Kristillisyydestä luopuminen kristittyjen parissa

Kristillisyydestä luopuminen kristittyjen parissa

Kirjoittanut: Arild Tombre | Julkaistu: 30. kesäkuuta 2012

Kun katsoo ympäröivää yhteiskuntaa, ei ole vaikea huomata, että kristillisyydestä luopumista on tapahtunut ja sitä tapahtuu edelleen kiihtyvällä vauhdilla. Ja kaikkein surullisinta on, että samaa kristillisyydestä luopumista tapahtuu myös nk. kristittyjen joukossa siinä määrin, että kristillisyys ei enää juurikaan loista yhteiskunnassa.

Jeesus kutsui opetuslapsiaan maailman valoksi ja maan suolaksi. Kun tämä valo ja suola menettää voimansa, tulee kristityistä itsestään myös maallistuneita ja kristillisyydestä luopuneita. 

Raamatun auktoriteetti menetetty

Reformatorene forkynte i sin tid: Sola Scriptura («Skriften alene»), men de kirker som i dag påberoper seg å være reformatorenes arvtagere, har forlatt denne troskapen mot Guds ord, ja også mot sine respektive kirkers bekjennelsesskrifter. Bibelen kalles Den Hellige Skrift, men for dagens kristne har den ingen absolutt autoritet mer. Uskonpuhdistajat julistivat aikanaan: Sola Scriptura (Raamattu yksin), mutta ne kirkot, jotka julistavat olevansa reformatiivien perillisiä, ovat hylänneet tämän uskollisuuden Jumalan sanaa kohtaan ja myös kyseisen kirkon tunnustuksia kohtaan. Raamattua kutsutaan Pyhiksi Kirjoituksiksi, mutta tämän päivän kristityille se ei enää ole ehdoton auktoriteetti.

"Syntien anteeksiannosta" on tullut melkein "syntien hyväksymistä" ja katuvan syntisen vanhurskauttamisesta lähes "syntien vanhurskauttamista".

Modernit teologit ovat usein olleet edelläkävijöitä kristillisyydestä luopumisessa ja Pyhien Kirjoitusten merkityksen vähättelyssä. Ajanhenki vallitsee ja tuloksena on enenevässä määrin maallistumista kristittyjen arkipäivässä. "Syntien anteeksiannosta" on tullut melkein "syntien hyväksymistä" ja katuvan syntisen vanhurskauttamisesta lähes "syntien vanhurskauttamista".

Uskon kuuliaisuus

Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa apostolinvirastaan, että sen tarkoituksena oli vaikuttaa uskonkuuliaisuutta pakanakansojen joukossa Jumalan nimelle kunniaksi (Room. 1: 5). Hän myös päättää saman kirjeen puhumalla "uskon kuuliaisuudesta". Juuri tämä julistus puuttuu suuressa määrin kirkoista ja rukoushuoneista tänään. "Opetuslapseutta" tai "uskon kuuliaisuutta" ei enää julisteta. Todellisuudessa vain kuuliaiset ovat uskovia. Ja vain opetuslapset kokevat sen, mitä Paavali kirjoittaa: Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Ef. 4: 15.

Sanoma nuorille?

Kirkoissa ja eri seurakunnissa pelätään nuorten menetystä ja ajanhenki vallitsee siellä laajalti. Mutta meillä on pitkä kokemus siitä, että juuri julistus uskon kuuliaisuudesta innostaa nuoria opetuslasten sieluja. Puhe rististä on Jumalan voima, kirjoittaa Paavali 1. Kor. 1: 18:ssa. Siksi hän varoi julistamasta evankeliumia siten, että sana rististä menettäisi voimansa. Katso myös jae 17. Näemme Gal.2:20:ssä hyvän esimerkin siitä, kuinka Paavali julisti ristin sanaa: Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Kirkot ja eri seurakunnat, joilta puuttuu ristin sana, menettävät myös nuorensa tai ne saavat kokea, että tuleva sukupolvi maallistuu enemmän ja enemmän ja vieraantuu elämästä Jumalassa.

Kirkot ja eri seurakunnat, joilta puuttuu ristin sana, menettävät myös nuorensa tai ne saavat kokea, että tuleva sukupolvi maallistuu enemmän ja enemmän ja vieraantuu elämästä Jumalassa.

Kunpa jokainen, joka lukee tämän, ottaisi apastoli Paavalin kehotuksen Room. 12: 2:sta sydämelleen: Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Hyvää. Hänen mielensä mukaista. Täydellistä. Opetuslapsi, jolla on tämä kaipaus ja sydämen rukous, on aivan toisenlaisessa kehityksessä kuin mitä maallistuminen on.