Smithin perintö

Smithin perintö

Kirjoittanut: Trond Eivind Johnsen | Paikka: Oslo, Norge | Julkaistu: 12. joulukuuta 2011

Johan Oscar Smith kääntyi Jumalan puoleen vuonna 1898, yksin ollessaan - hän palveli tuolloin Norjan merivoimissa. Yli sata vuotta myöhemmin tuhannet ihmiset ovat kiitollisuudenvelassa Smithin elämän vuoksi.

Lokakuussa 1871, samana vuonna kun Saksasta tuli valtakunta ja ranskalaiset antautuivat Preussille, syntyi Johan Oscar Smith rauhallisessa Fredrikstadin satamakaupungissa. Siellä hän varttui kristillisessä kodissa, norjalaisessa yhteiskunnassa, joka oli vielä 34 vuoden ajan mukana Ruotsi-Norjan unionissa. 

Käytyään kansakoulun, nuori Johan alloitti keskikoulun. Siellä hänen peritty vanhurskauden aistinsa heräsi. Tuona aikana opettajat tekivät koulussa selvän eron rikkaiden ja köyhien vanhempien lasten välillä. Johan ei voinut sietää sitä. Hän lopetti keskikoulun puolen vuoden jälkeen ja lähti merille purjealus «Ørnenilla» vain 15-vuotiaana. Kaksi vuota myöhemmin, kahden rankan vuoden jälkeen merillä, hän värväytyi Norjan laivastoon, missä hän palveli lähes 40 vuotta. 

 

Smithin uusi ystävä

Hortenissa 19. toukokuuta 1898, Smith kirjoitti kotiin perheelleen Fredrikstadiin. 

Nyt voin kertoa teille, rakkaat vanhemmat ja sisarukset, suuren uutisen, nimittäin sen, että olen niin onnellinen ja miksi; niin, koska olen saanut Jeesuksen ystäväksi ja veljeksi, ja nyt hän on kaikkeni. Aikaisemmin minulla ei ollut rauhaa missään, mutta kiitetty olkoon taivaan Jumala, nyt minulla on rauha kaikkialla. 

Te varmaan kysytte, kuinka sinä sait sen rauhan. Niin, olen jo pitkään ymmärtänyt, että ilman Jumalaa ei ole olemassa mitään todellista iloa. Sitten eräänä sunnuntai-iltapäivänä tapasin O:n, joka tuli samana päivänä palvelukseen kuin minä, ja me molemmat menimme Metodistikirkkoon. Kun istuimme siellä, kysyin haluaisiko hän tulla kotiini syömään illallista kanssani, mihin hän suostui. Kotona keskustelun aikana tulin niin liikuttuneeksi, ja itkien otimme toisiamme kädestä, ja hän rukoili Jumalaa meidän molempien puolesta. En voi unohtaa, miltä minusta silloin tuntui. Saatana tuli tietysti, kuten tavallista, mutta rukouksella oli kuitenkin vaikutusta, sillä seuraavana yönä, kun olin vahtivuorossa laivalla, rukoilin Jumalaa pienessä pyöreässä tornissa. Näytti niin pimeältä, mutta yhtäkkiä tulin niin iloiseksi, että tuntui kuin olisin melkein koskenut kattoon kävellessäni. Niin, vain Jumala voi tehdä meidät niin iloiseksi, ja hänen olkoon ylistys kaikkialla. 

Ilmestys Jumalan totuuksista

Kääntymisen jälkeen Smithillä oli voimakas kaipaus elää henkilökohtaista elämää Jumalalle. Tämä sai aikaan sen, että hän muisti huonoja asioita, joita oli tehnyt toisia ihmisiä kohtaan ennen kuin pelastui, mutta kun hän kysyi neuvoa saarnaajilta, hänelle selitettiin, että hän on Jeesuksen veren alla. Hänellä voisi olla rauha kaikista sellaisista ajatuksista, eihän hänen tulisi pelastaa itse itseään. Tyytymätön Johan Oscar Smith ei kuitenkaan mennyt tämän ohjeen mukaan - hän alkoi selvittää asioitaan sekä Jumalan että ihmisten kanssa. Siten hän valmisteli sitä, mikä myöhemmin osoittautui olevan hyvä perustus hänen rikkaalle kristilliselle elämälleen.

