'Koko elämäni on oikeastaan ollut rukousvastaus.'

"Koko elämäni on oikeastaan ollut rukousvastaus."

Kirjoittanut: Brunstad.org with Piotr Pilch | Julkaistu: 10. marraskuuta 2016

"Koko elämäni on oikeastaan ollut rukousvastaus"

Piotr aloittaa haastattelun tällä lauseella. Hän on suhteellisen kookas mies, mutta hän puhuu pehmeällä, tarkaavaisella äänellä. Me olemme lähestyneet Piotr´ia halutessamme saada selville sen vaikutuksen, mikä rukouksella on ollut hänen poikaansa, joka on sairas. Hänen vastauksensa ei ollut tavallaan aivan sellainen kuin odotimme.

Piotr jatkaa: "Synnyin perheeseen, jossa vain äitini oli uskova. Isäni oli alkoholisti ja hän ei ollut paljoa kanssamme. Monien vuosien ajan äitini rukoili voimallisesti Jumalaa pelastamaan perheemme."

"Asuimme pienellä maatilalla Puolasssa, ja talomme vieressä oli lato. Isäni vuoksi äitini ei voinut rukoilla kotona, niinpä hänen piti mennä ulos latoon ja rukoilla siellä. Hän rukoili niin voimallisesti, että me lapset saatoimme kuulla sen rakennuksesta, kun leikimme ulkosalla. Hän rukoili, että voisimme tulla tuntemaan Jumalan ja Hänen voimansa, jotta välttyisimme pahalta. Kuulimme hänen rukouksensa ja se sytytti kipinän meissä, niin että mekin aloimme etsiä Jumalaa."

Joidenkin vuosien jälkeen myös Piotr´n isä kääntyi. " Silloin äiti ja isä rukoilivat yhdessä kodissamme keittiössä alakerrassa. Huoneeni oli juuri keittiön yläpuolella toisessa kerroksessa, ja kuulin heidän rukouksensa joka ilta. Vanhempani ymmärsivät, että Jumala oli antanut heille kaipuun pelastaa lapsensa. Erityisesti äitini oli rukouksen nainen, ja hänen rukouksensa tekivät voimakkaan vaikutuksen minuun."

“Kun rukoilemme Hänen tahtonsa mukaisesti,  tiedämme, että Hän kuulee meitä."

Rukoileminen teini-ikäisen varjeltumiseksi

Kun Piotr oli noin 16 vuotta vanha, hänessä heräsi voimakas kaipuu saada osaa voittoisasta elämä, elämästä, josta hän oli kuullut joiltakin veljiltä, jotka olivat tulleet vierailemaan Puolaan Norjasta.

Piotr osallistui helluntaiseurakunnan kokouksiin siihen aikaan, mutta hän oli alkanut huomata eron vieraina olleiden norjalaisten veljien ja toisten saarnaajien välillä. "Näissä veljissä oli henki, joka todisti siitä elämästä, jota he elivät. Se kiehtoi minua, ja halusin saada osaa samasta hengestä."

Tässä kaipuussaan Piotr etsi Jumalaa avukseen. "Luonnostani olin hyvin kuumaverinen, kärsimätön ja karkeatapainen poika. Kun olin kiihtynyt, huusin vanhemmilleni. Tämä sai minut valtavaan hätään, niin että etsin joitakin hyvin eristettyjä paikkoja, joissa ei kukaan voinut nähdä tai kuulla minua, ja rukoilin voimakkaasti Jumalaa. Rukoilin, että Jumala armahtaisi minua, ja että elämäni voisi muuttua."

“Jumala loi minut ja tietää rajoitukseni ja Hän tahtoo auttaa minua."

Joitakin vuosia myöhemmin Piotr palveli kaksi vuotta sotaväessä, jossa hän oli "täydellisesti yksin",  ja hänen täytyi taistella pitääkseen itsensä puhtaana. "Tuohon aikaan runsaasti likaisia juttuja oli alkanut tulla Puolaan television ja sanomalehtien kautta. Tovereitteni keskuudessa oli paljon jumalattomuutta. Nuorelle oli valtavan tärkeää tulla varjelluksi. Minulla oli salainen paikkani, varastohuone, jossa saatoin mennä polvilleni ja rukoilla Jumalaa ja täyttyä Hänen Sanallaan."

" Juuri rukous oikeastaan pelasti ja varjeli minut. Ei ollut kysymys vain vastauksista minun rukouksiini, vaan oli monia, jotka rukoilivat minun puolestani. Myös tänään olen varma, että juuri toisten vakaat rukoukset auttavat minua saamaan voiton synnistä ja osaa pyhityksestä."

Rukouksen voima hänen omassa perheessään

Rukousten tähden Piotr ei ole elämässään sotkeutunut syntiin ja turmioon, juuri niin kuin hänen äitinsä oli rukoillut kaikkina menneinä vuosina. Myöhemmin kun Piotr´lla oli oma perhe, hän koki myös rukouksen voiman, erityisesti kun oli kysymys hänen nuorimmasta pojastaan, jolla on sairaus, joka aiheuttaa sen, ettei veri kunnolla hyydy hänen kehossaan.

