Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon

Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon

Kirjoittanut: Pippa Jacobs | Julkaistu: 18. kesäkuuta 2012

Minun pitää myöntää, että kärsivällisyyden rukoileminen ei koskaan ole puhutellut minua. Se kuulosti niin passiiviselta ja tunsin tarvitsevani enemmänkin toimintaa.

Pienten lasten kotiäidin elämä on kiireistä. Vaikka rakastamme lapsiamme, voi kärsivällisyytemme todella tulla välillä koetelluksi. Pienillä lapsilla on jatkuvasti vaatimuksia, jotka ajoittain käyvät oman aikamme, ruumiinvoimiemme ja unemme kustannuksella. Lapset ovat sairaita, he saavat hampaita ja ikenet kutiavat, tai he ovat juuri pahimmassa uhmaiässä. 

Eräänä päivänä huomasin, että minulla ei ollut riittävästi kärsivällisyyttä tähän työhöni. Minun pitää tunnustaa, että kärsivällisyyden rukoileminen ei ollut koskaan puhutellut minua. Se kuulosti niin passiiviselta ja tunsin enemmänkin tarvitsevani toimintaa. Asioiden piti tapahtua nopeasti! Minunhan piti pitää huolta lapsistani, jakaa työtehtäviä, ojentaa ja ohjata heitä, mutta minulla ei ollut kärsivällisyyttä ja siksi ärsyynnyin ja tulin vihaiseksi.

On fantastista, että voimme saada apua Jumalan sanasta keskellä arkipäivää!

Jaak. 1: 20:ssä on kirjoitettu: «Sillä miehen viha ei toteuta Jumalan vanhurskautta.» Tiesin, että vihani ei millään tavalla edesauttanut luomaan rauhaa kotiin. Silloin luin tämän fantastisen jakeen: «Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette millään tavalla vajaita.» (Jaak. 1:4 ).

Silloin se alkoi valjeta minulle. Jos Jumala todella tarkoittaa sitä, mitä sanoo tässä, ja minä teen työtä, jotta saisin enemmän kärsivällisyyttä, silloin tulisin täydelliseksi ja eheäksi, eikä minulta puuttuisi mitään! Mikä lupaus!

 Aloin ymmärtää, kuinka puoleensavetävää kärsivällisyys on ja halusin saada sitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Sain ilmestyksen siitä, että tekemällä työtä kärsivällisyyden kanssa, saisin kaiken mitä tarvitsen auttaakseni lapsiani kohtaamaan arkipäivän paineet.

Aloin suhtautua asioihin rauhallisemmin ja olla "nopea kuulemaan, mutta hidas puhumaan" (Jaak. 1: 19). Ymmärsin, että Jumalan kuuntelemisen tulisi olla ensisijainen asia minulle. Silloin hän voi ohjata minua. Sanani ja tekoni eivät enää olisi omien ajatusteni leimaamia siitä, mikä on oikein ja väärin, ja tulen yhä enemmän hänen voiteluunsa.

Olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut uuden perspektiivin tähän hyveeseen, joka on kärsivällisyys. On fantastista, että voimme saada apua Jumalan sanasta keskellä arkipäivää!