Aikakysymys

Aikakysymys

Kirjoittanut: Karen-Birgitte Larsen | Julkaistu: 2. tammikuuta 2011

“En ymmärrä, mihin aika kuluu, en kerkeä mitään nykyään”, ajattelen. Olen saanut kirjoitettua viikon suunnitelmani tosi pienin kirjaimin kalenteriin. Niille on niin vähän tilaa eri päivämäärien kohdalla.

Sanon teille, veljet: aika on käymässä vähiin. 1. Kor. 7: 29.

Kun katselen kulunutta viikkoa, ei ole epäilystäkään siitä, että aika on kulunut nopeasti. Joka päivä tapahtuu jotain. Minulla on päivittäiset tehtäväni ja päivät kuluvat siivillä.

Ongelmana ei ole ajan riittävyys. Useimmiten vaikeaa on se, että käyttäisi ajan Jumalan tahdon mukaan.
 

Kiireisessä arjessa minulla on mielessäni monia hyviä asioita, joita tekisin mielelläni lähimmilleni. On ihmisiä, joita en ole pitkään aikaan kutsunut kylään, sisaruksia, joita en ole hetkeen auttanut ja vanhempia ihmisiä, joille mielelläni tekisin jonkin palveluksen. Miksi on niin vaikeaa saada aika riittämään?

Mikä on Jumalan tahto?

Jakeessa Ef. 2: 10 lukee: Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.

Ongelmana ei ole ajan riittävyys. Useimmiten vaikeaa on se, että käyttäisi ajan Jumalan tahdon mukaan. On helppo unelmoida, ajatella ja suunnitella, mitä tekisin seuraavina päivinä ja viikkoina. Stressaannun kaikista hyvistä teoista, joita niin mielelläni haluaisin tehdä. Mutta ovatko ne tekoja, joiden kautta pelastun? Ovatko nämä käytännön teot Jumalan tahto?

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä, sanoo Paavali aiemmin luvussa (jakeet 8-9). Ei Jumala välttämättä ole valmistanut minulle käytännön tehtäviä.
 

Hän valmistaa asioita siten, että hän saisi tehdyksi jotain minussa kaikissa elämäntilanteissa. Niissä on pelastukseni.

Onko minulla uskon silmät, jotta näkisin Jumalan tahdon päivittäisissä tilanteissani? Voin ajatella jälkeenpäin iltaa, jolloin hoidin lapsia. Takerrun helposti siihen, että hoidan tehtäväni hyvin, mutta löysinkö ne teot, jotka Jumala oli tarkoittanut minua varten sinä iltana? Mitä se auttaa, että minulla on mukanani lahjoja lapsille ja olen suunnitellut hienon illan, jos samanaikaisesti lankean kärsimättömyyteen tai ärsyynnyn? Eikö Jumala tahdo, että tulisin vapaaksi sellaisesta?

Vaatiiko Jumala minulta jotain muuta?

Jumala on kiinnostunut siitä, että muutun. Hän valmistaa asioita siten, että hän saisi tehdyksi jotain minussa kaikissa elämäntilanteissa. Niissä on pelastukseni. Tulen tyytyväiseksi ja saan rauhan ja levon kuuntelemalla Jumalan ääntä ja olemalla kuuliainen sille sen sijaan, että toteutan oman tahtoni.

Raamattu neuvoo meitä pyrkimään pyhitykseen. (Hep. 12: 14) Onko vielä jotain pyhempää, hyödyllisempää tai arvokkaampaa tekemistä kuin se, että teen jotain minussa olevalle synnille? Vaatiiko Jumala minulta jotain muuta?

Niin, siinä minulla ei ole enää vaikeaa saada aikaa riittämään. On vain kysymys siitä, että käytän ajan tehdäkseni Jumalan tahdon – saadakseni pyhitystä.