Kuinka annan anteeksi sellaiselle, joka ei itse ole pahoillaan

Kuinka annan anteeksi sellaiselle, joka ei itse ole pahoillaan

Kirjoittanut: Maggie Pope | Julkaistu: 5. huhtikuuta 2016

Voi olla kyllin vaikeaa antaa anteeksi silloinkin kun he pyytävät anteeksi.

Pahat ja ajattelemattomat sanat ja teot, joita joku on sanonut tai tehnyt minulle, voivat sukeltaa yhä uudelleen ajatuksiini, kun olen väsynyt tai pahoillani tai säälin itseäni. Mutta jos ihmiset pyytävät anteeksi, niin tiedän, että minun tulee antaa anteeksi, koska voin tunnistaa, että he ovat nöyrtyneet. Ja vielä tärkeämpää, koska Jeesus on sanonut:"Vaikka hän seitsemästi päivässä tekisi syntiä sinua vastaan ja seitsemästi kääntyisi sinun puoleesi ja sanoisi:'Minä kadun', anna hänelle anteeksi." Luuk. 17:4

Mutta mitä jos he eivät itse ajattele sanoneensa tai tehneensä mitään väärää? Tai mitä jos he tietävät sen, mutta eivät välitä? Ehkä pystyn antamaan anteeksi ihmisille niin pitkälle kuin he pahoittelevat tapahtunutta, mutta inhimillinen järkeni sanoo, että ne, jotka eivät toivo anteeksiantoa, eivät ansaitsekaan sitä.

Tässä on kuitenkin kuusi valtavan hyvää perustetta antaa anteeksi ihmisille, jotka eivät ole pahoillaan.

1. Jumala sanoo jatkuvasti, että minun tulee antaa anteeksi.

Luen jakeesta 1 Piet. 3:8-9, millaisia meidän tulee olla: "Olkaa kaikki yksimielisiä ja myötätuntoisia, osoittakaa veljesrakkautta, olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla älkääkä herjausta herjauksella. Päinvastoin siunatkaa, sillä siihen teidät on kutsuttukin, että perisitte siunauksen."

Minun anteeksianmukseni ei ole riippuvainen siitä, ovatko toiset pahoillaan vai eivät. Tämä on käsky. Sitäpaitsi jos en anna anteeksi, niin ei Jumalakaan voi antaa anteeksi minulle, vaikka kadun. " Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne." Matt. 6:15. Tämä on tosiasiallisesti näin vakavaa.

2. Jeesus antoi minulle esikuvan kuollessaan ristillä.

Aivan elämänsä viime hetkinä Jeesus huolehti siitä, että hän antoi anteeksi niille, jotka tappoivat hänet: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät." Luuk.23:34

Kutsumuksemme on tulla hänen kaltaisekseen. Opetuslapset ottavat tämän vakavasti.

3.  Ettei katkeruus ja kauna tuhoa elämääni.

Mitä hyvää pystyn tekemään, mikäli ajatukseni ovat täynnä harmistumista? Jumala ei voi käyttää minua. Katkeruus hapattaa ajatukseni ja henkeni. Se tekee minut epäpuhtaaksi. Olen itse vastuussa tästä tilastani eikä suinkaan se henkilö, joka on tehnyt minulle vääryyttä. "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta eikä mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä ja monet sen vuoksi saastu." Heb. 12:14-15.

4. Anteeksiantaminen voimistaa henkeäni.

Jakeessa 1 Tim. 6:11 on kirjoitettu: "Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene sellaista! Tavoittele vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä."

Kun teen tämän, silloin harjoitan astejani erottamaan hyvän pahasta. (Heb. 5:12-14) Näin opin. Joudun erilaisiin tilanteisiin ja Jumalan sanan avulla löydän tavan, kuinka minun tulee toimia, koska minun pohdiskeluni ja tunteeni siitä, mikä on oikein, johtavat harhaan. Ne ovat vääriä, koska koko minun inhimillinen luontoni on synnin saastuttama, synnin, joka tuli maailmaan syntiinlankeemuksen kautta. Joskus tämä on niin ovelaa, ettei sitä heti tunnista. Jumalaapelkäävä elämä antaa voimaa,  ja voin voittaa pahan hyvällä, silloin kun käytän Jumalan sanaa sen sijaan että eläisin inhimillisen järjen mukaan. (2 Kor. 2:14).

5. Useimmat eivät ymmärrä, mitä heidän tekonsa merkitsevät.

Jos ihmiset olisivat ymmärtäneet, että sillä mitä he sanovat ja tekevät toisille, on vaikutuksia heidän suhteeseensa Jumalaan, ja että se ratkaisee heidän ikuisen onnensa, niin useimmat olisivat toki tahtoneet pyrkiä muuttumaan paremmiksi, kilteimmiksi ja rakastavammiksi ihmisiksi. He olisivat tahtoneet pyytää Jumalalta apua elääkseen paremmalla tavalla. Mutta ihmisillä ei ole sellaista suhdetta Jumalaan ja he elävät ajatellen vain välitöntä tulevaisuutta, ei iankaikkisuutta. Minun täytyy antaa heille anteeksi, koska he eivät tiedä, mitä he tekevät, kuten Jeesus sanoi

6. Koska minä myös olen syyllinen.

Minulla ihmisenä on voimavaroja järkyttää ja loukata. Jos en ole sanonut tai tehnyt tietoisesti jotakin loukatakseni, niin minulla voi kyllä olla hyvä omatunto, mutta se ei merkitse, ettenkö ole järkyttänyt jotakuta jollakin, mitä olen huomaamattani sanonut tai jättänyt sanomatta. Minulla ei ole mitään aavistusta, mitä mieltä ihmiset minusta ovat, kuinka todella vaikutan toisiin virheillä, joita olen tehnyt vahingossa. Jeesus sanoo: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisenä häntä kivellä." Joh. 8:7

En saa halveksia tai tuomita ihmisiä, jotka eivät pyydä anteeksi, silloin kun tiedän, että minulla on myös ehdottomasti asioita, joita minun tulisi pyytää anteeksi. Jeesus kehottaa meitä tuomitsemaan itsemme, tutkimaan vaikuttimiamme ja sitä, mitä meillä on syvällä sydämessämme. Kun teen tämän, voin nähdä kuinka itse tarvitsen Jumalan anteeksiantamusta ja myös toisten ihmisten anteeksiantamusta. En ole niin viaton kuin toivoisin olevani.

Ei ole helppoa antaa anteeksi, mutta mitä enemmän kuuntelen ja luen, mitä Jumala sanoo, sitä enemmän ymmärrän, kuinka minun tulee käyttäytyä jumalaapelkäävällä tavalla; se käy helpommaksi. Asteittain menetän inhimillisen näkökulman siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Saan Jumalan tavan ajatella. Se on elämää täynnä lämpöä ja voimaa. Minun ei tarvitse hallita "vanhurskautta"; voin jättää sen Jumalalle. Ja kun jätän sen Jumalalle, tulen täydelliseen lepoon.