Iloitse iloitsevien kanssa!

Iloitse iloitsevien kanssa!

Kirjoittanut: Kathryn Albig | Julkaistu: 19. toukokuuta 2015

Jos minulla on sellainen sydän ja mieli, että haluaan todella tehdä Jumalan tahdon ja sanan mukaan elämässä, silloin minun tulle iloita iloitsevien kanssa. Mutta kuinka teen sen, kun se käy suoraan vastaan tunteitani? Kun se ei ylipäätään ole luonnollinen reaktio minulle?

Raamattu opettaa meille, kuinka meidän tulee elää elämäämme. Se on Jumalan hengestä syntynyt ja hänen uskollisten palvelijoidensa, profeettojensa ja apostoliensa muistiin kirjoittama sen mukaan kuin he kuulivat Jumalalta. Heidän uskollisuutensa ansiosta meillä on nyt, monta tuhatta vuotta myöhemmin, Jumalan sana, mistä voimme oppia, kuinka meidän tulee elää. 

Room. 12:15:ssa on kirjoitettu mm.: "Iloitkaa iloitsevien kanssa." Niille, jotka kaipaavat tehdä Jumalan tahdon mukaan tämä on selvä ohje, ja se on helppo ymmärtää. Mutta mitä arkipäivässäni tapahtuu, kun joudun tilanteisiin, joissa iloitseminen ei yhtäkkiä olekaan niin selvää tai yksinkertaista, kuin miltä se kuulostaa?

Kiusaus

Joskus huomaan vahvan vastustuksen muurin itsessäni, vaikka tiedän, että minun pitäisi iloita.

Ehkäpä ystävän onnen ja ilon vuoksi se, mitä itselläni oli aikaisemmin ja johon olin tyytyväinen, yhtäkkiä ei enää olekaan tarpeeksi. Tunnen ehkä, että en saa sitä kunniaa, minkä ansaitsisin jossakin tilanteessa; kunnia meneekin jollekin toiselle. Ehkä joillekin todella onnistuu se, mitä itse vilpittömästi toivoin heille aikaisemmin, mutta nyt se tuntuu siltä kuin he päihittäisivät minut. 

Mutta mitä arkipäivässäni tapahtuu, kun joudun tilanteisiin, joissa iloitseminen ei yhtäkkiä olekaan niin selvää tai yksinkertaista, kuin miltä se kuulostaa?

Iloitseminen iloitsevien kanssa voi tarkoittaa monia asioita. Tunnen, että olen kiusattu kadehtimaan, olemaan katkera, suuttunut jne. Se voi vaikuttaa kohtuuttomalta ja joskus jopa epäoikeudenmukaiselta. Oikeastaan haluaisin mennä jonkun luo ja ammentaa turhautumiseni hänelle? Kuinka nyt iloitsen? Kun minulla ei oikeastaan ole ollenkaan halua siihen?

Taistelu

Ensiksikin: on aivan normaalia tulla kiusatuksi ja tuntea kateuden ja kiittämättömyyden nousevan pinnalle. Mutta se, että tulemme kiusatuiksi, ei tarkoita sitä, että meidän tulisi olla samaa mieltä näiden tunteiden kanssa! Kateus, kiittämättömyys, valittaminen jne.; kaikki nämä on mahdollista voittaa.

«Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enemmän kuin kestätte, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.» (1. Kor 10,13)

Se, että tulemme kiusatuiksi, ei tarkoita sitä, että meidän tulisi olla samaa mieltä näiden tunteiden kanssa!

Jos haluan mielelläni tehdä hyvää huolimatta siitä, mitä tunnen, niin minun tulee tunnustaa se, mihin tulen kiusatuksi, ja "astua rohkeudella armon valtaistuimen ääreen" saadakseni apua, niin kuin on kirjoitettu Hebr. 4:16:ssa.

Voin huutaa Jumalan puoleen: "Auta minua voittamaan tämä synti, johon tulen kiusatusksi; anna minulle se voima, mitä tarvitsen taistellakseni sitä vastaan. Kaipaukseni on iloita iloitsevien kanssa, niin kuin on kirjoitettu. Nyt tarvitsen sinun apuasi sen tekemiseen." Ja silloin minulla voi olla rohkeus sanoa: "Väisty minun luotani Saatana, sillä on kirjoitettu 'iloitse iloitsevien kanssa'! Ja Paholainen joutuu pakenemaan, kun hän kohtaa Jumalan sana.

Lopputulos

Vaikka en voi odottaa tunteiden muuttuvan yhdessä yössä, niin kuitenkin ryhdyn työhön. En anna näiden koetusten tulla sisääni ja kehittyä katkeruudeksi ja itsesääliksi. Iloitseminen on toimintaa. Tunsinpä niin tai en, niin kuitenkin onnittelen ystävääni; sanon joitain hyviä sanoja; osallistun onnistumisjuhliin. Minun pitää suhtautua oikein, aivan alusta pitäen. Jumala on puolellani, hän haluaa vahvistaa minua riippumatta siitä, miten vaikeaa se on, ja jokaisesta kiusauksesta tulee menestystarina.

Tässä on kehitys. Kun harjoittelemme kiitollisuutta, hyvyyttä, rakkautta, jne., tunnemme, että niistä tulee osa meitä.

Tässä on kehitys. Kun harjoittelemme kiitollisuutta, hyvyyttä, rakkautta, jne., tunnemme, että niistä tulee osa meitä. Kun vähä vähältä voitan kateuden, johon tulen kiusatuksi, niin rakkaus voi täyttää sen paikan. Kun kiittämättömyys tulee voitettua joka kerta, kun tulen kiusatuksi, niin ilo ja rauha voivat ottaa sen tilan. Eikä se jää siihen. Ajatus siitä, että tulen täytetyksi "Hengen hedelmillä", kuten Paavali niitä kutsuu Gal. 5:ssä, on niin paljon houkuttelevampi kuin se, että antaisin katkeruuden jne. tulla sisääni ja saastuttaa henkeni. Silloin olen vapaa ja onnellinen. En ole enää tunteideni sitoma, ja voin todella iloita iloitsevien kanssa sydämestäni, joka on täynnä iloa.