Rakastakaa uskonveljiä!

Rakastakaa uskonveljiä!

Kirjoittanut: Arild Tombre | Julkaistu: 22. maaliskuuta 2011

Näin kehottaa apostoli Pietari ensimmäisessä kirjeessään, (1.Piet.2:17). Tästä saamme tietää, että on myös olemassa raamatullisessa merkityksessä jotain, mitä kutsutaan "veljeydeksi".

Ja tämä ei olekaan mitä tahansa veljeyttä. Ei, tässä puhutaan niistä, jotka pyhitetään. Lue Hebr.2:11. Jeesus ei häpeä kutsua veljikseen niitä, jotka elävät pyhityksessä, luemme tästä. Tämä koskee kaikkia miehiä ja naisia, jotka elävät tätä elämää.

 Veljeys on yhteydessä pyhitykseen

Pyhitys on ehdoton edellytys tähän korotettuun veljeyteen. Ja pyhitys on läheisesti sidoksissa veljeyteen. Kun me tässä siunatussa veljeydessä palvelemme toisiamme, pukeudumme keskinäiseen nöyryyteen, pidämme nöyryydessä toisiamme parempana kuin itseämme, aina ajattelemme toisen parasta jne., kuten Jumalan sana meitä kehottaa, niin silloin saamme runsaasti tilaisuuksia nähdä omat virheemme ja puutteemme. Se tarkoittaa, että saamme runsaasti tilaisuuksia jatkuvaan pyhitykseen. Jopa siinä määrin, että meillä on hyvä syy sanoa: Mitä me tekisimme ilman veljeyttä?                                                                          

Pyhitys on edellytys tälle korkealle veljeydelle

Veljeydessä on paljon tilaisuuksia tulla kanssaveljien ja -sisarten palvelemaksi ja myös itse palvella toisia. On myös runsaasti mahdollisuuksia tulla kehotetuksi ja kehottaa muita sekä runsaasti mahdollisuuksia nöyrtymiseen.  'Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon'. 1Piet.5:5. Niin, jälleen tunnemme tarvetta huudahtaa: Mitä tekisimme ilman veljeyttä?
 Yksi vahvimmista ilmaisuista Raamatussa koskien veljeyttä on apostoli Johanneksen kirjeessä 1.Joh.3:14: Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Tämän saman Pietari siis ilmaisi: Rakastakaa uskonveljiä!  Ja Hebrealaiskirjeessä 13:1 lukee: Pysyköön veljesrakkautenne elävänä!

Veljeys ei siedä vilppiä

Kun puhumme veljeydestä, tulee helposti mieleen mm. Natanael, opetuslapsi, josta Jeesus spontaanisti antoi todistuksen:  Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä, Joh.1:47. Jeesuksen Kristuksen veljeys koostuu vain tällaisista "Natanaeleista". Tässä seurassa voi olla turvallisella mielellä. Siellä vallitsee vilpittömyys ja avoimuus sekä keskinäinen luottamus. Hienot, iankaikkiset siteet solmitaan näiden opetuslasten välille. Siksi laulamme eräässä laulussa veljeydestä: "Vilppiä ei veljeys siedä laisinkaan.Uskollisuus suuri saa sen loistamaan". (Herran Tiet, nro 186) Niin, korotettuna se loistaa tässä maailmassa, missä ei ole ollenkaan itsestään selvää, että voi luottaa toiseen. Opetuslapseus ja veljeys ovat yksi ja sama asia. Ainoastaan ristin kautta, kun oma tahtomme on ristiinnaulittu, voimme kokea sellaisen korkeasti pyhän veljeyden.