Täydellistä elämää etsimässä

Täydellistä elämää etsimässä

Kirjoittanut: Dean Kennedy | Paikka: Connecticut, USA | Julkaistu: 4. elokuuta 2014

Mike Fennillä oli kaikki, mitä ihminen itselleen toivoo: hieno perhe, onnistunut ura Wall Streetillä ja paljon aikaa pelata golfia. Mutta jotain oli pahasti pielessä ja hän tiesi sen.
– En pystynyt olemaan kärsivällinen tai hyvä, hän kertoo. 

Istun USA:ssa Connecticutin osavaltiossa tavallisen omakotitalon olohuoneessa eräänä kauniina kesäiltana. Seurassani on 36-vuotias mies vaimonsa ja yhden lapsensa kanssa. Hänellä on neljä lasta. Keskustellessamme voin aistia rauhaisan ja levollisen ilmapiirin, vaikka lasten touhuista tuleekin ääntä. Ajattelen levollisuutta, joka säteilee miehestä juuri tällä hetkellä. Aina ei ole ollut niin – joskus oli päinvastoin.

Mike varttui kristillisessä kodissa. Lapsena ja teini-ikäisenä hän osallistui seurakunnan toimintoihin ja kokouksiin, mutta keskellä teini-ikää, hän valitsi toisen suunnan.

Halusin rakastaa perhettäni, mutta tajusin, etten pystynyt olemaan kärsivällinen tai hyvä heitä kohtaan. 

Mike oli lahjakas fyysisesti ja sai urheilusta hän sai suurta tyydytystä. Hän piti erityisesti golfista ja koripallosta. Myöhemmin hän sai päätökseen opiskelunsa yliopistossa ja meni naimisiin yliopistolla tapaamansa Jackien kanssa. Hän alkoi luoda uraa New York Cityn Wall Streetillä erään meklarin raaka-ainetavaran myyjänä. Hänen kykynsä johtivat siihen, että pian hän oli itse menestyvä meklari.

– Ulkoisesti minulla oli kaikki, mitä ihminen voi toivoa, Mike kertoo. Ihana vaimo, kaksi hienoa poikaa, hohdokas ura, paljon rahaa ja paljon aikaa pelata golfia.

Kaiken sen keskellä hän tunsi itsensä onnettomaksi.

– Tunsin itseni niin itsekkääksi, enkä löytänyt tyydytystä mistään. Halusin rakastaa perhettäni, mutta tajusin, etten pystynyt olemaan kärsivällinen tai hyvä heitä kohtaan. En pystynyt rakastamaan vaimoani tai olemaan hyvä häntä kohtaan siinä määrin kuin hän olisi ansainnut. Olin niin täynnä itseäni ja omia asioitani.

Eräänä iltana istuessaan paikallisessa baarissa, Mike alkoi katsella ympärilleen ja ajatella ihmisiä, jotka olivat siellä. Hän näki ihmisiä, jotka olivat turmeltuneita ja tyhjiä. He yrittivät täyttää sisäistä tyhjyyttään juomisella ja tyhjällä jutustelulla, ja hakemalla huomiota itselleen. Ihmetellessään tilannettaan, hän tajusi kuinka tarkoitukseton tällainen elämäntapa oli. Hän muisteli, mitä oli kokenut lapsuudessaan vanhemmiltaan. Heillä oli paljon vähemmän maallista omaisuutta eikä mitään erityistä sosiaalista asemaa. Siitä huolimatta heitä leimasi kiitollisuus ja rauha. Hänen äitinsä ei ollut koskaan kärsimätön tai epäystävällinen. Hänen isänsä oli aito ja osoitti vilpitöntä huolenpitoa toisia kohtaan. Aidot ystävät rikastuttivat heidän elämää.

Mike lähti baarista ollen hyvin epätoivoinen elämänsä suhteen. Hän ymmärsi, että jos hänen elämässään ei tapahtuisi mitään muutosta, hän pysyisi samanlaisena itsekkyyden, tyhjyyden ja tyytymättömyyden myllynä kuolinpäiväänsä saakka.

– Sinä iltana jokin minussa murtui. Ymmärsin, että ongelmani johtuivat omasta synnistäni. Näin, että elämäni oli menossa alamäkeen, enkä voinut pidätellä enää.

Mike rukoili hartaasti Jumalaa sinä yönä. Hän pyysi anteeksiantoa ja apua, ettei enää koskaan eläisi itselleen. Se oli kokosydäminen kääntyminen.

– Tiesin, että piti antaa kaikki tai ei mitään, Mike sanoo. Jumalan rauha täytti sydämeni. Suuri taakka otettiin pois elämästäni. Tapahtui aivan kuten sanotaan jakeessa Hesekiel 36: 26: Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Kaikki, mikä oli ollut mielestäni hohdokasta, menetti loistonsa.

Sen jälkeen Mike on lopettanut uransa meklarina ja muuttanut pois New Yorkista takaisin kotikaupunkiinsa Connecticutiin, jossa hän työskentelee maanrakennusalalla. Hänen elämänsä käyttövoimana on ”elää Jeesuksen veljen arvoista elämää, saada apua Jumalalta arjen tilanteisiin voidakseen olla kärsivällinen ja epäitsekäs, ja elää siunaukseksi toisille.”

– Koen nyt aitoa ystävyyttä ja yhteyttä. Sellaista en ole kokenut aiemmin elämässäni.

Katson häntä huoneen toiselta puolelta ja esitän viimeisen kysymyksen.
– Kadutko jotain?
Leveä hymy ja yksinkertainen vastaus “en” kertovat kaiken.
 

Hän on löytänyt täydellisen elämän salaisuuden.

Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Joh 4: 13-14