Hän antaa heikoille voimia

Hän antaa heikoille voimia

Kirjoittanut: Esther Ling | Julkaistu: 12. helmikuuta 2014

"Kun tehtävät näyttävät mahdottomilta ja tunnen, että äidinrakkaus on poissa, rukoilen Jumalaa, jotta saisin uutta voimaa sen sijaan, että keskittyisin ongelmaan..." Liikuttava todistus nuorelta naiselta USA:n Ohiosta voimien ehtymisestä, luoivuttamisesta, luottamisesta Jumalan sanaan ja voiman saamisesta häneltä.

Odottamattomat hetket, kun lapsi sanoo tai tekee jotain, mikä saa minut hymyilemään leveästi, ovat parasta äitinä olemisessa. Kuten tilanne, missä kuulen viisivuotiaan opettavan kaksivuotiasta, kuinka tulee rukoilla: "...Ole niin kiltti ja auta kaikkia vanhoja ihmisiä ja kaikkia sairaita tulemaan terveeksi...", ja kun pienempi rukoilee perässä omalla kielellään. Tai kun kuulen pienten jalkojen nopean töminän, kun isompi juoksee talon päästä päähän ja sitten seuraa hitaampi töminä, kun pienempi tulee hetkeä myöhemmin perässä. Juuri tällaiset hetket saavat äitiyden tuntumaan kaikista antoisimmalta työltä.

Vaikka rakastan kovasti lapsiani, koin että minulle oli ylivoimaista, kun he pyysivät lisää ruokaa, kun heidän oikeastaan olisi pitänyt mennä nukkumaan, tai kun he pyysivät vielä yhtä hyvänyön satua.

Mutta kuten minkä tahansa muunkin työn kohdalla, olen myös kokenut pitkiä ja rasittavia päiviä, jotka väsyttävät sekä henkisesti että fyysisesti. Vaikka rakastan kovasti lapsiani, koin että minulle oli ylivoimaista, kun he pyysivät lisää ruokaa, kun heidän oikeastaan olisi pitänyt mennä nukkumaan, tai kun he pyysivät vielä yhtä hyvänyön satua. Nämä olivat hetkiä, jolloin tunsin, että fyysinen kykyni huolehtia lapsistani oli vähenemässä. Aloin rukoilla asian puolesta. Toisessa Korinttolaiskirjeessä 9:8 Jumala lupaa, että minulla "kaikessa aina olisi kaikkea" mitä tarvitsen. Samassa jakeessa on todellakin kirjoitettu, että hän on "voimallinen antamaan minulle ylenpalttisesti kaikkea armoa", ja että minä voisin "ylenpalttisesti tehdä kaikkea hyvää"! Miksi tämä ei ollut todellisuutta minun elämässäni?  

Sitten minun rukouksiini vastattiin odottamattomalla tavalla. Mieheni oli liikematkalla ja lopulta tunsin, että minulla ei ollut yhtään voimia jäljellä. Vastaus, minkä sain, lukee Jesaja 40:29-31:ssä:

«Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyuvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.»

Minä keskityin omaan puuttuvaan kykyyni, jotta olisin täyttänyt tehtävän, sen sijaan että olisin luottanut Jumalan kykyyn auttaa  minua.

Tarvitsin kirjaimellisesti sitä, mitä tässä jakeessa oli kirjoitettu: "juoksevat eivätkä näänny" ja "vaeltavat eivätkä väsy"! Mutta mikä on tämän jakeen ehtona? Se on, että minä "odotan Herraa". Ja mitä se tarkoittaa? Minulle se tarkoitti sitä, että minun tuli luottaa täysin Jumalaan. Minä keskityin omaan puuttuvaan kykyyni, jotta olisin täyttänyt tehtävän, sen sijaan että olisin luottanut Jumalan kykyyn auttaa  minua. Sen sijaan, että käyttäisin ajan ajatuksissani siihen, että toivoisin asioiden olevan toisin, minun tuli luottaa, että Jumala antaisi minulle sen voiman, mitä tarvitsen.

Tarvittiin nöyryyttä tehdä näin ensimmäisen kerran; ja joka kerta minun tulee "nöyrtyä Jumalan valtavan käden alle". (1 Piet. 5:6) Jumala vaatii, että olen 100% sovitettu hänen suunnitelmansa kanssa minun suhteeni. Jos haluan kertoa Jumalalle, mitä pystyn tai en pysty kantamaan, silloin hän ei voi antaa minulle uutta voimaa. Ja jos rukoilen, että tilanteet muuttuisivat, silloin hän ei voi "antaa väsyneelle väkeä".  

Jumala vaatii, että olen 100% sovitettu hänen suunnitelmansa kanssa elämäni suhteen.

Kun nyt tunnen, että rajallisuuteni yrittää rajoittaa minua, olen saanut uuden perspektiivin. Kun tehtävät näyttävät mahdottomilta ja tunnen että kaikki äidinrakkaus on poissa, rukoilen Jumalaa saadakseni uutta voimaa sen sijaan että keskittyisin ongelmaan, niin että voin osoittaa lapsilleni jumalallista rakkautta. En ajattele, kuinka tilanteen tulisi muuttua - että olisi helpompi nukuttaa lapsia, tai kumpa minulla vain olisi joku joka auttaisi - vaan olen sovitettu tilanten kanssa ja rukoilen Jumalalta apua.

Tuloksena tästä on, että saan "uuden alun"! Sen sijaan, että lapseni näkisivät ärtyneen, valittavan, tyytymättömän ja uupuneen äidin, he näkevät esikuvan, joka on kärsivällinen ja kiltti, jopa keskellä vastoinkäymisiä. Tästä on tullut minulle ja lapsilleni vapautus, ja toivon, että monet muut voivat kokea saman!