Miksi Jeesuksen piti kuolla ristillä?

Miksi Jeesuksen piti kuolla ristillä?

Kirjoittanut: Milenko van der Staal | Julkaistu: 14. marraskuuta 2016

Jumala on elämänlähde; hän on elämä ja hänessä ei ole pimeyttä (1. Joh. 1:5). Jumalan vastakohta on Saatana, jonka valtakunta on pimeyden ja synnin valtakunta. Alussa Jumala teki selväksi, että synti johtaisi kuolemaan (1. Moos. 2:17; Room. 6:23).

Synti erottaa meidät Jumalasta

Kun Saatana juonellaan petti Eevan ja sai myös Aadamin tottelemattomaksi, silloin synti pääsi myös heidän luontoonsa. Synti tuli heidän ja Jumalan väliin esiripuksi, ja se erotti heidät elämän lähteestä. Hengellisesti puhuttuna he olivat kuolleet rikkomuksiinsa ja synteihinsä (Ef. 2:1). Synti oli tullut maailmaan, joka oli kirottu, ja kaikki elävät olennot tulisivat kärsimään luonnollisen kuoleman. 

SSynti, joka oli tullut Aadamin ja Eevan luontoon periytyi kaikille heidän jälkeläisilleen. Tämä "synti lihassa" ei ole puolustelu synnin tekemiselle, mutta se on vahva taipumus tehdä oman tahdon mukaan Jumalan tahdon sijasta. Jos seuraamme tätä taipumusta, kun esimerkiksi tulemme kiusatuksi, silloin teemme syntiä. Auttaakseen ihmisiä pääsemään oikeille raiteille, Jumala antoi heille lain, joka kertoi hänen tahtonsa ihmisille. 

Valitettavasti kaikki ihmiset olivat uskomattoman heikkoja, eikä yksikään ihminen koskaan pystynyt pitämään itseään puhtaana synnistä. Itseasiassa jopa kaikkien parhaat heistä tekivät syntiä päivittäin ajatuksin, sanoin ja teoin. Toisin sanoen kaikki ihmiset olivat syyllisiä, ja Saatana pystyi käyttämään sitä syytekirjeenä heitä vastaan, ja vaatimaan heidän kuolemaansa (Room. 5:12). Temppelissä, Jumalan symbolisessa asuinpaikassa maan päällä, riippui suuri, paksu esirippu kaikkein pyhimmän edessä, mikä symbolisoi lihassa olevaa syntiä, joka erotti ihmiset Jumalasta. Jokainen joka menisi tämän esiripun läpi kuolisi saman tien, koska mikään synti ei voinut kestää Jumalan kasvojen edessä. 

Anteeksianto uhrin kautta

Jumala antoi pitkämielisyydessään ihmisille mahdollisuuden: uhraamalla virheettömän eläimen ihmiset saattoivat saada syntinsä anteeksi. Kerran vuodessa ylimmäinen pappi saattoi mennä kaikkein pyhimpään uhrin veri mukanaan ja saada sovituksen kansalle. Puhtaan uhrin veren kautta synnin velka tuli maksetuksi (3. Moos. 17:11; Hebr. 9:22)

Kuitenkaan eläinten veri ei voinut poistaa ongelman juurta, joka oli synti inhimillisessä luonnossa. Sen jälkeen kun ihmisten synnit olivat anteeksiannetut, he jatkoivat synnin tekemistä, mikä tarkoitti, että heidän piti taas palata uhraamaan, vuosi toisensa jälkeen. Ei edes ylimmäinen pappi voinut auttaa heitä; hän itsekin oli syntinen, ja uhri oli yhtä paljon hänen kuin kansan puolesta annettu (Hebr. 10:1-4).

Jumala vihasi tätä kamalaa tilannetta. Hän halusi kommunikoida ihmisten kanssa ja pelastaa heidät. Hän etsi sellaista, joka saattaisi johtaa ihmiset pois synnin ja anteeksiannon kehästä. Mutta siitä huolimatta, että läpi historian oli ollut vanhurskaita, jumalaapelkääviä ihmisiä, ei kukaan heistä ollut nuhteeton, eikä kukaan heistä saattanut seisoa Jumalan ja ihmiskunnan välimiehenä. Niinpä Jumala lähetti oman poikansa toteuttaaksen historian suurimman työn (Hes. 22:30; Jes. 41:28; jes. 50:16; Jes. 63:5; Joh. 3:16-17).

Jeesus: ihminen sanan kaikissa merkityksissä 

Jeesus oli Jumalan poika, mutta hän "tyhjensi itsensä" ja tuli "ihmisen pojaksi" - ihmiseksi sanan kaikissa merkityksissä, niin että hänellä oli sama ihmisluonto kuin kaikilla meillä. Se merkitsi sitä, että Jeesus tuli kiusatuksi samoin kuin mekin. Mutta Jeesus syntyi myös Jumalan hengestä ja tämä henki johdatti häntä läpi koko hänen elämänsä ja se antoi hänelle voiman tehtävän suorittamiseen, jota varten hänet oli lähetetty (Luuk. 1:30-35; Fil. 2:5-8; Jes. 61:1-3).

"Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti." Fil. 2:7-8. Jeesus oppi kuuliaisuuden, koska hänellä oli ihmisenä oma tahto, tai synti lihassa, ja hän tuli kiusatuksi. Hän oppi kieltämään itsensä, "ottamaan ristinsä" ja viemään sen kuolemaan. Sen seurauksena hän ei koskaan tehnyt syntiä (Hebr. 2:18; Hebr. 4:15; Hebr. 5:7-8).  

