Lämpö työkaluna

Lämpö työkaluna

Kirjoittanut: Helen Baltzersen | Julkaistu: 17. heinäkuuta 2012

Turhautuneisuus ja ärtymys työpaikalla eivät ole epätavallista, mutta tilanteita voidaan lähestyä eri tavoin.

«Voiko se olla mahdollista! Miten vaikeaa on saada se tehdyksi! Koeta ryhdistäytyä ja saada se tehdyksi!» En ollut vielä päästänyt sanoja ulos suustani, mutta tunsin sen olevan vaarallisen lähellä. Ärtymystä ja suuttunusta oli melkein mahdoton pitää sisälläni. Olin pitkän aikaa sitten puhunut kollegani kanssa, että hänen täytyisi saada haettua joitain välttämättömiä tarvikkeita potilaalle, joka makasi odottamassa toimenpidettä - ja edelleen hän istui tietokoneen äärellä ja viivytteli!

Äkkiä pieni ajatus - kuva - tuli mieleeni: jään läpi voi päästä kahdella eri tavalla. Voi joko hakata jään rikki tai voi lämmön avulla saada jään sulamaan.

Kiemurtelin tuolillani. Sehän ei sopisi juuri nyt! Minulla oli täysi oikeus sanoa hänelle, että nyt todellakin riitti. Tunsin kuinka haukkumasanat olivat tulemaisillaan suustani ulos. Mutta silloin näin silmissäni jäälohkareen, jonka joku oli hakannut rikki päästäkseen siitä läpi. Saatoin nähdä, kuinka se oli täynnä "haavoja", säröjä ja särmiä, ja lisäksi jään palasia oli ympäriinsä. Tulisiko kollegani tuntemaan samoin, jos minä "raivaisin tieni" näennäisesti hyvin perustein, tultuani rajoilleni? 

Jään läpi voi päästa kahdella tavalla. Voi hakata jään rikki päästäkseen läpi tai saada lämmön avulla jään sulamaan.

Ajattelin mielessäni vähän pidemmälle. Kuvittelin mielessäni, miltä jää olisi näyttänyt, jos joku olisi sulattanut sitä lämmöllä päästäkseen läpi: jäljellä olisi sileä ja tasainen pinta, ilman rumia säröjä tai jäänpalasia ympäriinsä. Hmm, olisiko se sittenkin ylimääräisen ajan arvoista?

Ehkä en ole ollut kohtuullinen odotuksissani? Ja se ei ollut mikään elintärkeä asia toimitettavaksi. Ehkäpä lämpö-metodi voisi sittenkin olla hyödyllisempi, sekä kollegalleni, potilaalle eikä vähiten minulle itselleni? Mutta kuinka? Mietin asiaa. Ei ollut niin helppoa kääntää ajatuksia täysin päinvastaisiksi. Kuinka voisin auttaa kollegaani moittimisen sijasta?

Päätin tehdä niin kirjaimellisesti kuin osasin: hain kupin lämmintä kahvia ja menin hänen luokseen. "Meneekö hyvin?", kysyin niin luonnollisesti kuin vain osasin. "Oi, kiitos! Kyllä, voi, anteeksi, että en ole saanut tehtyä sitä, mitä pyysit minulta, mutta minun piti ensin tarkastaa joitain verikokeita ja jotain muuta. Kiitos paljon ymmärryksestä ja kärsivällisyydestä! On aina niin hyvä tehdä töitä sinun kanssa yhdessä!" Jää oli murrettu. Eikä vähiten minussa itsessäni.

«Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte. Sillä: joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.» 1. Piet. 3: 8-11