Kristityt ja politiikka

Kristityt ja politiikka

Kirjoittanut: John Turner | Julkaistu: 20. lokakuuta 2016

Monet kristityt ovat aktiivisia politiikassa - joko yrittäen vaikuttaa maan lakeihin kriminalisoimalla syntisiä toimia tai estämällä evoluutioopetusta kouluissa, Jumalan asian palvelijan nimellä. Mutta mikä on poliittisesti oikeaa ja väärää. Ja kuinka meidän kristittyjen tulee äänestää?

Tämän tyyppiset kysymykset voivat olla varsin hämmentäviä - kunnes luemme Jumalan sanaa ja tutkimme Uuden liiton sanomaa.

Maallinen valtakunta?

"Jeesus meni Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi." Mark. 1:14-15.

Unohdamme helposti, että Jeesuksen aikana odotettiin, että hän perustaisi maallisen valtakunnan ja lopettaisi roomalaisten herruuden sekä vääryyden ja jumalattomuuden. Mutta Jeesuksella oli aivan toinen sanoma. Hänen valtakuntansa ei ollut tästä maasta. (Joh. 18:36) Hän tuli avaamaan tien henkilökohtaiseen pelastukseen - jolla me voimme vapautua synnin syyllisyydestä ja aloittaa uuden elämän hänen jalanjäljissään.  

Pelastus, jonka Jeesus toi, tapahtuu hiljaisuudessa, nöyryydessä, henkilökohtaisen kuuliaisuuden kautta ja rakkaudesta häneen. Emme voi autaa ketään löytämään tätä tietä pakottamalla häntä elämään niin kutsuttujen "kristillisten lakien" mukaan. Jeesus antoi myös kansalle vapauden valita itse. Ne, jotka rakastivat häntä, halusivat pitää hänen sanasa. (Joh. 14:23) Ne, jotka olivat kutsuttuja. Ne, jotka etsivät, löysivät. (Luuk. 11:9-10). Hän eli aikana, jolloin viranomaiset olivat korruptoituneita ja epävanhurskaita - mutta hän ei koskaan yrittänyt ottaa asiaa hoitaakseen. Hän ei ollut kiinnostunut maanpäällisestä kuningaskunnasta, koska hän kuului taivasten valtakuntaan.

Jeesuksen sanoma

Lisäksi näemme rakkauden, mikä Jeesuksella oli ihmisiä kohtaan. Kaikkia ihmisiä kohtaan. Hän rakasti meitä, kun me vielä olimme kadotettuja rikoksiimme ja synteihimme. (Room. 5:8). Häntä kutsuttiin "tullimiesten ja syntisten ystäväksi". (luuk. 7:13) Jeesus paransi ja siunasi kansaa erottelematta. Hän ei siis ollut kiinnostunut esiintymään kovana, kiivaana profeettana, joka vihasi syntisiä, ja tämän vuoksi juutalaiset halveksivat häntä. He halusivat sellaisen johtajan, joka tulisi tukemaan heitä, heittämään syrjään sen ajan johtajat ja perustamaan juutalaisten herruuden. Mutta Jeesus ei ollut kiinnostunut suuruudesta ja tämän maan aluevaltauksista. Hän halusi pelastaa juutalaiset - ei roomalaisista, vaan synnistä!

Näemme, että sen sijaan, että hän olisi raivonnut viranomaisia ja yhteiskuntaa vastaan, hän raivosi teeskentelyä ja uskottomuutta vastaan, mikä vallitsi Jumalan kansan keskuudessa. Hän opetti heitä ajattelemaan, kuinka heidät tuomittaisiin, sen sijaan että he olisivat tuominneet toisia. (Matt. 7:1-3) Hän ei milloinkaan yllyttänyt kansanjoukkja korjaamaan poliittista vääryyttä ja pahuutta. Hän julisti aina henkilökohtaista pelastusta ja kääntymystä.

Ketä minun pitää äänestää?

Palatkaamme takaisin meihin - ja politiikkaan. Meidän kiinnostuksemme kristittyinä tulee olla kiistattomasti keskittynyt siihen, kuinka itse elämme. Mutta äänemme lasketaan edelleen! Ketä minun pitää äänestää, kun olen kristitty?

Se, ketä äänestät, on sinun henkilökohtainen ratkaisusi. Se riippuu paljon siitä, minkä politikan uskot olevan parasta maallesi, minkä uskot olevan parhaaksi kaikille niille ihmisille, jotka asuvat siellä ja kuka olisi vanhurskas johtaja. 

Mutta se, mitä me kristityt tarvitsemme ennen muuta, on vapaus elää rauhassa, palvella Jumalaa ja rakentua hänen sanastaan ilman vainoamista. Meidän ei tarvitse pakottaa ihmisiä tekemään niin kuin me teemme - tarvitsemme vain vapauden itse loistaa valona. (Fil. 2:15)

Voimme myös rukoilla, että Jumala antaisi meille tämän vapauden, ja johdattaisi johtajat suurempaan viisauteen - riippumatta siitä kuka vallassa istuu. Paavali kehotti Timoteusta tekemään juuri niin: "Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa." 1. Tim. 2:1-2. 

Valitettavasti egomme voi aiheuttaa häiriötä. Haluamme - niin kuin monet Jeesuksen aikaan myös halusivat - osoittaa tietävämme asiat parhaiten. Osoittaaksemme voimamme ja tehdäksemme kristinuskon "suureksi". Mutta se ei ole Jumalan tapa katsoa asioita. Henkilökohtainen uskollisuus salassa on "suurta". Nöyryys on "suurta". Hyveet ovat "suurta". Toisen posken känntäminen on "suurta". Jumala ei hae poliittista vaikutasvaltaa - hän etsii totisia opetuslapsia.