Rakkaus ei kerskaile

Rakkaus ei kerskaile

Kirjoittanut: Sam Petkau | Julkaistu: 22. kesäkuuta 2012

Itsestään kerskuminen on hyvin kuvaava ilmaus. Yksi rakkauden ominaisuuksista on, että se ei kersku. (1. Kor.13: 4).

Itsestä kerskailu on tietoista yritysta tehdä suurempi vaikutus kuin on totta. Jos tomii näin, ei ole mahdollista olla rakkaudessa, sillä rakkaus on totta. "Ikään kuin" on yksi rakkauden vastakohdista, ja motiivina sen takana on huomion hakeminen, niin kuin riikinkukolla, joka levittelee sulkiaan tullakseen huomatuksi. "Itsensä esille tuominen" tai käyttäytyminen tietyllä tavalla tai se, että ottaa itselleen ulkoisia palvelustehtäviä, jotta toiset uskoisivat sinulla olevan rakkautta,ovat asioita, jotka aiheuttavat häiriötä ja ne vievät sinulta voiman rakastaa totuutta.

Rakkauden olennainen ydin on olla sen vastaanottajalle hyödyksi.

Rakkauden olennainen ydin on olla sen vastaanottajalle hyödyksi. Rakkaus on sydämen salainen sopimus ja velvollisuus tehdä vain sitä, mikä on hyvää ja antoisaa sille, jota rakastaa. Siinä ei ole tilaa ajatuksille itsestä tai omista eduista. Kaikki vaatimukset ja odotukset siihen suuntaan, että saisi jotain vastikkeeksi, ovat häpeällisiä ja rakkauden vastakohtaa.

Rakkaus ei ole tietoinen itsestään, niin että se voisi kerskua itsestään! Kuinka sillä voisi yli päätään olla jotain kerskumista? Päin vastoin! Koska rakkaus on hyvin tietoinen tarpeista ja päämäärästä, se on siunatun vapaa itsensä ylentämisestä, puolustamisesta ja vanhurskauttamisesta.

Rakkaus ei etsi omaansa...kerskuminen on oman etsimistä!!

Rakkaus antaa...kerskuminen ottaa!

Rakkaus on uhri...kerskuminen säästää itseään!

Rakkaus kehottaa toisia...kerskuminen palvelee itseään!

Rakkaus luo rauhaa...kerskuminen tuo levottomuutta!

Rakkaus täyttää tarpeita...kerskuminen on tyhjyyttä!