Sardinian toimintakerho

Sardinian toimintakerho

Kirjoittanut: Anna Risa | Paikka: Sardinia, Italia | Julkaistu: 31. joulukuuta 2013

Tule mukaamme jännittävään aarteenetsintään lasten kanssa Italian Sardiniaan!

«Tehtäväsi tänä iltana: Seuraa johtolankoja, joita maantierosvo jätti jälkeensa, niin löydät paikan, minne hän kätki kullan. Onnea matkaan!»

Ingar lopettaa puhumisen ja lapset ryntäävät joukolla ensimmäisen johtolangan ympärille, jonka ovat saaneet: se on paperilappu, johon on kirjoitettu ohjeet paikallisella sardinian murteella. Minun täytyy tunnustaa, että en ymmärrä siitä mitään, mutta Ingar, illan johtaja, kertoo minulle, että ohjeet johtavat puuhun, johon lasten on kiivettävä löytääkseen seuraavan johtolangan.

Pian lapset syöksyvät ulos kylmään ja pimeään iltaan, ja siellä he viettävät seuraavan tunnin juosten edestakaisin tontilla soihdut käsissään. Samalla he tulkitsevat vihjeitä, kaivavat hiekkalaatikolla ja ratkaisevat arvoituksia kolmen hengen ryhmissä. Kaikilla on tavoitteena löytää 'aarre' ensimmäisenä.

Lopulta kuuluu ilonkiljahduksia, jotka osoittavat, että aarre on löytynyt. Yhdessä toisten kanssa juoksen paikalle juuri ajoissa seuraamaan, kun kolme poikaa vetää esille puuarkkua ojasta, joka on sisäänkäynnin vieressä. Arkku osoittautuu olevan täynnä erilaisia makeisia; kaiken ikäisten lasten mieliksi.

Voittajat jakavat aarteen kaikkien osallistujien kesken, ja kaikki juttelevat innostuneina aarrejahdista. He puhuvat innoissaan yhtä aikaa, enkä pysty puutteellisella italiankielen taidollani ymmärtämään siitä kaikkea, mutta on ilmeistä, että kaikilla on ollut hauskaa.

"Luulimme, että suihkukaivon luona ollut johtolanka olisi osoittanut vanhalle kaivolle päin, joka on toisella puolella tonttia", huokaisee yksi tytöistä. "Sitten juoksimme turhaan sinne, ja jouduimme juoksemaan takaisin, kun huomasimme erehtyneemme", hän jatkaa hymyillen vastahakoisesti. 

Stian, yksi onnekkaista voittajista kertoo, että hänen mielestään paras johtolanka oli ristisanatehtävä, joka piti ratkaista etsimällä eri raamatunjakeita. "Mutta me käytimme Jonnin matkapuhelinta jakeiden etsimiseen,", huudahtaa Beniamino, joka on myös voittajajoukkueesta. Hän puhuu niin nopeasti ja innokkaasti, että tuskin siitä saa selvää. "Ja Daniel soitti koko ajan Jonnille, kun kun olimme tekemässä sitä, ja olimme ihan stressissä. Se meni silleen: ensimmäinen rivi tehty, Daniel soittaa, saamme toisen rivin valmiiksi, hän soittaa taas, me vaan olimme, että OOOOH! Laita se! Laita se!" Hänen tapansa kertoa tapahtumista saa kaikki purskahtamaan nauruun.

Eräs asia, minkä panen merkille illan aikana on se, että Ingar, joka ei tietenkään voinut osallistua itse kilpailuun, koska oli ollut mukana suunnittelemassa sitä, näytti kuitenkin iloitsevan yhtä paljon kuin lapset, ellei enemmänkin. Hän juoksi ympäriinsä ulkona, yhden joukkueen luota toisen luo, innosti heitä ja antoi heille vihjeitä, jos he niitä kaipasivat. Nyt hän osallistuu keskusteluun hymyillen hilpeästi.

Voi vain miettiä, mikä motivoi 19-vuotiasta opiskelijaa käyttämään aikaansa ja voimiaan aarteenetsinnän järjestämiseen, sekä luopumaan perjantai-illasta sen toteuttamiseksi.

"Tulen todella iloiseksi, kun näen, että lapsilla on hauskaa", hän selittää, kun kysyn asiasta häneltä. "On ollut hieno kokemus organisoida tämä aarteenetsintä. En olisi voinut käyttää aikaani paremmalla tavalla!"

Katselen iloisia kasvoja ympärillämme ja olen täysin samaa mieltä. Ajatus siitä, että tekee jotain toisten ihmisten hyväksi on arvokkaampaa ja antoisampaa kuin itselleen mieliksi eläminen, ei ole mitään uutta. Olen nähnyt hienon esimerkin juuri siitä täällä tänä iltana.

«... muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa'.» Ap.t. 20: 35.