"Kerran kun poikani täytyi mennä leikkaukseen, hän sai keuhkokuumeen leikkauksen jälkeen, ja kuume oli korkea. Vaimoni ja minä olimme sairaalassa, mutta tulin hyvin väsyneeksi ja sairaaksi ja minun oli lähdettävä. Vaimoni oli myös sairas, mutta hän jäi sinne poikamme luokse. Meillä oli myös kotona lapsia, jotka tarvitsivat huolenpitoamme. Yöllä vaimoni soitti ja sanoi, että pojan täytyisi luultavimmin olla sairaalassa vielä kaksi viikkoa. Itse lepäsin kotona korkeassa 40 asteen kuumeessa, enkä voinut mitenkään olla avuksi."

” Tuona yönä otin yhteyttä kahteen uskolliseen veljeen ja kysyin, jospa myös he voisivat rukoilla poikamme puolesta. Seuraavana aamuna ensimmäisenä soitin ja kysyin vaimoltani, kuinka paljon kauemmin poijan täytyisi olla sairaalassa. Vaimoni sanoi, että poikamme oli täysin terve. Keskiyön aikoihin he olivat huomanneet, että hän oli toipunut täysin. Kaikki oli kunnossa ja minun täytyi hakea heidät heti kotiin."

Piotr on kokenut, että avun pyytäminen Jumalalta on elinvoimainen turvaköysi. Se avaa ovet avun, voiman ja lohdutuksen kokemiseen, ratkaisuihin ja ihmeisiin, joita ihminen ei voi saavuttaa omin voimin. Kerran Piotr luki sanomalehdestä, että hallitus lopettaisi tuetun lääkityksen hänen poikansa sairauteen.

"Huomasin andistuneet ajatukseni ja tunsin murehtimisen hyökkäävän. Nämä hoidot ovat hyvin kalliita, mutta ilman niitä potilas kokee kauheaa tuskaa ja kärsimystä. Ainoa asia, mitä saatoin tehdä, oli rukoilla Jumalaa.  Pyysin Jumalalta apua taistelussa; Hänen täytyi puuttua asiaan. Jumala lähetti minulle sanan heprealaiskirjeestä (Hep 12:28) ' Koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja palvelkaamme Jumalaa hänen mielensä mukaisesti kunnioittaen ja peläten.' Silloin ahdistavien ajatusten ja murehtimisen täytyi väistyä. Myöhemmin kävi niin, että hallitus veti takaisin ehdotuksensa, ja lääkinän maksamista jatkettiin."

“Mahdollisuus tulla armonistuimen eteen ja saada apua on korvaamattoman arvokas etuoikeus. Kenen muun luokse menisin puutteessani?"

Vastuu toisten puolesta rukoilemisesta

"Kun näen, mistä olen säästynyt ja sen ihmeellisen elämän, johon voin tulla, se herättää minussa valtavan kaipuun, että toisetkin voisivat kokea saman."

"Tiedän, että kaikki olisi päättynyt onnettomuuteen, jos olisin elänyt vaimoni ja lasteni kanssa omien taipumuksieni ja luontoni mukaan. En näe tätä missään tapauksessa ansiokseni siten, että minä olen tehnyt jotakin. Keskustellessani toisten kanssa seurakunnassa kuulen usein, että he rukoilevat puolestani. Seurakunnassa tulemme rukouksen sateenvarjon alle. Kenties joillakin ihmisillä ei ole näkyvää palvelustehtävää, mutta silloin tällöin kuulet, että he ovat rukoilleet puolestasi, ja se on hyvin turvallista. "

"Myös minussa herää kaipuu rukoilla Jumalaa ja uhrata kaikki ollakseni mukana Jumalan työssä auttamassa toisia. Uskon, että on vanhurskasta, ettemme elä itsekeskeistä elämää, jossa olemme keskittyneet vain itseemme, ja annamme toisten tehdä, mitä tahansa he haluavat ja miten tahansa voivat selviytyä. Kun niillä ihmisillä, joiden puolesta rukoilen, menee hyvin, olen erityisen iloinen, että olen voinut olla avuksi heille."

"Rukous on yksi pääpilareista elämässäni."

“On kirjoitettu, että 'vanhurskaan voimallinen rukous saa paljon aikaan.' Jaak. 5:16  Jos rukoukseni ovat voimallisia, silloin myös minun täytyy elää vanhurskasta elämää. Jumalan tahto meihin nähden on meidän pyhityksemme. Kun me rukoilemme hänen tahtonsa mukaan, silloin me tiedämme, että Hän kuulee meitä. Se ei tarkoita, että Hän kuulee meitä, kun rukoilemme paljon rahaa, hienoja autoja tai kaunista taloa. Mutta kun rukoilen siksi, että näen oman puutteeni, silloin Hän antaa voimansa ja ilmestyksen avukseni. "

"Rukous on yksi pääpilareista elämässäni. Mahdollisuus tulla armonistuinen eteen ja saada apua on korvaamattoman arvokas etukoikeus. Jumala loi minut ja tietää kaikki rajoitukseni ja Hän haluaa auttaa minua. Hän antaa valonsa olosuhteisiin, joiden kautta olen kulkemassa. Hän antaa Sanansa ja samassa kaikki tulee selväksi. Tämä herättää syvän kiitollisuuden ja turvallisuuden tunteen, koska tiedän, ettei Hän koskaan hylkää minua. Kenen muun luokse voisin mennä hädässäni?"