Helpompi tie

Helpompi tie

Kirjoittanut: Knut Olav Haukelidsæter | Julkaistu: 9. kesäkuuta 2014

Tietyllä tapaa ihmisluonto on hyvin ennustettava.

Talomme läheisyydessä on puisto vihreine nurmikkoineen, suurine puineen ja kauniisti hoidettuine polkuineen, joita siellä kävijät voivat kulkea. Vaikka puistossa on hiekoitetut polut, joita pitkin voi kulkea puiston jokaiselle kulmalle, on kaikkialle kuitenkin muodostunut oikopolkuja, mistä ihmiset ovat kulkeneet nurmikon poikki säästääkseen muutamia sekunteja. 

Oletan, että tiedät, mistä puhun, koska varmasti itsekin olet ollut tekemässä vastaavanlaisia oikopolkuja - niinhän useimmat meistä kai ovat tehneet. Ihmiset ovat taitavia löytämään oikopolkuja - ei vain aikaa säästääkseen; ihmisluonto yksinkertaisesti pyrkii etsimään helpon tien ulos olosuhteista.

... ihmisluonto yksinkertaisesti pyrkii etsimään helpon tien ulos olosuhteista.

Nuorilla ihmisillä on monia eri alueita elämässä, missä meillä on taipumus etsiä yksinkertaista vaihtoehtoa, tai kuvainnollisesti: löytää oikotie ruohon poikki. Tämä on erityisen totta, kun on kyse kristittynä olemisesta. Välillä voi tuntua sekä nololta että nöyryyttävältä tunnustaa olevansa kristitty.

Sinut kutsutaan ehkä juhlaan, missä tiedät joutuvasi tilanteisiin, joissa on vaikea pitää itsensä puhtaana. Ajatusprosessi helpomman tien löytämiseksi käynnistyy välittömästi. "Minun täytyy mennä ja näyttää, että kristityt ovat tavallisia ihmisiä, jotka voivat myös pitä hauskaa - ja tietystikään en tee mitään tyhmää."

Mutta taustalla vaikuttaa se tosiasia, että et halua huomiota ja ehkä nöyryytystä, mikä seuraa siitä, jos sanot: "Kiitos ei - tämä ei ole minua varten." Sen sijaan valitset mukana olemisen, ja oikeastaan tahtomattasi löydät pian itsesi  tilanteesta, missä synti on valtavan lähellä, ja missä on erittäin vaikeaa elää taivaallisen kutsumuksesi arvoisesti. Tällaiset oikotiet ovat vaarallisia!

... ja oikeastaan tahtomattasi löydät pian itsesi  tilanteesta, missä synti on valtavan lähellä.

Joosef on nuori, joka on jättänyt jälkensä historiaan, koska hän oli uskollinen. Hän kokí millaista oli seisoa sen takana, mihin uskoi. Kun Potifarin vaimo useita kertoja yritti vietellä häntä, hän olisi voinut ajatella: "En varmasti mene liian pitkälle, jos vain vähän teeskentelen olevani imarreltu", ja sitten kieltäytyä hänen ehdotuksestaan pitäen sitä leikkinä. Mutta Joosef kieltäytyi hyvin selkeästi: (1. Moos. 39:9). Hän ei valinnut helpompaa tietä, mikä olisi johtanut hänet vaarallisen lähelle syntiä.

Tämän valinnan perusteella hän joutui vankilaan, ja näytti siltä, että hänen uskollisuutensa olisi johtanut epäonnistumiseen. Mutta tuli päivä, jolloin Joosef heräsi vankeudessa - ja samana iltana hän kävi nukkumaan Egyptin toiseksi vaikutusvaltaisimpana miehenä. Se kertoo kaiken. Joosefin valinta ei näyttänyt kannattavalta juuri siinä hetkessä, mutta Jumala palkitsi hänen uskollisuutensa ylenpalttisesti. 

Jeesus itse on meidän suurin esikuvamme tässä. Miehenä, jolla oli liha ja veri, hän tuli kiusatuksi kaikessa niin kuin mekin, mutta hän ei koskaan tehnyt syntiä. (Hebr. 4:15) Kun Jeesusta kiusattiin etsimään helpompi tie, hän teki valtavan selväksi, minkä tien hän valitsi - sen tien, jota meidät opetuslapset on kutsuttu seuraamaan: «Nyt minun sieluni on järkytetty: ja mitä minun pitäisi sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!"» (Joh. 12:27-28)

"Kuinka voin tulla tästä olosuhteesta läpi ja säilyä nuhteettomana ja otollisena Jumalan silmissä?"

Niin, älä etsi helppoa tietä ulos taistelustasi. Seiso uskossa ja taistele läpi pää pystyssä. Sinun tulee keskittyä tähän: "Kuinka voin tulla tästä olosuhteesta läpi ja säilyä nuhteettomana ja otollisena Jumalan silmissä?" Silloin saat palkkasi oikeaan aikaan ja tulet sellaiseksi, jota Jumala voi käyttää tahtonsa toteuttamiseen. Eikä vähiten: tulet eräänä päivänä kohtaamaan Pelastajasi niin ettet tarvitse punastua häpeästä sen takia, että etsit helpompaa tietä silloin kun sinun olisi pitänyt puolustaa hänen nimeään.