Ei yksin, mutta silti yksinäinen

Ei yksin, mutta silti yksinäinen

Kirjoittanut: Brian Janz | Julkaistu: 19. huhtikuuta 2015

Minulla on ystäviä kuudella mantereella, kollegoja, jotka ovat läheisempiä kuin perhe, ja riittämiin seuraajia sosiaalisessa mediassa muodostaakseen pienen armeijan. Ja kuitenkin tunnen itseni yksinäiseksi kuin piikkisika ilmapallokaupassa.

En tiedä miksi ja kuinka. Tunnen itseni vain yksinäiseksi. Ulkopuoliseksi. Aivan kuin kaikki muut olisivat parempia ystäviä keskenään kuin minun kanssani. Heillä on mukavampaa yhdessä. Oikeastaan en tunne olevani kotona tässä joukossa tai tässä keskustelussa. Olen aivan eri aaltopituudella.

Jonkin aikaa halusin vältellä tätä tunnetta vakuuttelemalla itselleni, että olin suosittu, että ihmiset todella halusivat olla kanssani ja että oikeastaan olin tasavertainen ryhmässä muiden kanssa. Mutta tiesin, että vaikka se olisikin totta, niin kuin se useimmiten olikin, ei se auttanut juurikaan siihen, että kuitenkin tunsin itseni yksinäiseksi. Ja edelleen minulla oli merkillinen, voimakas yksinäisyyden tunne, mitä en osaa selittää tai päästä siitä eroon. 

Niinpä taistelen sitä vastaan. Ja sotani yksinäisyyttä vastaan käydään kolmella rintamalla.

Syyttäjän vaientaminen

Ensimmäiseksi minun piti ymmärtää, että ajatus siitä, että en sopinut toisten joukkoon, tai etten ollut osallinen siihen, mitä tapahtui, oli valhe, jonka Saatana esitti johtaakseen minut pois veljeydestä.

Ehkä tämä on totuuden ydin; ehkä olen oikeastaan vähän ulkopuolinen, mutta Saatana ei koskaan kerro koko totuutta, ja Jumalan tahto ei koskaan ole ollut se, että meidän olisi oltava yksin yksin.

Saatana ei koskaan kerro koko totuutta, ja Jumalan tahto ei koskaan ole ollut se, että meidän olisi oltava yksin.

Jumalan sana vakuuttaa minulle, että olen rakastettu. On kirjoitettu, että minut ja ne, joiden kanssa olen yhdessä, valittiin ennen maailman perustamista. (Efes. 1:4) Saatanan valheen kohdatessani voin pitää kiinni Jumalan sanasta ja uskoa, että Jumalan tahto ei ole se, että tuntisin itseni yksinäiseksi. Jumala on auttava minua.

Ja ehkä tärkeintä, mitä on kirjoitettu on tämä: "jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme". 1. Joh. 1:7. Riippumatta siitä, minkä valheen Saatana esittää, tiedän, että Raamattu on totta. Jos vaellan valossa, minulla on yhteys veljieni kanssa.

Jumalaan luottaminen

«Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua.» Joos. 1:5-6

Jumala on hyvä. En ole koskaan yksin. Raamatussa on lukemattomia jakeita hänen rakkaudestaan. Hän on uskollinen. Hän rakastaa minua. Hän on aina valmiina auttamaan minua, vaikka tuntisin, että minulla ei ole ketään muuta.

Tähän uskominen voi olla kova taistelu. Tietysti Saatana yrittää kaikkensa, että saisi minut epäilemään sitä, että Jumala on läsnä. Mutta tämä on taas hänen valheitaan. Jumalan sana on totta. Usein kun olen keskellä ystäväjoukkoa ja yksinäisyyden aallot käyvät päälleni, rukoilen Jumalaa koko sydämestäni.

Ja hän kuulee minua.

Joskus Jumala ojentaa kätensä ja ottaa heti pois yksinäisyyden tunteen. Hän antaa minun tuntea lämmön ja rakkauden suoraan Kristuksen ruumiista. Mutta usein apu ilmestyy voimana, joka tarvitaan taisteluun; taisteluun ajatuksia vastaan, valheita vastaan, ja tunteita vastaan, jotka nousevat mieleen. 

