Syyllisyydentunne anteeksiannosta huolimatta?

Syyllisyydentunne anteeksiannosta huolimatta?

Kirjoittanut: G. Gangsö | Julkaistu: 26. huhtikuuta 2016

Tunnetko edelleen syyllisyyttä ja podet huonoa omaatuntoa, vaikka olet saanut syntisi anteeksi?

Syntien anteeksianto on lahja meille ihmisille, jonka Jeesus antoi ostamalla meidät omalla verellään Jumalalle. Tämäkin lahja tulee ottaa vastaan uskossa.

"Hän ei tehnyt mitään eroa heidän ja meidän välillämme, vaan puhdisti heidän sydämensä uskolla.” Ap.t. 15:9. Kun sydän tulee puhtaaksi, puhdistuu myös omatunto.

Anteeksianto ja puhdistuminen tapahtuvat uskon kautta, eikä meidän tule yrittää ansaita niitä. Me saamme ne, kun pyydämme niitä. Mikäli olemme teoillamme loukanneet myös muita, meidän on nöyrryttävä ja mahdollisuuksien mukaan pyydettävä tekojamme anteeksi myös asianosaisilta. Ristillä olleella ryövärillä ei ollut siihen enää mahdollisuutta, mutta hänellä oli oikea mielenlaatu, siksi Jeesus avasi hänelle paratiisin portit. Jeesus huomioi teon sijasta tahdon.

Saattaa kuitenkin olla, että omatuntomme vaivaa meitä ja tunnemme syyllisyyttä vaikka olemmekin saaneet tekomme anteeksi. Mistä se johtuu?

Saatana saa aikaan syyllisyydentunteen

Meillä on vastustaja; Saatana, joka kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. (1. Piet. 5:8) Saatana kylvää epäilystä kaikkeen, millä on jotain tekemistä Jumalan valtakunnan kanssa. Hän on vanha käärme, veljiemme syyttäjä. Hän on riivaajahenki: vaikka olisimmekin laittaneet asiamme järjestykseen, ne eivät kuitenkaan muka ole oikeanlaisessa järjestyksessä. Tämä saattaa olla vaikeaa erityisesti heille, joilla on herkkä omatunto. Tällaiseen tilanteeseen sopii hyvin Pietarin kehotus: Vastustakaa häntä, uskossa lujina! (1. Piet. 5:9) Tässä ei auta neuvotella, meidän on vain raa’asti vastustettava häntä. Lupaus kuuluu, että silloin hän on pakeneva. Jos hän tulee takaisin, on edessä toinen erä, jolloin torjumme kaikki hänen syytöksensä ja viittaamme Häneen, joka oman elämänsä antamalla kumosi rasittavan velkakirjamme. (Kol. 2:14).

Jumalan Sana korkeimpana auktoriteettina

Me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se meitä jostakin syyttää. Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. (1. Joh. 3:20) Emme voi antaa oman sydämemme ajatusten ja tunteidemme toimia elämämme korkeimpana auktoriteettina, koska ne ovat hämääviä. Jumala on suurempi, ja hänen sanojensa tulee olla auktoriteettimme, joka tuomitsee sydämemme ajatukset ja aikeet. Itse Saatanankin on väistyttävä tämän Hengen miekan, joka on Jumalan sana, edestä. Tilalle tulee Jeesuksen rauha ja kuormastamme tulee kevyt kantaa. Ihmisissä on paljon omaa hurskautta, joka asettuu uskon tielle. Mutta Jumalan vanhurskaus on paljon suurempi, ja meidän on päästävä sen alaisuuteen.

Luja päätös

Kaksimielisyys ei auta, sen avulla ei voi päästä koskaan eroon Saatanan syytöksistä. Päätös Jumalan palvelemisesta tulee olla pysyvä. Rikkomukset tulee tunnustaa Jumalalle (ja ihmisille silloin, kun se on tarpeen) ja sitten meidän on hylättävä ne. (San. 28:13) Syntien sureminen synnyttää vihaa syntiä kohtaan. Se antaa meille uskon kilven, jota tarvitsemme sammuttaaksemme kaikki pahan palavat nuolet. (Ef. 6:16). Tällöin saamme taistelussa rauhan, eikä paha saa meistä otetta. (1. Joh. 5:18).