Nuortenviikonloppu Australiassa

Nuortenviikonloppu Australiassa

Kirjoittanut: Anna Risa | Julkaistu: 30. maaliskuuta 2014

Mikä tekee näistä nuorista erilaisia, tästä tietystä joukosta australialaisia nuoria, jotka viettävät viikonloppua yhdessä rannalla?

Aurinkoa, hiekkaranta ja surffausta.Australialaisille nuorille kaikkein tyypillisin tapa viettää lomaa on suunnata rannalle. Erityisesti silloin, kun on kyse lämpimästä kuivasta kesäviikonlopusta. Vaikka sääennusteet ovat olleet vähän huonoja, ovat kuitenkin useimmat Melbournen BCC:n nuorista tulleet rannalle, positiivisesti yllättyneinä kirkkaasta auringonpaisteesta.  

Mikä erottaa meidät muista nuorten joukoista, jotka viettävät tätä viikonloppua rannalla? Katselen ympärilleni pyyheliinan päällä istuessani; toiset tytöt ovat sukeltaneet turkoosiin mereen tai pelaavat rannalla lentopalloa. Olemmeko me millään tapaa erilaisia?

Myöhään illalla istumme suuressa ympyrässä ja kuuntelemme Davidia, joka on nuorisojohtajamme. Hän puhuu meille siitä, kuinka tärkeää on kuunnella omaatuntoamme. "On valtavan tärkeää omistaa puhdas omatunto", hän sanoo. Katson ympärilleni, kaikki kuuntelevat tarkasti, jopa nuorimmat, jotka ovat 12-13-vuotiaita. En näe yhtään teini-ikäistä, joka olisi puhelimellaan - David saa kaiken heidän huomionsa. "Kaikki tietävät, miltä tuntuu omistaa huono omatunto. Sen piinaavan tunteen, kun kaikki ei ole niin kuin pitäisi", hän selittää edelleen.

Mietin sitä, kuinka hän onnistuu saamaan niin monet nuoret kiinnostumaan. Eikö ole tavallisempaa, että teini-ikäiset haluavat, että heillä on hauskaa, sen sijaan että he ajattelisivat omantunnon äänen kuuntelemista sisällään? Se on tyypillisempää useimmille, mutta en saa sitä vaikutelmaa täällä nyt. David on selittänyt kuinka tärkeää on omistaa "hiljainen hetki" päivän kuluessa, koska emme pysty kuulemaan, mitä omatuntomme haluaa kertoa meille, jos olemme koko ajan kiireisiä. 

Monet nuoret käyttävät tilaisuutta ja jakavat ajatuksiaan ja tuntemuksiaan suhteessa siihen, mitä ovat kuulleet.. 

Rebecca sanoo, «Haluan suhtautua todella vakavasti, kun Jumala osoittaa minulle asioita, joita minun pitää saada kuntoon... Minun pitää käyttää aikaa Jumalan kuuntelemiseen, sillä tiedän, että se on tärkeää.» Caleb, joka on 12-vuotias, ja aloitti yläkoulun pari viikkoa sitten, sanoo muutamia sanoja: «Olen kiitollinen siitä, mitä saan kuulla, ja koulussa en halua hävetä sitä, että sanon olevani kristitty.»

Luulen, että olen saanut selville eron. Nuorilla täällä on aito kiinnostus elää Jumalalle, ja he haluavat tehdä sen, mikä on oikein; tämä on heille tärkeää! En sano, että he olisivat täydellisiä, mutta he yrittävät. Tietyssä iässä, jolloin "hauskuus" on jumala, jota nuoret ympäri maailman palvovat, on joitakin, jotka ovat löytäneet jotain parempaa: rauhan ja ilon, joka tulee siitä, että elää kunnon kristittynä, Kristuksen seuraajana.

Kuvagalleria