Uskon kuuliaisuus.Yksi ensimmäisistä raamatunjakeista, joka tuli eläväksi Smithille, oli Room. 1:5: «.. ja häneltä minä olen saanut armon ja apastolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen.». Smith ymmärsi, että jotta kristitty voisi tulla osalliseksi pyhityksestä, tulisi hänen olla kuuliainen sille, mitä Jeesus oli käskenyt.

«Kristus imestynyt lihassa».Tämä ilmaisu sai aikaan voimakkaan keskustelun, ja Smithin selitys leimattiin laajlti harhaopiksi, mutta Smith oli suuresti kiinnostunut siitä, millainen käsitys Jeesuksesta meillä on. Jos hän seuraisi Jeesusta, joka ei tehnyt syntiä, oli tärkeää tietää, tuliko Jeesus todella kiusatuksi niin kuin hän. Jos se ei olisi ollut yhtä haastavaa Jeesukselle kuin hänelle, silloin hänen mielestään olisi ollut kohtuutonta odottaa, että ihmiset olisivat voineet elää samalla tavalla. 

 Oman tahdon ja lihan totteleminen olivat Smithin mukaan sama asia. Jeesuksella oli liha (oma tahto) ihmisenä (Matt. 26:39), mutta hän kielsi sen aina, niin että hän ei tenyt syntiä. "Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavaisuuksiamme, sillä hän on koeteltu kaikessa samalla tavalla kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin." (Hebr. 4:15) Juuri tämä ymmärrys siitä, että Jeesus kielsi oman tahtonsa koetuksen hetkessä, antoi Johan Oscar Smithille uskon elämään, jossa on voitto tietoisesta synnistä myös hänen omassa elämässään.   

Kristus ilmestynyt lihassa, on jumalanpelon suuri salaisuus. «Me tunnustamme, että meidän uskomme pyhä salaisuus on suuri: Hän ilmestyi ihmisruumiissa (vanha käännös: 'lihassa'), hänet julistettiin vanhurskaaksi Hengen voimasta,…» 1. Tim. 3:16

Voitto tietoisesta synnistä. Smith koki, että Pyhän Hengen voiman kautta oli mahdollista voittaa kaikki tietoinen synti (se, mitä Raamattu kutsuu lihan teoiksi), sen jälkeen kun Jeesus oli raivannut tien meille. Kun Hebrealaiskirjeessä 2:18 lukee: «Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.», merkitsee se sitä, että Jeesuksella itsellään oli Pyhä Henki ja että hän voitti sen voimassa, kun hän tuli kiusatuksi. Kun olemme tulleet Jeesuksen luo, voimme mekin tehdä samoin.

Pyhitys. Johan Oscar Smith ymmärsi, että edessä on tie, kun ensin on tullut kääntymykseen, saanut synnit anteeksi ja selvittänut asiansa.  On kysymys siitä, että käy muuttumisen tietä kohti täydellisyyttä, niin että voi tulla Jeesuksen kaltaiseksi. Pyhä Henki osoittaa sen, mikä ei ole Jumalan silmissä täydellistä. Jos vihaa ja tuomitsee sen, mitä Pyhä Henki osoittaa, silloin on jumalallisessa kehityksessä - pyhityksessä.

Kristus ja seurakunta. Seurakunta on Kristuksen ruumis, Kristus on pää ja jokaisella jäsenellä on oma paikkansa ruumiissa. «Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.». 1. Kor. 12:27. Smith sanoi  70-vuotisjuhlassaan, että tärkeintä hänen palvelustyössään on ollut liittää eri jäsenet päähän, Kristukseen.  

Siitä lähtien kun Smith alkoi saada näitä ilmestyksiä Jumalasta, hän myös alkoi puhua ihmisten kanssa. Hänelle oli hyvin tärkeää voida välittää eteenpäin sitä, mitä Jumala oli hänelle opettanut. Työ ei kantanut välitöntä tulosta, ja sen ajan uskonnollisessa Norjassa oli runsaasti karismaattisia ja suosittuja saarnaajia, jotka sytyttivät ihmisiä paljon enemmän kuin oppi lihassa ilmestyneestä Kristuksesta. Smith ei myöskään ollut kiinostunut miedontamaan totuuksia kootakseen monia, eikä myöskään järjestämään suurta tilaisuutta saadakseen huomiota itselleen. "Jumala haluaa mielellään, että joku seisoo hänen kasvojensa edessä; sillä niitä on riittämiin, jotka seisovat ihmisten edessä", hän kirjoittaa veljelleen vuonna 1909.  

–Jos haluat tutustua lähemmin Brunstadin Kristillisen Seurakunnan teologiaan, lue: «».

