Mikä tekee tästä seurakunnasta erilaisen?

Mikä tekee tästä seurakunnasta erilaisen?

Kirjoittanut: Maggie Pope | Julkaistu: 20. toukokuuta 2014

Juhlallisesta ja muodollisesta anglikaanisesta kirkosta, jossa papit pukeutuvat kaapuihin, evankeliseen babtistipastoriin, jolla on puku ja solmio ja aina trendikääseen helluntaipappiin farkuissa ja t-paidassa, mikrofooni kädessä, kun hän juoksee näyttämöllä ja huutaa meille.... olen nähnyt heidät kaikki. 

Ja heillä on yksi yhteinen piirre.

Kyse on vain heistä.

Erään miehen tehtävänä näyttämöllä on kertoa seurakunnalle, mitä Jumala on tehnyt meille ja kuinka me voimme kerätä rahaa uutta kattoa varten, pelastua, tai tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä. Aamen, ylistys Herralle ja/tai halleluja!

Ja me menemme kotiin, kiitollisina siitä että olemme hyviä ihmisiä, tai siitä, että olemme ottaneet vastaa Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena pelastajana, tai että osaamme puhua kielillä...

Useiden kuukausien ajan ajattelin: "Onko se vain tätä? Onko tämä kaikki, mitä kristinuskolla on tarjottavana?"

Useiden kuukausien ajan ajattelin: "Onko se vain tätä? Onko tämä kaikki, mitä kristinuskolla on tarjottavana?" Kun luen läpi Apostolien teot, siellä kerotaan voimasta, voitoista, Saatanan ja helvetin joukkojen voittamisesta. Etsin samaa tunnetta voitosta, ja löysin johtajia, jotka kertoivat minulle, että minun ei oikeastaan tarvinnut tehdä niin kuin Raamatussa sanottiin, koska he itsekään eivät tehneet niin. Löysin naisia, jotka juoruilivat ja panettelivat muita jäseniä, ja miehiä, jotka halusivat jakaa seurakunnat kuppikuntiin saadakseen henkilökohtaista valtaa ja kunniaa. 

Kaikki olivat yksimielisiä yhdestä asiasta: että Jeesus, Jumalan poika ja kuningasten Kuningas, oli kärsinyt ja kuollut ristillä meidän puolestamme, niin että me löytäisimme tien takaisin Jumalan luo syntien anteeksisaamisen kautta. Kaikki, mitä meidän piti tehdä, oli uskoa kalliiseen vereen, joka oli vuodatettu meidän edestämme.

Ja sitten meidän piti mennä ja levittää sanaa siitä, mitä Jumala oli tehnyt meille ja saada mahdollisimman monet ihmiset kääntymään. Mutta en voinut olla ajattelematta: kääntyä mihin?

Ne kristityt, joita näin ympärilläni, juorusivat, erosivat, vihastuivat ja olivat kateellisia. Ja heidän mielestään se oli sopivaa kunhan he vain pyysivät anteeksi Jumalalta Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen veren kautta, joka otti pois meidän syntimme.

Mitä järkeä siinä oli, ja missä oli voitto, josta luin

Niin, mitä järkeä siinä oli, ja missä oli voitto, josta luin?

DSilloin tapasimme nuoren miehen, joka kertoi jotain muuta. Hän tuli helluntailiikkeestä niin kuin mekin, mutta hän oli käynyt konferenssissa Brunstadilla, Norjassa. Se, mitä hän oli kuullut siellä, oli muuttanut hänen elämänsä. Hän kertoi siitä, mitä hän oli kuullut - että kääntyminen oli vain alku tiellä, joka johti muuttumiseen; että voimme saada voiton luonnossamme olevasta synnistä vähä vähältä, jos taistelemme sitä vastaan ja vastustamme Saatanaa aivan samoin kuin Jeesus teki.

Tämä oli uutta minulle. Hän luki Hebr. 12:4: «Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan.»

Tässä ei ole kirjoitettu, että syntimme oli "otettu pois", vaan päinvastoin, että meidän piti vastustaa niitä!

En koskaan aikaisemmin ollut lukenut tätä jaetta. Kukaan ei ollut koskaan myöskään kertonut siitä minulle. Tässä ei ole kirjoitettu, että meidän syntimme on "otettu pois", vaan päinvastoin, että meidän pitää vastustaa niitä! Tunsin kuinka kylmät väreet menivät selkääni pitkin. Tarkoitus oli, että taistelisin syntiä vastaan. Minulla oli vastuu täsä ja nyt siitä, kuinka reagoin kiusauksessa. En voinut vaan antaa periksi ja odottaa, että Jeesuksen veri peittäisi minut Jumalan silmissä. 

Kun olin evankelisten babtistien joukossa, lähdin kerran jumalanpalveluksesta pahantuulisena ja ärsyyntyneenä mieheeni. Yksi muista jäsenistä pani sen merkille ja vaati, että olisin sanonut ääneen: "Ylistys Herralle!" sitä en halunnut. He painostivat, että olisin sanonut: "Ylistys Herralle!", ikään kuin se olisi ihmeellisellä tavalla saanut kaiken kuntoon.  

Brunstad Christian Churchissä sain kuulla, että minussa oleva synti - eikä mieheni - oli se, mikä sai minut ärsyyntymään. Opin, että minun pitää käydä hyökkäykseen harmistumistani vastaan; niin että voin (ja minun täytyi) rukoilla Jumalaa täyttämään minut Pyhällä Hengellään, ei vain puhumaan kielillä, vaan saamaan voimaa vastustaa ja hylätä ärtyisät, syntiset ajatukset. Huomasin, että kun ryhdyin tähän taisteluun omaa syntiäni vastaan, silloin tulin - ja jatkan sitä - vapaaksi siitä, vähä vähältä.  

Jokaisessa kokouksessa minulla ja kaikilla muilla on tilaisuus astua esiin ja todistaa Jumalan hyvyydestä ja siitä työstä, mitä hän tekee elämässämme. Me jaamme ilmestykset, jotka olemme saaneet itsestämme, kun kuulemme profeetallista julistusta Jumalan sanasta.

Kenellekään ei makseta siitä, että he tervehtivät minua ovella, kenellekään ei makseta Raamatun lukemisesta minulle, kenellekään ei makseta minun opastamisestani. Kenellekään ei makseta esiintymisestä.

Me olemme jäseniä Kristuksen ruumiissa, vapaita ihmisiä, palvelijoita, joilla kaikilla on kutsumus, jota seuraamme ilman maallista voittoa tai vaikutusvaltaa.

Me olemme jäseniä Kristuksen ruumiissa, vapaita ihmisiä, palvelijoita, joilla kaikilla on kutsumus, jota seuraamme ilman maallista voittoa tai vaikutusvaltaa. Meillä on profeettoja, opettajia, auttajia, evankelistoja, lohduttajia.

Kuka voi olla osa tätä elävää, menestyvää ruumista?

Yksi asia on varma: ei ole mitään jäsenlomaketta, joka pitäisi täyttää. Ei mitään kirkkoyhteisöä, jonka jäseneksi tullaan. Se on oikeastaan valtavan yksinkertaista.

«Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.» (Luuk. 9:23)