Kilpajuoksu aikaa vastaan

Kilpajuoksu aikaa vastaan

Kirjoittanut: Nick Jacobs | Paikka: Oslo | Julkaistu: 5. lokakuuta 2010

Olen Østfoldissa. Tänä iltana on joka vuotuisen Raamattukilpailun aika ja kello käy.

Sali on tupaten täynnä nuoria. Noin 50 pöytää on aseteltu järjestykseen ja jokaisella pöydällä on kannettava tietokone – mieleen tulee jokin poliittinen huippukokous. Hälinä on korvia huumaava ja kaikki ovat selvästikin innokkaita aloittamaan. En tunne täältä ketään, olen hermostunut, mutta päätän kuitenkin esitellä itseni muutamalle lähelläni istuvalle pojalle. He ovat Ørjan (22) ja Christoffer (19). He ovat mukavia, juttelevat mielellään ja kertovat minulle itsestään ja Østfoldin seurakunnasta.

Yhtäkkiä kaiuttimista kuuluu: “Voitte aloittaa kilpailun.” Ørjan kääntyy pöydällä olevan tietokoneen ääreen. Nyt myös kaikki hänen ryhmäänsä kuuluvat ovat saapuneet paikalle ja kaikki kymmenen kurottelevat nähdäkseen näyttöruudun. Christoffer alkaa lukea ääneen kysymyksiä ja pian satelee vastauksia: ”Ykkönen on oikein, kakkonen väärin, kolmonen väärin ja nelonen oikein!” Pisteitä vähennetään, jos yhden kysymyksen läpikäymiseen kuluu liikaa aikaa. Nyt on kilpajuoksu aikaa vastaan.

Ehdoton keskittyminen

Yritän kysyä, miten menee, kun he ovat 15. kysymyksen kohdalla, mutta keskittyminen ei herpaannu.

Vuoden Raamattukilpailua koskeva kirja on nimeltään “Uusi liitto ja laittomuuden salaisuus”, jonka on kirjoittanut Sigurd Bratlie. Kuulostaa siltä, että kirja sisältää ”painavaa asiaa”, mutta näyttää siltä, että pojilla on tilanne hallussaan. Ørjan nauraa yhdelle kysymykselle, hän tietää heti vastauksen. Seuraavan kysymyksen kohdalla hän jää miettimään – uuden liiton pappien tehtävä? ”Oi”, ajattelen, ”en olisi ikinä pystynyt vastaamaan tuohon!” Ryhmä on erimieltä siitä, mikä on oikea vastaus, mutta heidän on vain pakko valita yksi ja siirtyä eteenpäin – aika rientää.

Vihdoin saan tilaisuuden kysyä, miten heillä mielestään sujuu.
 – Vaihtelevasti, sanoo Ørjan, mutta suurimmaksi osaksi hyvin. Huomenna kuulemme, olemmeko päässeet finaaliin!

Ymmärtää velvollisuutensa

Yhtäkkiä kilpailu on ohi. Christoffer ja Ørjan vetäytyvät ruudun ääreltä ensi kertaa ja hierovat silmiään. Nuoret hajaantuvat hakemaan juomista ja haukkaamaan raitista ilmaa. Kysyn pojilta, miten heidän kilpailunsa meni ja he hymyilevät.

– Oikeastaan voittamisella ei ole meille niin suurta merkitystä, sanoo Ørjan. On hauskaa nähdä, kuka pystyy saamaan eniten pisteitä, mutta kilpailussa on paremminkin kyse siitä, että opitaan kirjasta.

– Mitä olet oppinut tästä kirjasta? kysyn.

– Sen suuren eron, mikä on vanhan ja uuden liiton välillä, hän vastaa. Tunnen ymmärtäväni velvollisuuteni nyt. En voi odottaa Jumalan täyttävän sopimuksessa olevia lupauksiaan ja siunaavan minua ellen itse velvoita itseäni johonkin. Minun tehtäväni on pitää Jumalan lait.

– Kirja on yksinkertainen, lisää Christoffer. Se on looginen, siinä on järkeä, ja joka kerta, kun sitä lukee, siitä saa enemmän irti. 

Kiitän poikia ja lähden kotiin. Tulokset julkistetaan seuraavana päivänä Brunstadilla ja epäilenpä, että uudet ystäväni voivat olla kymmenen parhaan joukossa.