Ensimmäiset «ystävät»

Eräässä kirjeessään, jonka päiväys on 31. toukokuuta 1933, Smith antoi lyhyen selonteon seurakunnan vaatimattomasta alusta.

Kävin metodistikirkossa jonkin aikaa, mutta en saanut riittävää ravintoa. Aloimme pitää joitain pienimuotoisia kokouksia nuorten kanssa. Rukoilimme ja luimme Raamattua. Jumalan Henki teki voimakkaasti työtä minussa, että minun tulisi puhdistaa itseäni. Se ei edennyt niin nopeasti, mutta otin kaiken niin kuin Jumalalta, ja hän antoi minulle voimaa. Kaksi vuotta kääntymisen jälkeen vuonna 1900 Pyhä Henki  tuli ylleni kanuunalaiva Sleipnerillä. Kirjoitukset tulivat paljon ymmärrettävämmiksi kuin aikaisemmin. Mutta oli merkillistä, että kukaan niistä uskovista, joita tunsin, ei ymmärtänyt minua. Minä jäin yksin. Mutta sitten tapasin yhden sieltä toisen täältä, laivalla ja telakalla. Me tulimme yhteen iltaisin ja rukoilimme Jumalaa ja luimme kirjoituksia. 

Kesti kuusi vuotta Smithin kääntymisestä ennen kuin hän tapasi jonkun jonka sydämestä hän tunsi vastakaikua.

Aliupseeri Theodor Ellefsen, rauhallinen mies Grimstadista, tuli yhteyteen Smithin kanssa eräässä Sisälähetysseuran kokouksessa vuonna 1904. He keskustelivat yhdessä ja Ellefsen tuli mukaan piiriin, joka toivoi Smithistä johtavaa saarnaajaa. He pitivat Smithin opetuksesta, mutta he eivät olleet niin kiinnostuneita elämään niin kuin tämä oppi sanoi. Siitä Smith ei pitänyt - hän ei halunnut olla sellaisen seurakunnan pappi, jossa oli passiivisia jäseniä.Eräässä kokouksessa, jossa tästä keskusteltiin, hän pyysi kaikkia niitä, jotka eivät halunneet sisälle samaan elämään kuin hän, lähtemään pois salista. Ketään ei jäänyt jäljelle - ei myöskään Ellefsen, jolla ei ollut luultavasti rohkeutta jäädä istumaan. Kun kaikki olivat menneet, Smith muisti Raamatun sanan Salomonin sananlaskuista 24:11: "Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi, riennä apuun kun hän hoippuu teloituspaikalle."  Siksi hän meni ulos katsomaan olisiko siellä ollut joku pelokas sielu. Sieltä hän löysi itkevän Ellefsenin. Hän ei halunnut menettää apua totiseen jumalelämään, jota hän koki Smithissä. Ellefsenistä tuli siten ensimmäinen "Smithin ystävä", ja koko loppu elämänsä heillä oli luottamuksellinen yhteys Jeesuksen veljinä.   

Samaan aikaan Smith alkoi tehdä työtä yhdeksän vuotta nuoremman veljensä, hammaslääkäri Aksel Smithin kanssa, sekä kirjeiden välityksellä että keskusteluin. Vuonna 1905 Aksel kirjoitti kirjeen veljelleen, jossa hän kertoi kääntyneensä Jeesuksen puoleen - ja siitä alkaen Smith alkoi opettaa perusteellisesti veljeään. Hän kirjoitti paljon kirjeitä, jotka on koottu Johan Oscar Smithin kirjeet - kirjaan. 

Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1908 Smith kohtasi aivan erityislaatuisen nuoren kadetin . Hän oli ykkönen kaikista merisotakoulun oppilaista, ja hänellä oli loistava ura edessään. Kuitenkin kun hän kohtasi Smithin ja kuuli ne totuudet, jotka hän oli saanut Jumalalta, jätti hän kaiken palvellakseen Jeesusta. Aslaksenista tuli myöhemmin yksi Smithin lähimmistä kanssatyöntekijöistä, ja hän otti hoitaakseen Smithin vastuulla olleet tehtävät seurakunnan johtajana, kun Smith kuoli vuonna 1943.  

