomaa kohtaavansa nopeasti inhimilliset rajansa. Tässä konferenssissa usko täydelliseen voittoon synnistä ja taipumuksista on tullut vahvistetuksi.

- Minun vastuuni on olla hyvä esikuva. Helposti tulee sanotuksi haavoittavia asioita lähimmille ihmisilleen erityisesti perheessä. Kun jotain tapahtuu, löydän omasta elämästäni jotakin voitettavaa. Toiset eivät ole ongelma, tietää Johannes, joka jo aikaisin päätti tulla hyväksi esikuvaksi nuoremmille sisaruksille. 

 

Kotiin, takaisin arkipäivään

Viimeisenä iltana ennen kotiinlähtöä mökissä riittää kiirettä. Muutaman tunnin kuluttua perhe matkustaa takaisin kotiin talveen ja arkipäivään. Laukut on pakattu ja useimmat lapsista, joiden olisi pitänyt olla nukkumassa jo pitkä aika sitten, tulevat sängyistään ja hiipivät isompien sisarusten syliin.

– Lapset haluavat tulla tänne uudelleen ensi vuonna, joten minun pitää mennä töihin maanantaina, nauraa Mark leikillään.

Mutta vaikka Floorin perhe seuraisi seuraavaa Elokuun konferenssia Etelä-Afrikasta tai olisi kerännyt tarpeeksi rahaa tullakseen Norjaan, sydämet ovat silti täynnä kiitollisuutta siitä, että saa olla osa seurakuntaa ja jäsen ruumiissa.