Ateria ilman ravintoa

Ateria ilman ravintoa

Kirjoittanut: Heidi Watz Vedvik | Julkaistu: 19. elokuuta 2015

«Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän.
Te syötte, mutta ette tule ravituiksi.
Te juotte, mutta jano ei sammu.
Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin.
Ja palkkatyöläinen panee työpalkan
reikäiseen kukkaroon.»
(Hag. 1: 6)

Totuus on, että en koskaan tule tyytyväseksi. Sitten käytän aikaani ja voimiani saavuttaakseni sen, mitä toivon. Uhraan sieluni metsästäen sitä, mitä haluan. Kun saavutan sen, tulen iloiseksi ja sillä hetkellä on elämä aivan täydellistä. Nyt huokaisen ja asetun lepoon.

Nautinto on lyhytaikaista. Sitten pitkästyn. Olen levoton. Mitä nyt tapahtuu? Minun täyytyy saada jotain enemmän. Ruumis on jo kauan sitten kuluttanut aterian, jonka valmistamiseen meni niin paljon aikaa. Nyt minulla on taas nälkä ja kaipaan jotain, jolla tyydyttää sen. Se oli taas ateria ilman ravintoa.

Mitä nyt tapahtuu?

«Mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.» (Joh. 4: 14)

Jumala haluaa antaa minulle myös jotain juotavaa; sanoman, joka johtaa minut lepoon. Voin seurata hänen lakiaan ja olla kuuliainen ja tehdä Jumalan tahdon omani sijaan. Silloin minulla ei ole enää mitään muuta, ei mitään parempaa etsittävää, ja niin säästyn pettymykseltä, mikä usein seuraa, kun itse yritän parantaa elämääni. Jumalan vesi tyydyttää aivan toisella tavalla; koen rakkautta, rauhaa ja iloa, kiitollisuutta siitä, mitä minulla on. "...lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään."

Silloin minulla ei ole enää mitään muuta, ei mitään parempaa etsittävää