Kunniamitalli

Kunniamitalli

Kirjoittanut: Amberly Williams | Julkaistu: 31. heinäkuuta 2012

Mediasta kuulemme silloin tällöin ihmisistä, jotka ovat tehneet suuren sankariteon, laittaneet oman elämänsä alttiiksi, tai jopa menettäneet henkensä pelestaessaan jonkun toisen hengen. Heitä kutsutaan meidän aikamme sankareiksi.

On todella suurta arvostaa toisten elämää enemmän kuin omaansa. Voimme lukea Joh. 15: 13:sta, «Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.» Jeesus itse on uhrannut oman elämänsä pelastaakseen meidät.  

Mutta kuinka on minun kohdallani, pienissä päivittäisissä tilanteissa? Ehkä en koskaan joudu tilanteeseen, missä minulla on mahdollisuus suorittaa sankariteko, ansaita kunniamitalli tai saada jotain tunnustusta. Kuinka sitten voin "antaa henkeni ystävieni puolesta", niin kuin tässä jakeessa lukee? Kuinka voin totuudessa rakastaa toisia, erityisesti niitä, jotka ovat minua lähinnä?

Enemmän kuin on velvollisuuteni

Vastaus ei ole monimutkainen; itseasiassa se on hyvin yksinkertainen. "Henkeni" (elämäni) koostuu kaikesta, mitä pidän rakkaana - oma tahtoni, omat mielipiteet, toiveeni ja vaatimukseni. Kun laitan kaiken sen sivuun ja ajattelen toisten parasta, silloin se on todella epäitsekästä toimintaa, ja sen suurempaa rakkautta ei ole olemassa. Mikään materiaalinen asia tai puhutut sanat eivät voi sisältää suurempaa rakkautta.

...epäitsekäs toiminta: ei ole mitään suurempaa rakkautta kuin se.

«(…) vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.» Gal. 5: 13. Sen sijaan, että tavoittelisin asioita, jotka tyydyttävät itseäni, huomaan ja tiedostan toisten tarpeet. Sellainen rakkaus pakottaa minut tekemään enemmän kuin on velvollisuuteni. Se on varauksetonta. Se antaa ja taas antaa; se ei ole itsekäs. Se saa minut unohtamaan omat ajatukseni ja tunteeni, ja sen sijaan kääntämään ajatukseni toisiin.

Tämä rakkaus on kekseliäs.  Se johtaa minut pois mukavuusalueeltaani ja saa minut ottamaan riskejä, mikä tarkoittaa sitä, että luovun omasta ajatuksestani siitä, kuinka asian tulisi olla ja kuinka haluaisin, että toiset kohtelisivat minua. Onko omista ajatuksistani kiinni pitäminen  koskaan saanut aikaan rauhan tai harmonian tilanteessa?

Sankari hengessä ja totuudessa

Raamatussa on esimerkki totisesta sankarista - Timoteus. Paavali kirjoittaa, että Timoteus on sellainen, että «ei ole ketään hänen vertaistaan, joka yhtä vilpittömästi huolehtisi teidän parhaastanne, sillä kaikki ovat kiinnostuneita vain omasta edustaan eivätkä Jeesuksen Kristuksen asiasta.» Fil. 2: 20-21. 

Kuinka lujassa ihmisluonnossa onkaan se, että etsii omaansa, puolustaa itseään ja varjelee omaa kunniaansa! Se ei ole rakkautta! Rakkaus on sitä, että annan oman elämäni. Jumalan sanassa on myös kirjoitettu: "Antakaa, niin teille annetaan!" Luuk. 6: 38. Kun luovun omasta tahdostani, saan ilon ja rauhan sydämeeni. Silloin voin rehellisesti sanoa rakastavani ihmisiä, ja minusta tulee voittaja, sankari, hengessä ja totuudessa.!