Uskoa modernissa tulevaisuudessa

Uskoa modernissa tulevaisuudessa

Kirjoittanut: Inge Almås | Paikka: Stord, Norja | Julkaistu: 11. tammikuuta 2016

Tiede kehittyy valtavasti ja näyttää siltä, että ihminen selviää kohta kaikesta itse. Onko modernissa tulevaisuudessa tilaa Jumalalle?

Istun lukemassa tulevaisuutta koskevaa kirjoitusta. Se on kiehtovaa. Tänään luen nanoteknologiasta, joka on yksi tulevaisuuden asioista. Eräs tutkija kertoo, että nanoteknologia avaa täysin ennalta-arvaamattomia mahdollisuuksia ihmiselle. Tulevaisuudessa kehossamme tulee liikkumaan pieniä nanorobotteja. Nälkäisten verikoirien tavoin nämä etsivät ja poistavat tehokkaasti sairaita soluja, vahingollisia bakteereja ja muita epäpuhtauksia. Sitä, löytävätkö ja poistavatko nämä eilen syödyn suklaakakunkin, en tiedä, mutta en myöskään ihmettelisi. Sanotaan myös, että nämä robotit huoltavat soluja ja pitävät huolta kehostamme vanhenemisen ehkäisemiseksi. Parasta on se, ettei tämä ole kovin kaukana tulevaisuudessa. Puhutaan muutamasta vuosikymmenestä.  

Onko Jumala pian "vanhentunut"?

Jatkan lukemista. Eräs toinen älykäs kirjoittaa innostuneesti ihmisen aivoista. Hänen tietääkseen ei kulu kovinkaan montaa vuosikymmentä, kun voimme kehittää yhteyden, joka mahdollistaa aivojen ja tietokoneen suoran keskusteluyhteyden. Tämänhän täytyy olla mahtavaa! Etkö ole tarpeeksi viisas? Tee liitäntä uuteen keskusyksikköön ja vips - olet elävä Einsteinin ja Rain Manin yhdistelmä. Onko sinulla huono muisti? Tee ihmeessä backup! Onko tämä kärjistettyä? Ehkä. Onko se epätodellista? Ei nykyisten visionääristen tutkijoiden mukaan.

Väistämättä herää kysymys. Voiko ihminen vihdoin ottaa sen askeleen ja tehdä itsensä Jumalasta riippumattomaksi? Voimmeko poistaa tarpeen luojasta, johon voimme uskoa ja asettaa luottamuksemme?  

Kuvitellaanpa, että tämä kaikki on todellista 50 vuoden kuluttua. Ajattele, millaisia mahdollisuuksia meille avautuukaan! 50 vuoden kuluttua maailmassa on pelkästään terveitä, nuorekkaita, kauniita ja terävä-älyisiä ihmisiä. Olemme jatkuvasti huippukunnossa emmekä sairastu koskaan. Emme ehkä elä ikuisesti, mutta joka tapauksessa voimme katsoa tulevaisuutta monta sataa vuotta eteenpäin. Teknologian avulla olemme saaneet ylivoimaisen taidon ajatella viisaasti ja järkevästi. Siksi meidän mielestämme sodat ja rauhattomuudet eivät ole hyväksi maailmalle. Jopa Lähi-Itään tulee rauha. Ilmaston ongelmat ratkaistaan. Korruptio poistetaan. Ruokavaranto-ongelmat hoidetaan. Maailman rikkaudet jaetaan. Elämme täydellisessä symbioosissa luonnon kanssa. Ehkä 50 vuoden kuluttua olemme luoneet oman täydellisen paratiisin - oman taivaamme maan päälle? 

Tai ehkä emme?

Jokin ei täsmää

Tässä on nyt jotain, mikä ei kuulu kuvaan. Tiede tosin on päässyt pitkälle monilla alueilla, mutta en usko nanorobottien voivan poistaa jokaisen ihmisen sisällä olevaa itsekyyttä ja kovuutta. En myöskään usko, että geenimanipuloinnilla ihminen pystytään muuttamaan kärsivälliseksi tai huolehtivaisemmaksi. Mitä meillä sitten on 50 vuoden kuluttua? Maailma täynnä terveitä, nuorekkaita, terävä-älyisiä, jotka elävät lähes ikuisuuden ollen itsekeskeisiä, kovia ja kärsimättömiä. Maailma, jossa ihminen on itselleen kaikki. Tämä ei ole paratiisi. Se on helvetti!

Olen myös hieman epävarma siitä, onko tiede saanut otetta ihmissielusta. Itseasiassa en ole yhtään varma, tietävätkö he edes missä kohtaa kehoa se sijaitsee. Ehkä tämä olisi tutkimisen arvoinen asia? Veikkaanpa etteivät he löydä edes umpisuolta niin sanoakseni.

Usko on ainoa varma kiinnekohta

Eikö jokainen sielu kuitenkin kaipaa syvästi rauhaan ja tasapainoon luojansa kanssa? Eikö juuri tämän kaipauksen tyydyttäminen ole avain aitoon onneen ja iloon? Tässä yhteydessä sopii viitata Jeesuksen omiin sanoihin: Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? (Matt. 16:26)

Elämme modernissa ajassa, jossa tiede ja tekniikka kehittyvät jatkuvasti. Tämä näkyy arkielämässä. Siitä olen iloinen. En toivo takaisin vanhaan aikaan, sillä arvostan nykyajan mukavuuksia suuresti. Keskellä tätä voimakasta kehitystä koen, että usko Jumalaan on entistä tärkeämpää. Se on ainoa varma kiinnekohta maailmassa, jolla on hyvin vähän tarjottavaa etsivälle sielulle.

Rikas ja mielekäs elämä

Salli minun lopetukseksi kertoa hieman henkilökohtaisista ajatuksistani koskien tulevaisuutta - millainen siitä muodostuu, jos Jumala, johon uskon, antaa minun elää. 50 vuoden kuluttua uskoni häneen on vahvistunut ja tullut arvokkaammaksi kuin koskaan aiemmin. Se on antanut minulle ainutlaatuisen rikkaan ja mielekkään elämän katsoessani taaksepäin. Kun katson tulevaisuuteen, siitä on tuleva entistäkin rikkaampi. Uskoni on tehnyt minusta paremman lähimmäisen - olen silloin huolehtivampi, ajattelevaisempi, huomattavasti vähemmän itsekeskeinen ja itsekäs verrattuna nykyhetkeen. Minulla on suuri määrä hyviä ystäviä ympäri maailmaa, joiden kanssa on valtavan hyvä olla. Sydämessäni on syvä kiitollisuus jokaisesta päivästä, jonka olen saanut elää ja minulla on suuria odotuksia koskien tulevaisuutta ja ikuisuutta. Tähän minä uskon.

Mihin sinä uskot?