Pauline ja lapset 

Vuonna 1901 Smith pani merkille erityisen jumalaapelkäävän ja kunnollisen naisen, Pauline Pedersenin. Hän teki töitä eräälle kauppiaalle Hortenissa, ja hän oli saanut oikeudenmukaisen ja rehellisen käytöksensä vuoksi luottamuksen johtaa yhtä kauppaliikkeistä. Samana vuonna he menivät kihloihin ja marraskuussa 1902 he menivät naimisiin yksinkertaisin menoin Metodistikirkossa Kristiansandissa. He saivat vuoteen 1918 mennessä kuusi lasta.

Skjulte Skatter

Veljekset Aksel ja Johan Oscar Smith kirjoittivat ahkerasti kristillisiin lehtiin, mutta kun Smithin oppi alkoi kohdata suurempaa vastatuulta, saivat he yhä useammin artikkeleita takaisin. Tämä johti siihen, että he saivat ajatuken omasta lehdestä. Smithin mielestä tarvittiin "työtä tekevä" lehti, joka johtaa jumalanpelkoon, eikä ainoastaan "kertovia" lehtiä, joita oli jo niin monia. 1. tammikuuta vuonna 1912, sisäisen tarpeen ja vakuuttuneisuuden ajamana ilmestyi ensimmäinen numero lehdestä Skjulte Skatter. Tämä lehti on siitä lähtien ollut seurakunnan tärkein julkaisu, jota käännetään 28:lle kielelle ja jaetaan kaikkialle maailmaan.

«Tehnyt työtä enemmän kuin kaikki»

Loppu elämänsä aikana Smith oli ainoastaan kiinnostunut näistä kahdesta totuudesta: Kristus ilmestynyt lihassa ja Kristus ja seurakunta. Kaikki joiden kanssa hän tuli yhteyteen saivat nähdä, kuinka tämä oppi kulki käsi kädessä hänen elämänsä kanssa. Kaikki, minkä hän sai ilmoitetuksi Jumalasta, ja mitä hän oli alkanut toteuttaa omassa elämässään, sitä hän opetti innokkaasti eteenpäin. Erona moniin muihin saarnaajiin, jotka usein panivat painoa sille, että saavat koottua monia, hän teki perusteellista työtä jokaisen yksittäisen sielun kanssa. Hän oli enemmän kiinnostunut muutamista harvoista veljistä ja sisarista, jotka tulivat yhteyteen Kristuksen kanssa, kuin monista kannattajista. Mitään muuta kehitystä Smith ei hyväksynyt, ja hän halusi mieluummin olla vaikka yksin uskonsa kanssa koko elämänsä kuin luopua totuudesta. 

Kun sinä, Johan, kuolet, sinä kuolet pystyssä.

Keväällä 1943 Smithin elämä lähestyi loppuaan. Hän oli heikentynyt sokeritaudin takia, hänellä oli huono näkö ja hänen täytyi pysyä sängyssä muutamia päiviä. Yöllä 1. toukokuuta Johan Oscar Smith meni kotiin Jeesuksen luo - hän kuoli sydänkohtaukseen kävellessään huoneen poikki. Näin täyttyi Ludvigin, Smithin veljen, profetia. Hän sanoi nimittäin kuolinvuoteellaan: "Kun sinä, Johan, kuolet, sinä kuolet pystyssä." 

Smithin kuoleman jälkeen Elias Aslaksen antoi tämän todistuksen hänestä: «Koskaan en ole nähnyt sellaista miestä. Koskaan en ole kuullut tai nähnyt ketään, joka olisi voinut kertoa sellaisesta miehestä, ei tässä maassa eikä muualla.»

Smithin hautajaisista tuli suuremmat kuin mitä Hortenissa oli siihen mennessä nähty, vaikka sota-ajan ankarat matkustusrajoitukset olivat voimassa. Paikalle virtasi kiitollisia sieluja, sähkeitä ja kukkalaitteita. 

«Me emme ole minkään opinmuodon kannattajia, vaan seuraamme elävää uskoa, joka saa aikaan elämää. - Veli Smith on ollut uranuurtaja, taistelija, ei oikeastaan opinmuotojen puolesta vaan totisen kristillisyyden puolesta, aidon jumalelämän puolesta, oikeuden, totuuden, rakkauden, Jumalan viisauden, puhtauden, hyvyyden puolesta». Tällä tavalla Aslaksen kiteytti Johan Oscar Smithin elämän, joka sai iankaikkisuusarvoa sekä hänelle itselleen että niille, jotka hän Jumalan armon kautta voitti Kristukselle.

«Valvo itseäsi ja opetustasi, pidä kiinni näistä ohjeista! Silloin pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuulevat sinua.» 1. Tim 4,16