Aksel Johan Smith – «Minä ja Isä olemme yhtä»

Aksel Johan Smith – «Minä ja Isä olemme yhtä»

Kirjoittanut: Redaksjonen | Julkaistu: 29. huhtikuuta 2013

Aksel Johan Smith oli tavallinen mies, jolla oli suuri hengellinen voima. Hän omisti koko elämänsä Jumalan palvelukseen. Hänen elämänsä on loistava esimerkki uskollisuudesta, ja siitä, että elämän pienistä ja suurista tilanteista voi saada täyden hyödyn..

Aksel J. Smith syntyi Hortenissa vuonna 1910 Pauline ja Johan Oscar Smithin neljäntenä lapsena. Hän sai varttua kristillisessä kodissa, erityisen jumalaapelkäävien vanhempien hoivassa, ja niin hän jo nuorella iällä tuli vakuuttuneeksi evankeliumin voimasta ja mahdollisuudesta elää elämää synnistä vapaana. Nuorena miehenä hän käytti paljon aikaa matkustellen Norjan eri seurakunnissa ja lähetystyöntekijänä Skandinaviassa. Hän myös suoritti opintonsa loppuun ja valmistui huonekalupuusepäksi, ja vuonna 1930 hän kirjoittautui ilmavoimien lentäjäksi ja suoritti asevelvollisuuden seuraavana vuonna. Kansallistunne ja ylpeys isänmaasta eivät koskaan vähentyneet hänen pitkän elämänsä aikana.

Tammikuussa vuonna 1943 Johan O. Smith luovutti seurakunnan lehden Skjulte Skatterin toimitusvastuun pojalleen Akselille. Silloin Aksel oli 33 vuotta vanha. Se oli palkaton tehtävä, joka perustui vapaaehtoiseen panokseen, ja siihen aikaan kaikki muutokset ja postitus tehtiin käsin. Sen jälkeen kun Aksel oli avioitunut lapsuudenystävänsä Ida Olsenin kanssa vuonna 1947, he jakoivat työn painoksen toimittamisesta ja jakelusta; aluksi määrä oli satoja, myöhemmin tuhansia kappaleita. He huolehtivat paitsi siitä, että artikkelit olivat kieliopillisesti virheettömä, myös siitä, että ne olivat opillisesti oikeita, rakentavia ja kirjoitettuja siinä hengessä, joka uskoo voittoon. Aksel ja Ida eivät koskaan pitäneet aikaa vievää työtään minään raskaana velvollisuutena, vaan etuoikeutena ja ilona. Sitä mukaa kun heidän viisi lastaan kasvoivat, myös he olivat apuna tässä laajassa työssä. Aksel toimi Skjulte Skatter- lehden päätoimittajana 55 vuotta.

Yhdessä Sigurd Bratlien ja Elias Aslaksenin kanssa Aksel J. Smithillä oli 1930-luvulta lähtien vastuu seurakunnan maallisesta ja hengellisest kehityksestä. Tätä palvelustehtävää hän jatkoi läpi aikakauden, joka on yksi maailamnhistorian levottomimmista. Hän oli mies, jolla oli visioita, ja hän ymmärsi, mihin suuntaan seurakunnan oli hyvä kehittyä. Juuri Smith pani merkille välittömästi ne valtavat mahdollisuudet, mitkä olivat pienellä tilalla, jota kutsuttiin Brunstadiksi, kun hän ensimmäistä kertaa kävi katsomassa paikkaa, kahlaten polviaan myöten lumessa. Hänen selvä näkynsä tulevaisuudesta on vuosien mittaan saanut aikaan Brunstadin Konferenssikeskuksen sellaiseksi kuin tunnemme sen tänään - seurakunnan keskuspaikaksi - ja niin kuin lapsilla, jotka viettävät kesälomansa täällä, on tapana sanoa: "Maailman parhaaksi paikaksi!" 

Huolenpito seurakunnasta ja ihmisistä tuli Akselin henkilökohtaiseksi sydämenasiaksi. Hän oli viisas tiennäyttäjä esimerkiksi silloin, kun konservatiiviset äänet naisen asemasta seurakunnassa olivat aktiivisesti esillä. Aksel J. Smith seurasi isänsä jalanjälkiä ja teki selväksi, että sekä miehet että naiset voivat palvella seurakunnassa, ja että naiset voivat olla samassa määrin kuin miehetkin yhteisön voimavara.

 

Naapurit ja ystävät tunsivat hänet miehenä, joka ei vain puhunut kristinuskosta, vaan joka eli sen käytännössä.

Hän ei koskaan ajanut omia etujaan tai yrittänyt tehdä itsestään suurta ja merkittävää palveluksensa kautta, minkä hän hyvinkin olisi voinut  tehdä Johan O. Smithin pojan ominaisuudessa. Mutta Aksel oli täysin haluton luomaan "hengellistä eliittiä". Sen sijaan hän kehitti harvinaisen taidon korottaa kanssatyöntekijöitään ja sai heidät esille ja tuntemaan itsensä arvokkaiksi. Aksel J. Smithin elämä oli tukevasti perustunut salassa uhraamiseen ja Jumalan, seurakunnan, perheen ja yhteiskunnan palvelemiseen. Läpi seitsemän vuosikymmenen kasvun, varhaisesta herätyksestä 1930-luvula, läpi vaikeiden sotavuosien, kansainväliseen laajentumiseen 50- ja 60-luvuilla ja aina herätykseen saakka, joka tuli 90-luvulla - Aksel J. Smith oli hyvä, ymmärtäväinen ja lempeä seurakunnan paimen koko ajan. Hänen kuolemansa jälkeen elokuussa 1998 tuli entistä selvemmäksi, että se perintö, jonka hän jätti, oli avoin, tavoitettavissa oleva ja kansainvälinen seurakunta. Aksel J. Smith ymmärsi, mitä merkitsi elää uskollisesti tässä ja nyt. Hän ei koskaan puolustanut eristäytymistä muusta maailmasta, vaan sen sijaan hän oli aktiivinen ja innostunut osallistuja Hortenin paikallisyhteisössä, missä hän usein kävi tapaamassa sairaita ja vanhuksia. Naapurit ja ystävät kaupungissa tunsivat hänet miehenä, joka ei vain puhunut kristinuskosta, vaan joka eli sen käytännössä joka ikinen päivä. 

«Minä ja Isä olemme yhtä.»

Keskeinen tekijä Akselin elämässä oli hänen rajaton rakkautensa kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, jotka hän tapasi. Hän eli elämää täydellisessä uskollisuudessa evankeliumia kohtaan synnin voittamiseksi, ja hän oli sellaisessa jatkuvassa sisäisessä kehityksessä, niin että hän elämänsä lopulla luki Joh. 10: 30 pääsiäiskonferenssissa Brunstadilla vuonna 1995, eikä ole epäilystäkään, että tämä oli tullut hänen henkilökohtaiseksi todistuksekseen: "Minä ja Isä olemme yhtä". 

 

(Lähde: Bratli, Kjell Arne, En Herrens Hyrde: Aksel J. Smith 1919-1998, Skjulte Skatters Forlag 2007)