Usko - rohkenenko päästää menemään?

Usko - rohkenenko päästää menemään?

Kirjoittanut: Karen-Birgitte Larsen | Julkaistu: 20. toukokuuta 2011

Juuri alppirinteessä tajusin, miksi minulle on niin vaikeaa uskoa.

Jalkani nousevat ilmaan mäestä ja hiihtohissi lähtee liikkeelle ylös jyrkkää vuoren rinnettä. Tätäkö lumista vuoren rinnettä minun todella pitää muutaman minuutin kuluttua lasketella alas kovalla vauhdilla?

Katselen alas suksiani, jotka nyt ovat monta metriä mäen yläpuolella. Tätä olen vältellyt jo kauan. Surin siitä, että minulla on aina ollut jokin tekosyy etten ole lähtenyt mukaan, kun ystäväni ovat menossa alppirinteeseen. 

Rinne on aivan liian jyrkkä. En varmastikaan selviydy siitä, en ole tarpeeksi taitava...

Rinteen huipulla käännyn ystävieni puoleen, jotka nyt valmistautuvat lähteäkseen laskettelemaan kaikkein jyrkintä alppirinnettä. "Tule sitten perässä", he sanovat, kun huomaavat, että epäröin hiukan. Minulla on halu muuttaa mieleni. "Rinne on aivan liian jyrkkä. En varmastikaan selviydy siitä, en ole tarpeeksi taitava", sanon ja huomaan jalkojeni vapisevan.

 

Samalla tavalla olen jäänyt paikoilleni elämässä miettimään: Miksi saan niin vähän irti Raamatun sanoista? Miksi koen niin vähän kehitystä elämässäni, vaikka olen kristitty?

Hebr. 4:2. "Mehän olemme kuulleet hyvän sanoman aivan niin kuin nuo entisajan ihmiset. Heille ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä sanasta, jonka he kuulivat, koska he eivät sitä uskoneet eikä se näin sulautunut heihin."

Merkitseekö hyvä sanoma sitten jotain minulle? Minähän en tiedä pystynkö elämään Jumalan sanan mukaan, niin kuin koen muiden tekevän.

Minulle tuntuu mahdottomalta, että kontrolli ei ole itselläni; minulla, jolla on omia suunnitelmia ja ajatuksia kaikesta.. Esimerkiksi tulevaisuuttani haluan mielluimmin itse vähän kontrolloida - koulutusta, työtä, taloutta, avioliittoa ja perhettä. Kuinka voin olla varma, että Jumala on olemassa ja että hän antaa minulle sen, mitä tarvitsen, kun teen hänen tahtonsa? 

"Ei ole kysymys siitä, mitä osaat ja mitä et osaa, Karen. On kysymys siitä, että on päättäväinen ja että uskaltaa antaa mennä rinnettä alas, vaikka ei itse tiedä täysin mitä vastaan tulee", sanovat ystäväni, jotka pian ovat jo matkalla alas vuoren rinnettä kovalla vauhdilla.

Mitä Raamattu sanoo uskosta? Koetelkaa Jumalaa, eikö hän avaa taivaan ikkunoita!

Tyypillistä minulle jäädä taas seisomaan yksin! Kuinka kauan aion seisoa täällä ja katsella toisten uskoa?

Mitä Raamattu sanoo uskosta? Koetelkaa Jumalaa, eikö hän avaa taivaan ikkunoita! Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe. Joh. 20:29. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Mark. 9:23.

Usko vaatii minulta toimintaa. Minun tulee valita uskoa, ja heittäytyä kokosydämiseen elämään tehdäkseni Jumalan tahdon, ja luottaa siihen, että Jumala huolehtii minusta, jos teen sen. Se maksaa minulle todella kontrollin, jonka mielellään haluaisin säilyttää omasta elämästäni; mutta olenko yrittänyt sitä?

Ystaväni ovat oikeassa. Kuinka voin sanoa, että en pysy suksilla, jos en edes ole yrittänyt sitä? Suoristan hattuni, tartun lujasti sauvoihin ja otan vauhtia. Olen matkalla alas rinnettä sydän hurjasti takoen. Nyt en tiedä, mikä minua kohtaa, mutta sama se - menen rinnettä alas! Uskon Jumalan sanan ja teen sen!

Ilo todella alkaa. Uskossa jätän kaiken Jumalalle tehdäkseni hänen tahtonsa. Uskossa jätän tulevaisuudensuunnitelmat ja murehtimisen hänelle, jolla on minusta huolenpito. Tämä antaa minulle taivaallisen levon, ilon ja rauhan.

"Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä." Ps. 23:6.

Jos olisin tiennyt, miten hauskaa oli lasketella, niin olisin tehnyt sen aikaisemmin!