Minne mutkaiset polut johtavat?

Minne mutkaiset polut johtavat?

Kirjoittanut: Heidi Watz Vedvik | Julkaistu: 31. tammikuuta 2013

Olen päättänyt elää Jumalan sanan mukaan. Haluan elää hänen lakiensa ja tahtonsa mukaan ja luopua kaikesta omasta tahdostani. Tiedän, että Jumala haluaa elämälleni kaikkein parasta, ja siksi haluan tehdä, niin kuin Raamatussa sanotaan. Tähän päätökseen olen hyvin tyytyväinen, sillä sellainen elämä tekee minut onnelliseksi. Kuitenkin tunnen välillä, että kuljen vain ympyrää - pääsemättä oikeastaan minnekään. Levottomuus vaivaa minua. En kai haluaisi asioiden olevan näin?

«Hän vie minut vihreille niityille, hän johdattaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.» (Ps. 23: 2)

Miksi minä en koe sitä lepoa, täydellistä rauhaa? Niin, tunnen kyllä tiettyä lepoa, koska tiedän, että minulla on Jumala. Se tekee minut iloiseksi. Kuitenkaan mielentilani ei vastaa täysin Raamatun kuvausta. Mistä minä sitten olen levoton? Yhtäkkiä löysin siihen vastauksen. Kuten tavallista, Raamattu antaa minulle siihen vastauksen. Näin on kirjoitettu:

«Rauhan tietä he eivät tunne,
oikeus ei johda heidän askeliaan.
He astelevat mutkaisia polkuja,
- joka niitä kulkee,
ei saavuta rauhaa.»
(Jes. 59: 8)

Ahaa! Minä kuljen siis mutkaisia polkuja! «...joka niitä kulkee, ei saavuta rauhaa.» Mutta mitä oikeastaan tarkoitetaan mutkaisilla poluilla? Ainahan voi kokeilla 'googlettaa' sanan ja norjalaiselle vastineelle löytyykin synonyymit vehkeily, juoni. Edelleen löytyy sellaisia lähisanoja kuin kaksinaamaisuus, huijaaminen ja hämäys. Näitäkö minä harjoitan?

Niin, oikeastaan se on huijausta, kun ikäänkuin peittelen syntejäni

Niin, oikeastaan yritän huijata, kun ikään kuin piilottelen syntejäni, joihin minulla on ikävä taipumus. Joskus huomaan, että mielelläni peittelen niitä asioita, joissa minun juuri tulisi skarpata. On niin vaikeata vain luopua siitä, mitä itse haluaa, panna se pois, ja antaa Jumalan huolehtia asiasta. Ihmisenä teen kaikkeni pitääkseni kiinni siitä, mitä haluan, vaikka tiedän valtavan hyvin, että minun tulee päästää siitä irti. Voi olla, että en rohkene antaa Jumalan johtaa tiettyjä asioita elämässäni - on pelottavaa vain luopua kontrollista. Vaikka olen niin väsynyt ja kyllästynyt jatkuvasti sotkemaan asioitani, ja olen päättänyt jättää kaiken Jumalan käsiin, on kuitenkin olemassa kiusaus säilyttää jotain vastuuta itsellään. Jos kärsin esimerkiksi itsekkyydestä, tulee helposti kiusaus lakaista ongelma maton alle, koska haluan ajatella vähän itse enkä jaksa tarttua siihen - en juuri nyt.

"Ei tänään. Teen sen myöhemmin. Minulla on vähän vaikeaa tällä hetkellä, niin..." Tuollaiset ajatukset ovat juuri huijausta ja vilppiä - mutkaisilla poluilla kulkemista! Ne tiet eivät johda minnekään; ne ovat kiertoteitä, jotka haittaavat työntekoa ja edistystä sisimmässäni. Ne ovat mutkaisia, monimutkaisia teitä, jotka johtavat umpikujaan ja raskaisiin ylämäkiin. On helppo eksyä ja jos niin käy, voi olla vaikeaa löytää jälleen sille tielle, jonka Jumala on minulle valmistanut. Halutaan laajentaa rajoja - kaikkeen on olemassa puolusteluja - koska ei jakseta kuunnella totuutta ja tehdä asioille mitään. Lopuksi ollaan ajauduttu niin kauas, ettei tiedetä enää, minne tulisi mennä, koska ei kuulla Jumalan puhetta eikä nähdä Jumalan tietä. «...Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet...» (Matt. 13: 14-15) Jos olen niin onnekas, että olen tullut oikeille raiteille, voin kuitenkin käyttää tarpeettoman pitkän ajan vain siihen, että palaan siihen, missä olin ennen kuin lähdin liikkeelle. Tarpeetonta ajanhukkaa!

Jos huolehdin siitä, että vaellukseni on puhdasta, ei ole mitään syytä, että minulla olisi huono omatunto.

Jos kulkee sellaisilla vaarallisilla teillä, tulee levottomaksi. Jotta saisin kunnollisen rauhan sydämeeni, tulee minun tietää, että kuljen Jumalan teillä, enkä kuljeskele kiertoteillä. Siksi minun tulee lopettaa syntieni peittely ja raivata ne pois. Minun tulee tehdä loppu niistä - jokaisesta huonon ajatuksen versosta, kaikesta halusta huomion saamiseksi, kaikesta saituudesta. Jos huolehdin siitä, että vaellukseni on puhdasta, ei ole mitään syytä, että minulla olisi huono omatunto. Olen levossa, koska tiedän olevani oikealla tiellä. Tämä tie on valoisa ja selvä, yksinkertainen, mutkaton - niin pitkään kuin pitäydyn Jumalan sanassa, ilman että yritän huijata.

«Ei myöskään urheilija saa voitonseppelettä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.» (2.Tim. 2: 5)