Tuleeko kristittyjen olla suvaitsevaisia ?

Tuleeko kristittyjen olla suvaitsevaisia ?

Kirjoittanut: Nellie Owens | Julkaistu: 26. elokuuta 2014

Monet asiat, joita Raamattu kutsuu "synnisksi", ovat yleisesti hyväksyttyjä tämän päivän yhteiskunnassa. Kuinka suvaitsevia meidän kristittyjen tulee olla sellaisissa asioissa?

Kun katselee maailmaa tänä päivänä, on selvää että jumalattomuus rehottaa. Kun luemme Gal. 5:19-21, niin saamme melko kattavan listan synneistä, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä ja suvaittuja kulttuurissamme tänään.

«Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.» Kuinka monia näistä asoista pidetään edelleen syntinä? Useimmat ovat yksimielisiä siitä, että murha on syntiä, mutta monet muut synnit tällä listalla ovat yleisesti suvaittuja, ja joissain tapauksissa jopa innostetaan niihin.

Media, professorit, ikätoverit ja kollegat kertovat minulle, että minun tulee suvaita näitä asioita, ja erityisesti seksuaalista epäpuhtautta: homeseksuaalisuutta, uskottomuutta ja haureutta. Mutta jakeessa 21 on kirjoitettu selvästi: "Ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa." Jos haluan seurata Kristusta niin kuin Raamattu sanoo, minun tulee kysyä: Kuinka "suvaitsevainen" Jeesus oli, kun oli kysymys tällaisista asioista, silloin kun hän eli maan päällä?

Ei suvaitsevaisuutta syntiä kohtaan

Raamattu sanoo syystäkin: «Hänen silmänsä ovat kuin tulen liekit.» (Ilm. 19:12). Hän oli kiivas, kun oli kyseessä puhtaus Jumalan puolesta. Matt. 5:29:ssä Jeesus sanoo ihmisille: "Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.»

Jeesuksen tarkoitus ei ollut vahingoittaa ihmisiä fyysisesti; hän halusi osoittaa heille synnin vakavuuden. Hänen mielenlaatunsa - että hän mieluummin halusi repiä silmänsä pois kuin tehdä syntiä - hän oli kaikkea muuta kuin passiivinen; hänellä oli nollatoleranssi synnille omassa elämässään.

Hänen mielenlaatunsa - että hän mieluummin halusi repiä silmänsä pois kuin tehdä syntiä - hän oli kaikkea muuta kuin passiivinen.

Jeesuksen kiivaus syntiä kohtaan ulottui paljon pitemmälle kuin vain ulkoiseen syntiin; hän oli kiivas sydämensä ajatuksissa: Hän sanoo Matt. 5:27-28:ssa "Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa."

 Se tarkoittaa, että minun ei tarvitse tehdä fyysisesti syntiä, jotta olisin syyllinen siihen, voin myös tehdä syntiä ajatuselämässäni. Tämä on hyvin vakavaa! Synti alkaa ajatuksissani, ja minun pitää ryhtyä taisteluun siellä olemalla kiivas omia himojani ja halujani vastaan, jotka johtavat minut epäpuhtauteen, vihaan , itsekkyyteen, jne. "Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha." Kol. 3:5-6. En voi suvaita mitään syntiä, en edes ajatuselämässäni! Minun tulee ottaa jokainen ajatus vangiksi, kun se nousee, ja kuolettaa se.

Kiivaus syntiä vai syntisiä kohtaan?

Jos en suvaitse mitään syntiä elämässäni, kuinka voisin sitten suvaita ympärilläni ihmisiä, jotka ovat hyväksyvät tai elävät näissä synneissä? Pitäisikö minun olla kiivas myös heitä ja heidän käytöstään kohtaan? Kun luen Johanneksen evankeliumista 8, kuinka Jeesus suhtautui, saan enemmän valoa tästä asiasta. Tässä luvussa fariseukset ja kirjanoppineet halusivat kivittää aviorikoksesta tavatun naisen Mooseksen lain mukaan. Mutta Jeesus ei halunnut tuomita häntä. Sen sijaan hän antoi naiselle tämän yksinkertaisen neuvon: "Mene, äläkä enää syntiä tee!" Minun ei tarvitse tuomita ihmisiä enempää ajatuksissani, sanoissani tai teoissani; minun ei tarvitse olla kiivas heitä kohtaan.

Mutta en myöskään voi olla heidän kanssaan samaa mieltä tai hyväksyä heidän elämäntapaansa - minun tulee elää elämääni Jumalan kasvojen edessä, ja sopusoinnussa hänen sanansa kanssa. Homoseksuaalisuus on yleisesti hyväksyttyä yhteiskunnassa nykyään. Mutta Raamattu sanoo selvästi, että se on syntiä. Jos minä suvaitsen joitain synnin muotoja, riippumatta siitä, miten yleisesti hyväksyttyjä ne ovat, silloin petän itseni.

Jos minä suvaitsen joitain synnin muotoja, riippumatta siitä, miten yleisesti hyväksyttyjä ne ovat, silloin petän itseni.

Sitten huomaan, että joskus minun on otettava kantaa sen puolesta, mihin uskon. Tämä voi olla pelottava ajatus: puhua syntiä vastaan, kun koko maailma on sitä mieltä, että se on ok. Sen sijaan, että hyväksyisin synnin ja olisin suvaitsevainen, minun pitää toimia niin kuin on kirjoitettu 1. Kor 16:13:ssa: "Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät." Jumala vahvistaa  minua tekemään ja sanomaan sen, mikä on sopivaa kristitylle, silloin kun minun tulee puolustaa sitä, mihin uskon!        

Sen sijaan, että olisin suvaitsevainen, minun tulee olla kiivas kaikkea syntiä vastaan, aivan samoin kuin Jeesus oli. Gal 6:7-8:sta löydämme vakavan kehotuksen: "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseään pilkata; sillä, mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää.." Jos suhtaudun syntiin vakavasti sen sijaan, että antaisin pettää itseä uskomaan, että en niittäisi mitään sen seurauksena, silloin voin kokea loppuosan jakeesta 8: "Mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää." En vain tule vapaaksi kaikista synneistä, mitkä ihmiskuntaa vaivaavat tässä elämässä, vaan minulla on myös iankaikkinen perintö yhdessä Jeesuksen kanssa ja olen hänelle arvollinen. 

Minulla on myös iankaikkinen perintö yhdessä Jeesuksen kanssa ja olen hänelle arvollinen.!

«Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.» (Tiit. 2:11-14)