Lähtekää pois,.. minun kansani

Lähtekää pois,.. minun kansani

Kirjoittanut: Richard Savage | Julkaistu: 16. tammikuuta 2012

«Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi: Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansani, ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään.» Johanneksen  ilmestys 18:4-5.

Mietin, kuinka moni ihminen on lukenut nämä sanat ja todella ajatellut, mitä ne merkitsevät heille. On ilmeistä, että tämä ääni tuli taivaasta ja se oli suunnattu niille, joita Jeesus kutsui "minun kansakseni". Keitä ovat nämä, jotka kuuluvat "hänen kansaansa".Ja mikä on "Babylon"?

Paavali profetoi Timoteukselle, että oli tuleva vaikeita aikoja, jolloin kristinuskon sisällä ihmiset olisivat  «itserakkaita, rahanahneita, rehenteleviä, pöyhkeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, jumalattomia, rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, petollisia, häikäilemättömiä, järjettömiä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia. He ovat ulkonaisesti hurskaita, mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!» (2 Tim. 3:1-5).

Maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa kohtaan 

Tämä uskollisuuden puute—se, ettei halua luopua omista syntisistä haluistaan, mutta kuitenkin pitää kiinni Jeesuksesta syntiensä sovitttajana - on Paavalin ja Jaakobin mukaan "porttoutta" tai hengellistä uskottomuutta. Samaan aikaan Johannes kirjoittaa selvästi, että maailman ystävyys (ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä) on vihollisuutta Jumalaa kohtaan. Sitä Jumala nimittää suureksi Babyloniksi, porton ja kaiken inhottavuuden äidiksi. Se on uskonnollinen organisaatio, joka ratsastaa suuren pedon selässä, joka on Saatanan vallassa oleva maailma.  Vuosisatojen kuluessa peto on tukenut kristinuskon muotoa, joka ei ole johdattanut ihmisiä voittoisaan elämään, vaan sitonut heidät ihmisten luomiin oppeihin ja uskonnollisiin auktoriteetteihin, joilla on jumalanpelon ulkokuori, mutta jotka kieltävät voiman, jonka saa elämällä ristiinnaulittua elämää.

Emmekö näe, että jatkuvasti selvemmin tämä väärä kristillisyys seuraa pedon tietä, sen sijaan, että rakastaisi Jumalaa ja pitäisi hänen käskynsä?  Eikö se myös suvaitse pedon moraalittomia menetelmiä, sen sijaan että kieltäisi ne? Me tiedämme, ettei jokainen, joka kutsuu Jeesusta "Herraksi", pääse taivasten valtakuntaan, vaan ainoastaan ne, jotka tekevät Isän tahdon ja kääntyvät pois laittomuudesta (Matt. 7:21-23). He, jotka ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen, kuuluvat Jeesukselle (Gal. 5:24). He vihaavat syntiä ja kaipaavat voittoisaa elämää, jotta voisivat olla Jumalalle otollisia kaikin tavoin.

Sellaisilla ihmisillä ei voi olla rauhaa "porttojärjestelmässä". Näinä viimeisinä päivinä Jumala avaa ihmisten silmät, niin että he voivat nähdä turmeluksen, mikä on Babylonissa ja pedossa. Jotkut yrittävät hyvää tarkoittaen uudistaa kristillisen suuntansa; he haluavat totella Jumalaa ihmisten sijaan ja seurata Jumalan sanaa niin kuin vanhat uskonpuhdistajat tekivät. He saavat kokea saman kohtelun porttohengen taholta kuin Jumalan kansa aikaisempinä sukupolvina. Heidät vaiennetaan tai suljetaan ulkopuolelle. Portto on parantumaton. Taivaasta kuuluu kutsu: "Lähtekää pois siitä, minun kansani." 

Taivaasta kuuluu kutsu:«Lähtekää pois siitä minun kansani.» Mutta minne he sitten lähtevät?

Mutta minne he sitten lähtevät? «Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään kantaen.» (Hebr. 13: 13). Mitä Jeesukselle tapahtui siellä "leirin ulkopuolella", kaikkien ihmisten odotusten ulottumattomissa? Hän tuli ristiinnaulituksi. Leirin ulkopuolelle ovat he, jotka uskovat olevansa ristiinnaulittuja Kristuksen kanssa. He eivät ole tyytyväisiä vain siihen, että Kristus ristiinnaulittiin heidän puolestaan, niin että heidän syntinsä ovat anteeksiannetut hänen sovituskuolemansa kautta. Heillä on kaipaus voittaa synti ja hallita yhdessä hänen kanssaan - nyt ja iankaikkisesti. He eivät pidä kiinni kristillisyyden muodosta, jossa ei luovuta omista syntisistä haluista, vaan sen sijaan he ovat ristiinnaulinneet lihan (syntisen luontonsa) himoineen ja haluineen.

«Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.» (2 Kor. 5: 15). Vaikka hän kuoli koko maailman syntien puolesta, ovat ne, jotka totuudessa kääntyvät, syvästi kiitollisia Jumalan armosta. He murehtivat virheitään, eivätkä he saa ravintoa julistuksesta, jolla ei ole muuta annettavaa kuin syntien anteeksianto. Pahimmillaan portto julistaa anteeksiantoa ilman kääntymystä, ja hyväksyy sen että ihmiset jatkavat synnissä elämistä, toivoen kuitenkin pääsevänsä taivaaseen. 

Heidän kaipauksensa on voittaa synti ja hallita elämässä hänen kanssaan.

«Hän antoi itsensä alttiiksi meidän puolestamme lunastaakseen meidät vapaiksi kaikesta vääryydestä ja puhdistaakseen meidät omaksi kansakseen, joka kaikin voimin tekee hyvää.» (Titus 2, 14).

Jumala itse kokoaa ruumiiksi kaikki ne, jotka elävät ristiinnaulittua elämää. He ovat uskollisia Jeesusta kohtaan, taivaallista ylkäänsä kohtaan, ja he tulevat hänen morsiamekseen, hänen kalliiksi omaisuudekseen; näiden puolesta hän antoi henkensä (Johanneksen ilmestys 19:7 ja 21:1-27).