Allister Garth Cousins ei ollut tyytyväinen lapsuudessaan kokemaansa kristinuskoon. Siksi hän alkoi 20-vuotiaana etsiä todellista ja aitoa kristinuskoa ja voittoa synnistä.
Teollisuuskaupunki Vanderbijlpark sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Johannesburgin suurkaupungista Etelä-Afrikassa. Tapaan siellä Allisterin ja istuudumme sisään, sillä kaupungin yllä on rankkasade. Allister on 26-vuotias, asuu Johannesburgissa ja työskentelee siellä mainostoimiston graafisena suunnittelijana.
– Vartuin rauhallisella asuinalueella Johannesburgissa äitini, isäni ja veljeni kanssa, Allister alkaa kertoa varovasti.
Kuuluisassa miljoonakaupungissa on siis sellaisiakin asuinaluieita, jossa ei ole niin paljon väkivaltaisuutta, ajattelen.
Jumala, jos olet siellä jossain, ohjaa elämääni
Lapsuudessaan hän kävi pyhäkoulussa. Äitinsä innoittamana hän kävi uskollisesti kirkossa nuoruusvuosinaan. 21-vuotiaana hän meni erääseen vapaakirkkoon. Allisterilla oli aina ollut tietoinen suhde hyvään ja pahaan, mutta vasta nyt hän päätti elää kristittynä.
– Jumala, jos olet siellä jossain, ohjaa elämääni, oli rukous, joka pikkuhiljaa kasvoi hänen sydämessään.
High Schoolin jälkeen hän tunsi sisimmässään, ettei halunnut enää elää kuten oli tähän asti elänyt. Hän ymmärsi, että kristittynä eläminen vaati häneltä jotain enemmän, ja pikkuhiljaa hän erkani vanhoista ystävistään.
– Sitä paisti he eivät edes halunneet olla tekemisissä kanssani niin paljon, sillä puhuinhan niin paljon vain Jumalasta, Allister muistelee hymy suupielessään.
– Emme ole oikeastaan ystäviä, siis aitoja ystäviä. Teet joitain asioita silloin, kun en ole läheisyydessäsi. Niitä et tekisi kanssani, hän sanoi kerran eräälle kaverilleen. Hän piti tauon ja jatkoi:
– Ystävyytemme ei ole aitoa ja rehellistä.
Pikkuhiljaa hänen sisimmässään kasvoi kaipaus murtaa synti, jonka sitoma hän tunsi olevansa. Ilman uskoa Jeesukseen edelläkävijänä häneltä puuttui voima. Hänellä ei ollut minkäänlaista ratkaisua; tietä pois siitä, mikä painoi hänen omaatuntoa. Hän luki Raamatusta, että sen, joka tahtoi seurata Jeesusta, tuli joka päivä ottaa ristinsä ja kieltää itsensä.
– Aikaa myöten tunsin itseni teeskentelijäksi, hän kertoo. Luin Raamatusta, miten Jeesus eli. Tunsin myös omassatunnossani, mikä oli oikein ja mikä väärin, mutta en pystynyt elämään sen mukaan.
Allister oli mukana pitämässä raamattuopetusta seurakunnassa, johon hän kuului. Sen lisäksi hän sai ajatuksen ryhtyä papiksi, sillä sen tekivät - hän ajatteli - luultavasti sellaiset, jotka halusivat elää täysin Jumalalle. Hän tarttui mihin vain kykeni voidakseen täyttää sydämessään olevan kaipauksen.
Erään kerran hän oli melkein luopumassa koko kristittynä elämisestä, mutta sitten hän tapasi Arnoldin. Arnold oli tullut Kristillisen Seurakunnan yhteyteen monta vuotta aiemmin ja asuu nyt perheensä kanssa Cape Townissa.
Allister alkoi käydä eräässä uudessa vapaakirkollisessa uskonyhteisössä. Siellä hän sai vuonna 2006 kutsun osallistua matkalle Israeliin. Hän ei ollut kovinkaan innostunut eikä hän ollut varma oliko hän enää kristitty. Lentokoneessa joku halusi vaihtaa paikkaa hänen kanssaan. Tämän johdosta hän päätyi istumaan Arnoldin viereen. He alkoivat jutella, ja keskustelusta muodostui Allisterin uuden elämän alku.
– Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu, siteeraa Arnodl innostuneesti.
– Niin, sen olen kuullut ennenkin, Allister ajattelee itsekseen.
