Mikä on päivä?

Mikä on päivä?

Kirjoittanut: Kathryn Albig | Julkaistu: 8. huhtikuuta 2015

«Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.» (Ps. 90:12)

Mutta seitsemän päivää tekee viikon; neljä viikkoa tekee kuukauden; kaksitoista lyhyttä kuukautta tekee vuoden. Mitä olen tehnyt yksittäisinä päivinä, jotka muodostavat vuoden? Näyttääkö yksi päivä edelleen niin merkityksettömältä? Mitä jos tietäisin, että tämä päivä tulisu olemaan viimeiseni? Mitä mieltä olisin tunneista, minuuteista ja sekunneista silloin?

Kutsumus olla Jeesusken morsian

Jeesus tulee jonain päivänä takaisin noutamaan morsiamensa, niin että tämä olisi yhdessä hänen kanssaan ikuisesti. Ehdottomasti suurin kutsumus maan päällä on tulla Kristuksen morsiameksi. Jos haluan olla osa sitä, minun pitää tulla vapaaksi synnistä. «Siksi, rakkaani, kun tätä odotatte, pyrkikää siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi hänen edessään ja teillä olisi rauha.» (2. Piet. 3:14)

Jokainen päivä tästä elämästä tulee laskea, jotta olisin arvollinen iankaikkiseen elämään Jeesuksen kanssa.

Jokainen päivä tästä elämästä on laskettava, jotta olisin arvollinen iankaikkiseen elämään Jeesuksen kanssa. Minun pitää käyttää jokainen päivä, että saisin otteen siitä, millä on iankaikkista arvoa; jotta muutun siitä lähtökohdasta, mikä olen ihmisenä, niin että tulen Kristuksen kuvan kaltaiseksi. (Room. 8:29). Se, että olisin ilman tahraa ja ryppya ei tarvitse olla jossain kaukaisuudessa. Se voi olla asia, minkä kanssa teen työtä tänään. 

Käytä jokainen tilaisuus

Joka päivä kohtaan tilanteita, missä minun pitää tehdä valinta. Tiedän tulevani kiusatuksi tekemään jotain, mikä on syntiä, ja minun pitää tehdä tietoinen valinta ja sanoa "ei" kiusaukselle ja valita sen sijaan hyvä. Voin esimerkiksi olla yhdessä joidenkin ihmisten kanssa, jotka saavat ärsyyntymisen ja kärsimättömyyden nousemaan minussa pintaan. "Miksi he eivät tajua sitä? Eivätkö he voi jättää minua rauhaan? Eivätkö he huomaa, kuinka ärsyttäviä he ovat?" Tämä on normaalia inhimillistä reagointia. Mutta minua ei ole kutsuttu reagoimaan normaalien inhimillisten reaktioiden mukaan. Minut on kutsuttu olemaan pitkämielinen! Ja koska tiedän, että taipumus ärsyyntymiseen ja kärsimättömyyteen on vain kiusaus, kunnes olen sen kanssa yhtä mieltä ja päästän sen tietoisesti sisääni, niin tiedän, että minun ei tarvitse antaa sille periksi.

Tämä on normaalia inhimillistä reagointia. Mutta minua ei ole kutsuttu reagoimaan normaalien inhimillisten reaktioiden mukaan.

 Myöhemmin nousee esiin jotain muuta. Tulen kiusatuksi epäpuhtaisiin ajatuksiin. Hetkeä myöhemmin tulen kiusatuksi sanomaan jotain negatiivista  jostain henkilöstä. Päivä on täynnä näitä pieniä mahdollisuuksia. Ja joka ainoa kerta voin ryhtyä taisteluun inhimillisiä reaktioitani vastaan. Kutsumukseni on saada jumalallista luontoa. (2. Piet. 1:4)

Voi ehkä tuntua mahdottomalta elää koko elämä ilman, että antaisi periksi synnille. Mutta voit elää yhden hetken tekemättä syntiä. Voit elää tunnin tekemättä syntiä. Voit elää päivän tekemättä syntiä. Voit elää viikon tekemättä syntiä. Ei ole mitään määrättyä ajankohtaa, missä sinun tulee antaa periksi synnille. Kunhan et anna periksi juuri nyt, silloin hetket voidaan liittää toisiinsa ja ajan myötä siitä tulee pitkä aika. 

Inhimillisestä jumalalliseksi

Minun tulee valvoa ja rukoilla, niin että käytän ajan oikein. En voi vain kulkeutua päivien läpi panematta merkille näitä mahdollisuuksia. Minun tulee olla valvova ja innokas tarttumaan jokaiseen tilaisuuteen, minkä saan. Vaikka tiedän, että vanha inhimillinen luontoni ei tule olemaan halukas hävitettäväksi ja pois heitettäväksi, tiedän myös, että taistelu on sen arvoista. Se ei käy helposti, mutta emme saa mitään, millä on arvoa, halpaan hintaan. Minun on pakko huutaa Jumalan puoleen apua ja voimaa, mutta voin olla turvallisella mielellä, että hän antaa sen minulle (Ps. 46:2) Hänen armonsa avulla kaikki on mahdollista. 

Siten päivistä tulee viikkoja, viikoista kuukausia, kuukausista vuosia, ja minä muutun.

Da skjer det noe i livet mitt. Sakte men sikkert vil jeg slutte å reagere på menneskelig vis. Så blir dagene til uker, ukene blir til måneder, månedene blir til år, og jeg blir en forvandlet person. Jeg oppdager at i situasjoner hvor jeg pleide å bli fristet, kommer nå menneskelige reaksjoner ikke engang opp lenger, og jeg blir så lykkelig. Jeg vet at livet mitt ikke er forgjeves, at ved å miste min menneskelige natur, får jeg del i guddommelig natur. Og som belønning skal deSilloin elämässäni tapahtuu jotain. Hitaasti mutta varmasti lakkaan reagoimasta inhimillisellä tavalla. Siten päivistä tulee viikkoja, viikoista kuukausia, kuukausista vuosia, ja minä muutun. Huomaan, että tilanteissa, joissa minun oli tapana tulla kiusatuksi, inhimilliset reaktiot eivät tule enää saman tien esille, ja minusta tulee niin onnellinen. Tiedän, että elämäni ei ole turhaa ja että kadottamalla inhimillisen luontoni saan osaa jumalallisesta luonnosta. Ja palkaksi he saavat «käyskennellä minun kansani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat sen arvoisia.» (Ilm. 3:6)

Yksi päivä on aikani. Älä heitä sitä pois.