Kun Jeesus puhui synnistä ja sen ajan uskonnollisten johtajien ulkokultaisuudesta, hän puhui arvovallalla ja vakuuttavasti. Mutta koska kuolema synnille tapahtui hänen sisäisessä ihmisessään, salassa ihmisiltä, lähes kaikki hänen aikalaisensa ymmärsivät hänet väärin. Tämä tapahtui siinä määrin, että lopulta hänet pidätettiin ja ristiinnaulittiin. Puhdas, vanhurskas, viaton mies kuoli kuin rikollinen, rangaistuksena synneistä, joita hän ei koskaan ollut tehnyt. Miksi?

Sovitus - ja tie seurattavaksi

Ainoa ihminen koko ihmiskunnan historiassa, joka oli puhdas ja synnitön, oli Jeesus. Ainoa, joka saattoi "seisoa aukossa", ainoa, jota Saatana ei ollut havainnut syylliseksi. Hän oli ainoa, joka ei ollut ansainnut kuolemaa, ei fyysistä eikä hengellistä. Mutta täyttääkseen sen päämäärän, miksi hän oli tullut maan päälle, Jeesus tarjoutui vapaaehtoiseksi. Hänet ristiinnaulittiin täydellisenä, viattomana uhrina. Hän kuoli kuin Jumalan lammas, sovituksena koko ihmiskunnalle. Hän kantoi meidän kaikkien syntiemme rangaistuksen, ja kuoli; vanhurskas vääräin puolesta (Room. 5:10; 2. Kor. 5:21; 1. Piet. 3:18).  Hän ei vain kuollut fyysistä kuolemaa, vaan hän koki erotuksen Jumalasta, kun hän riippui ristillä (Matt. 27:46: Mark. 15:34) Tämän uhrin kautta kaikilla niillä, jotka uskovat häneen, on mahdollisuus saada anteeksianto.

Jeesus kuolema Golgatan ristillä, mikä on ehdottomasti yksi merkittävimmistä ja voimakkaimmista tapahtumista kautta aikojen maan päällä, on vain osa kristillistä historiaa. Sen hengen voimalla, joka Jeesuksessa oli syntymästä lähtien, hän "kärsi lihassa" kieltämällä sen ja olemalla antamatta periksi taipumukselle tehdä syntiä, joka hänellä oli ihmisluonnossaan. Tällä tavalla synti hänen lihassaan tuli tuomituksi ja hän "vei sen kuolemaan" "ristiinnaulitsemalla" himot ja halut. Vaikka hän tuli kiusatuksi, hän ei koskaan tehnyt syntiä (Hebr. 2:18; Hebr. 4:16)

Kun Jeesus kuoli ristillä, hän huusi: "Se on täytetty!" Sillä hetkellä jokainen synnin ripekin, jonka hän oli perinytt ihmisluonnossaan, oli tullut ristiinnaulituksi, ja hänen työnsä maan päällä oli täytetty. Kun Jeesus kuoli, repesi temppelin esirippu ylhäältä alas. Hinta oli maksettu; tie takaisin isän luo oli avoin.

Jeesuksen voitto synnistä oli myös voitto kuolemasta. Hän ei jäänyt hautaan, vaan nousi haudasta kirkkauden ruumiissa, joka sisälsi koko Jumalan luonnon. Neljänkymmenen päivän jälkeen hän nousi taivaaseen, missä hän istuu isän oikealla puolella (Fil. 2:5-11; Kol. 2:9)

Jeesuksen veljet!

Kuinka Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja uhri erosivat vanhan liiton uhreista ja anteeksiannosta? Kuinka Jeesuksen kuolema ristillä poistaa synnin lihastamme? Miksi tulemme jatkuvasti kiusatuiksi? Koska anteeksianto ei yksin ollut Jeesuksen elämän perimmäinen päämäärä, se ei myöskään ole perimmäinen päämäärä kristitylle. Itseasiassa anteeksianto on vain alku. Jeesus itse ilmaisee sen hyvin selvästi: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua." Luuk. 9:23.

Jeesuksen tarkoitus ei ollut olla vain kansan syntien sovitus. Hän halusi saada opetuslapsia, jotka seuraisivat häntä. Emme voi seurata häntä kuolemaan Golgatan ristillä, mutta voimme ottaa oman ristimme päivittäin. 

Seuraamalla häntä tällä tiellä, voimme tulla hänen opetuslapsikseen, ja hän lähettää Pyhän Hengen, jotta saamme saman voiman, mikä hänellä oli synnin voittamiseksi. Myös me kärsimme lihassa, me myös ristiinnaulitsemme lihamme himoineen ja haluineen, me viemme myös "ruumiin teot" kuolemaan hengen kautta ja me voimme myös vapautua synnistä, meistä tulee "jäsen hänen ruumiissaan", meistä tulee Jeesuksen veljiä, ja me saamme osaa jumalallisesta luonnosta! (1. Piet. 4:1-2; Gal. 5:24; Room. 8:13; 1. Kor. 12:12-14; Hebr. 2:11; 2. Piet. 1:2-4).

Jeesuksen kuolema Golgatan ristillä oli hänen uskomattoman rakkaudentyönsä huipentuma ihmisiä kohtaan. Kuolemansa kautta hän sovitti ne, jotka uskovat häneen ja Jumalaan, ja elämänsä kautta hän raivasi tien takaisin Isän luo niille, jotka seuraavat häntä. Kuolettamalla synnin Jeesus voitti kuoleman (Hebr 2: 14-15). Elämänsä kautta hän antoi meille elämän. Älköön hänen uhrinsa olko turha - saakoon hän monia opetuslapsia, joita hän ei häpeä kutsua veljikseen!