– ……joka päivä, Arnold jatkaa.
Viimeiset sanat saavat vauhtia hänen ajatuksiinsa. Hän katsoo miestä, jonka viereen on sattumalta päätynyt ja kysyy suoraan:
– Uskotko, että on mahdollista voittaa synti?
Vastaus on yhtä suora ja yksinkertainen:
– Kyllä!
Keskustelun edetessä Allisterin sydämessä heräsi jälleen toivo ettei hänen kuitenkaan tarvinnut elää synnin orjana.
Israelin matkan aikana hän ei pysty ajattelemaan melkein mitään muuta, kuin mitä kuuli lentokoneessa.
Pian kotiinpaluunsa jäljeen Arnold ottaa jälleen yhteyttä. Allister saa kutsun Vanderbiljparkiin Kristillisen Seurakunnan talkooviikonloppuun. Täällä hän kokee jotain, mitä ei heti unohda. Näky nuortenjoukosta työskentelemässä ja hyvä ilmapiiri tekevät suuren vaikutuksen. Hänen keskustellessaan eri ihmisten kanssa, kaikilla on yksi sanoma, sama, jonka hän kuuli lentomatkallaan Israeliin.
– Ykseys ja ihmiset, jotka uhrautuivat toistensa puolesta tekivät suuren vaikutuksen ensimmäisellä kerralla, Allister kertoo. Vanhemmat veljet vain istahtivat juttelemaan kanssani. Sitä ei tapahtunut siellä, mistä tulin. Vähiten olit papin ystävä, hän kertoo jälkikäteen.
– Muistan ajatelleeni, että tämän täytyy olla oikea paikka. Tätä Jumala haluaa, hän jatkaa.
Hän koki yksittäisten ihmisten olevan henkilökohtaisessa taistelussa syntiä vastaan. Heidän mielestään ei ollut tärkeintä saada mahdollisimman monta ”jäsentä”. Näitä ihmisiä kiinnosti elämä ja sitä Allister oli etsinyt niin pitkään.
Kun Allister oli tavannut ensimmäistä kertaa Kristillisen seurakunnan ystäväjoukon, hän kävi vierailuilla eri ystävien luona. Hän pääsi mukaan myös automatkalle Cape Towniin. Kaikella, mitä hän näki ja koki, oli vaikutuksensa. Kokousten jälkeen ihmiset eivät palanneet niin nopeasti kotiin. Heidän välillään oli yhteys, jonka kaltaista hän ei ollut aiemmin kokenut.
Hän muistelee kertaa, kun hän vieraili erään ystävän luona kaverinsa kanssa. Hänen kaverinsa tunsi kylläkin, että Allisterin uusissa ystävissä oli paljonkin hyvää, mutta ei ollut täysin vakuuttunut
– Jos en käy Vanderbijlparkissa, niin mikä on sitten toiseksi paras paikka,? hänen kaverinsa kysyi.
– Ei ole mitään muuta, tämä on se oikea paikka, oli vastaus.
Tavattuaan ystävät ensimmäistä kertaa, Allister jatkoi jo jonkin aikaa pitämäänsä raamattuopetusta. Hän yritti välittää eteenpäin sen, mitä Jumala vaikutti hänen sydämessään, mutta hän tunsi tulevansa rajoilleen oman elämänsä kanssa. Hän tuli suureen hätään. Hän tarvitsi itse apua.
– Kristillisen seurakunnan kokouksissa tunsin itseni riisutuksi. En oikein halunnut olla kokouksissa, hän sanoo.
Silti hän tunsi, että hänen kuulemansa julistus oli juuri se apu, jota hän niin kipeästi tarvitsi. Kokouksissa hän sai apua päästäkseen elämään muuttumisessa. Sana ristinsä ottamisesta ja Jeesuksen seuraamisesta joka päivä oli kuitenkin se, mikä täytti kaipauksen, joka oli ollut hänen sisimmässään viimeiset vuodet.
Kotona Allister kertoi avusta, jonka oli saanut elämäänsä. Hänen äitinsä että veljensä innostuivat kuulemastaan ja näkemästään, ja molemmat ovat saaneet uskon samaan elämään.
Nyt Allister osallistuu aktiivisesti seurakuntaelämään ja on valtavan kiitollinen armosta, jonka hän on saanut elämäänsä.
Jumala näki totuutta etsivän sydämen miljoonien ihmisten joukosta.