Kun tunteeni yrittävät uskotella minulle, ettei kukaan muu rukoile, Jumala on lohduttajani ja ohjaajani ja se on mittaamaton apu.

Rukous. Se on yksinkertaista toimintaa, mutta usein se laiminlyödään. Jumala on lohduttajani ja ohjaajani, Kun tunteeni yrittävät uskotella minulle, ettei kukaan muu rukoile, Jumala on lohduttajani ja ohjaajani ja se on mittaamaton apu.

Kristuksen ruumiissa mukana oleminen

Jumalalla oli tietty tavoite, kun hän loi Kristuksen ruumiin. Hän tahtoi, että ihmiset olisivat yhdessä ja heillä olisi veljeys ja yhteys keskenään.

«...valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.» Hebr. 10:24-25

Kaikki me taistelemme samaa taistelua. Me kaikki olemme taistelussa syntiä vastaan.

En voi antaa tunteiden sulkea itseäni ulos veljeydestä. Usein suurin apu yksinäisyyden tunteeseen on se, että hakeudun yhteen toisten kristittyjen kanssa ja keskustelen Jumalan sanasta. Kun kuulen taistelusta syntiä vastaan, mitä velejni käyvät, silloin tajuan, että oikeastaan emme ole niin erilaisia, eroistamme huolimatta. Kaikki me taistelemme samaa taistelua. Me kaikki olemme taistelussa syntiä vastaan.

Yhteydessä me näemme, että emme ole yksin.

Lopullinen isku tätä vihollista vastaan on se, että olen yhdessä toisten kristittyjen kanssa ja opin todella rakastamaan veljiäni Kristuksessa. (Joh. 15:13) Tämä on avain.

Sen sijaan että ajatukseni keskittyisivät siihen, että sovinko joukkoon ja kuinka minusta pidetään ja kunnioitetaanko minua, voin antaa itseni alttiiksi ja keskittyä toisiin.

Yhteydessä me näemme, että emme ole yksin.

Ja se on niin yksinkertaista, kuin esimerkiksi tekstiviestin lähettäminen joillekin toivottaakseni heille voittoisaa päivää; tai tarjoutuminen tiskaamaan astiat; tai jonkun kutsuminen päivälliselle; tai rukoileminen ihmisten puolesta; tai rukoileminen yhdessä ihmisten kanssa. On monia asioita, pieniä ja isoja, joita voin tehdä antaessani elämäni ystävieni edestä.

Elämäni alttiiksi antaminen merkitsee myös sitä, että taistelen kateutta, epäilyä, kritiikkiä ja muita negatiivisia ajatuksia vastaan, joita Saatana haluaa minun uskovan. Minun pitää taistella vastustaakseni näitä ajatuksia, mutta jos haluan, että minulla on yhteys toisten kanssa, minulle on ilo tehdä tämä.

Kun keskityn täysin siihen, mitä voin tehdä toisille, niin yksinäisyyden ajatukset haihtuvat ja katoavat. Ja näin olen voittanut, ja olen osa veljeyttä. Enkä koskaan ole yksin.

Voittopalkinto

Haluan olla osa Kristuksen ruumista iankaikkisuudessa, ympärilläni veljiä ja sisaria, jotka ovat taistelleet syntiä vastaan paikkansa puolesta taivaassa.

Saatana hyökkää edelleen ajatuksin ja yrittää kiusata minua. Mutta minä taistelen häntä vastaan. Taistelen paljastaakseni hänen valheensa, pitääkseni itseni lähellä Jumalaa ja keskittyen siihen, mitä voin tehdä toisille.

Joka päivä, kun taistelen, tulen lähemmäs Jumalaa. Liityn tiiviimmin yhteen Kristuksen ruumiiseen. Ja nämä yksinäisyyden tunteet, jotka kerran olivat niin ylivoimaisia ja äärettömän vaikeita, ovat vähän heikentyneet.

Haluan olla osa Kristuksen ruumista iankaikkisuudessa, ympärilläni veljiä ja sisaria, jotka ovat taistelleet syntiä vastaan paikkansa puolesta taivaassa. Tämä ei ole yksinäisyyttä. Tämä on veljeyttä. Ja iankaikkisuus alkaa tänään.