Miksi en voi saada sitä, mitä haluan?

Miksi en voi saada sitä, mitä haluan?

Kirjoittanut: Nellie Owens | Julkaistu: 2. kesäkuuta 2014

Mikä oikeastaan on "oma tahtoni", ja kuinka "oma tahtoni" sopii yhteen Jumalan palvelemisen kanssa?

Vihastutko, kun et saa sitä mitä haluat? Niin minäkin tein. Olin valittaja; valitin heti kun kaikki ei mennyt niin kuin itse tahdoin. Ärsyynnyin, olin kateellinen, ja myöskin vihainen, kun en saanut tahtoani läpi.

"Oma tahtoni" on loputon lista asioita, kuinka niiden minun mielestäni pitäisi olla. Se on vaatimuksia ja odotuksia toisia ihmisiä kohtaan ja siitä, mitä minun mielestäni pitäisi tapahtua elämän monissa erilaisissa olosuhteissa. "Oma tahtoni" on egoni. "Oma tahtoni" on himoni ja haluni. Room. 8:8:ssa on kirjoitettu: "Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset". En voi  miellytää Jumalaa, jos elän lihan himoissa tai, jos elän "oman tahtoni" mukaan. Totuus on se, että "oma tahtoni" ei yksinkertaisesti sovi elämääni, jos haluan palvella Jumalaa.

Jumalan tahto on vastakohta "omalle tahdolleni", ja jotain tulee olennaisesti muuttua, jos alan tekemään asioita niin kuin Jumala haluaa, sen sijaaan että tekisin niin kuin itse tahdon. 

Totuus on se, että "oma tahtoni" ei yksinkertaisesti sovi elämääni, jos haluan palvella Jumalaa.

Jeesus sanoi Nikodemukselle, «Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.» (Joh. 3:3) Nikodemus tiesi, että ihminen ei voi fyysisesti syntyä uudelleen, eikä hän ymmärtänyt, mitä Jeesus yritti sanoa. Jeesus selitti uudesta syntymästä Hengen mukaan. Kun annan elämäni Jumalalle, ja teen sen perusteellisesti, silloin synnyn uudesti. Teen tietoisen päätöksen, että lopetan elämisen "oman tahtoni" mukaan. Hylkään "vanhan ihmiseni" - sen mielenlaadun elää lihassa olevan synnin mukaan ja palvellen sitä. (Ef. 4:22 ja Room. 6:6). Se tarkoittaa, etten enää anna periksi lihan itsekkäille vaatimuksille ja odotuksille. Silloin olen vapaa palvelemaan Jumalaa ja löytämään hänen tahtonsa elämässäni, ja Jumala lähettää minulle Pyhän Hengen opastamaan ja johdattamaan - niin että opin eron "Jumalan tahdon" ja "oman tahtoni" välillä ja se antaa minulle voiman olla hänelle kuuliainen! (Room. 8:11-15).

Kristuksen kärsimysten kautta - ristiinnaulitsemalla himoni ja haluni (oman tahtoni) - saan osan iankaikkisesta kirkkaudesta ja ilosta.

«Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa sitä myöten, kuin olette osalliset Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisille iloita ja riemuita.» (1. Piet. 4:12-13) Tunteeni ja inhimillinen ymmärrykseni eivät näe kärsimyksen mielekkyyttä,mutta juuri Kristuksen kärsimysten kautta - ristiinnaulitsemalla himoni ja haluni (oman tahtoni) - saan osan iankaikkisesta kirkkaudesta ja ilosta. 

Jokaisessa olosuhteessa Jumala yrittää osoittaa minulle jotain. Kun esimerkiksi auton moottori pysähtyy, ei kaikki varmastikaan mene niin kuin minä haluan. Mutta Jumalan tahto on aivan muuta kuin mitä inhimillinen ymmärrykseni. Ehkä hän haluaa saada minut näkemään ylpeyteni: sen että uskon voivani kontrolloida elämääni, ja sen että tulen helposti kärsimättömäksi ja katkeraksi. Kun valitsen tietoisesti sen , että olen hiljaa tilanteessa, enkä anna periksi vihastumiselle tai katkerille ajatuksille, silloin kärsin lihassani, koska en anna sen saada sitä, mitä se haluaa. Sijaan saan jotain iankaikkista : "Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava." (1 Piet. 5:10) "Kärsimys" ei ole se, että auton moottori on pysähtynyt, vaan se, etten anna periksi lihani taipumuksille ("omalle tahdolleni"). Sen sijaan, että valittaisin, voitankin synnin, joka asuu ihmisluonnossani ja tulen siitä vapaaksi!

Tämä ajatustapa saa aikaan siunauksen, mitä "oma tahtoni" ei koskaan olisi tehnyt

Koska minulla on toivo tulla enemmän ja enemmän vapaaksi, voin käydä eteenpäin ja iloita kaikissa olosuhteissa, mitä elämä tuo tullessaan. Voin alkaa nähdä päivittäisen elämäni samalla tavalla kuin Paavali: "Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin." (Room. 8:18) Tämä ajatustapa saa aikaan siunauksen, mitä "oma tahtoni" ei koskaan olisi tuonut.