Miksi on niin vaikeaa olla esimerkki kotona?

Miksi on niin vaikeaa olla esimerkki kotona?

Kirjoittanut: Elisabeth Risnes | Julkaistu: 2. joulukuuta 2016

Äidin rehellinen todistus siitä, kuinka yksi lapselta saatu kommentti paljasti totuuden hänestä itsestään.

"Mutta sinähän olet suuttunut." Oli maanantaiaamu ja olin juuri tullut kotiin viemästä vanhempia lapsia kouluun. Avasin oven ja menin sisälle pienempien kanssa. Tunsin itseni vähän alakuloiseksi. Se ei johtunut siitä, että oli maanantai tai siitä, että oli iso kasa vaatteita viikattavana. Se johtui pettymyksen tunteesta itseäni kohtaan. Se ei ollut hyvä tunne.

Aamu oli oikeastaan alkanut hyvin. Olin valmiina kohtaamaan uuden viikon. Minulla oli positiivinen asenne. Mutta se muuttui nopeasti. Lapset olivat haastavia heti herättyään - he tappelivat, riitelivät, eivät kuunnelleet ja leikkivät sen sijaan, että olisivat valmistautuneet kouluun lähtöön. Kun ajattelen nyt, se ei oikeastaan ollut edes niin paha tilanne. He toimivat vain niin kuin lapsilla on tapana. Mutta en vain selviytynyt siitä. Ärsyynnyin. Tunsin itseni enemmän ja enemmän ärsyyntyneeksi. Riitely ei loppunut edes matkalla kouluun. Ennen kuin he lähtivät autosta, puhuin heille, että heidän pitäisi osata käyttäytyä eikä suuttua toisilleen.

Kahdeksanvuotias poikani kuunteli minua ja vastasi: "Mutta sinähän olet suuttunut."

Ole uskovien esikuva

Nyt olin kotona, talo oli hiljainen, mutta nuo sanat kaikuivat korvissani. Se oli niin totta, ja se oli syynä siihen, että tunsin itseni niin alakuloiseksi. En halunnut olla sellainen. Kuinka voisin auttaa lapsiani ja auttaa heitä tekemään oikeat valinnat elämässään, kun en itse elänyt niin kuin puhuin?

Olin ollut seurakuntamme kokouksessa päivää aikaisemmin ja yksi tilaisuudessa puhunut henkilö luki jakeen 1. Tim. 4:12: "Älköön kukaan väheksykö sinua nuoruutesi tähden. Ole sinä uskovien esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa." "Kuka on uskova?", puhuja oli kysynyt. "Niitä ovat ne, joiden kanssa olemme tekemisissä - lapsemme, aviopuolisomme, perheemme. Olemmeko esikuvia heille?" Ymmärsin, että tämä oli alue, jossa minulta puuttui jotain. 

Oli helppoa olla "hyvä" ja käyttäytyä niin kuin ihmiset odottivat kristityn käyttäytyvän, kun olin seurakunnan kokouksessa tai koulussa muiden vanhempien edessä. Miksi kaikki oli niin vaikeaa kotona niiden kanssa, joita rakastin? Huomasin, että olin elänyt hyvää ulkoista elämää toisten edessä, mutta sisälläni ei ollut muuttunut niin paljon. Kaikki, mitä tein, oli tunteideni alistaminen. Niinpä, kun olin kotona enkä niin valvova, kuin olisi pitänyt olla, enkä niin kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelevat, sallin tunteideni saada vallan ja ärtymys ja kärsimättömyys, mitkä olivat aina olleet olemassa, tulivat esille sanoissani ja teoissani niitä kohtaan, joita rakastin. Ymmärsin, että ongelman ratkaisu oli siinä, että minun tuli tehdä loppu synnistä, joka minussa asui - siten asiat voivat muuttua!

Jumalan sanan käyttäminen olosuhteissani

Oli kuin valo olisi syttynyt sisälläni. En ollut tyytyväinen käyttäytymistapaani, mutta olin iloinen, että vihdoinkin olin nähnyt ongelman, ja että saatoin tehdä asialle jotain. Tunsin uuden toivon sisälläni. Päätin sydämessäni, että minun tuli päästä eroon ärtymyksestä ja kärsimättömyydestä maksoi mitä maksoi, ja että voisin todella olla uskovien esikuva - ennen kaikkea omille lapsilleni. Ensimmäiseksi rukoilin Jumalaa antamaan minulle voiman tämän saavuttamiseksi.

Tajusin, että arkipäivän kiireiden takia olin laiminlyönyt Jumalan sanan lukemisen. Tiesin myös, että Jumalan sana on ase, ja jos en täytä itseäni sillä, minulla ei olisi mitään millä taistella, kun kohtaan koetukseni. Niinpä aloin lukea enemmän Raamattua, niin että pystyin käyttämään lukemaani sanaa avuksi tilanteissani.

Eräs jae, jota voisin toteuttaa käytännössä, oli: "Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä." Fil. 2:14. Sen sijaan, että olisin nähnyt tilanteiden negatiivisen puolen, opin olemaan kiitollinen ja ottamaan ne vastaan iloiten. Parasta siinä oli, että pystyin näkemään, että lapset myös olivat onnellisempia ja kiitollisempia, kun suhtauduin tällä tavalla. Olin heille esimerkki! 

Toinen minua auttanut jae oli tämä: "Älkää katsoko vain omaa parastanne, vaan myös toisten." Fil. 2:4. Aloin ajatella, kuinka pystyisin tekemään hyvää toisille ja luomaan hyvän ilmapiirin kotona lapsille. Elämällä näiden yksinkertaisten Jumalan sanojen mukaan ja rukoilemalla Jumalalta voimaa ja apua, muutuin. Sen sijaan että olisin ärsyyntynyt, kun asiat eivät menneet ajatukseni mukaan, opettelin olemaan kärsivällinen ja lempeä. Sen sijaan, että olisin ollut kiittämätön ja nähnyt kaiken negatiivisessä valossa, tulin kiitollisemmaksi.

Muutos

Ulkonaisesti elämäni näyttää lähes samanlaiselta kuin aikaisemmin. Kotona tapahtuu edelleen paljon kaikenlaista. Lapseni riitelevät ja tappelevat niin kuin he tekivät aikaisemmin ja käyttäytyvät kuten normaalit lapset. On ylämäkiä ja alamäkiä. Jotkut päivät tuntuvat menevän kuin leikki, kun taas toisina päivinä kaikki tuntuu menevän hullusti ja päin mäntyä. Minun pitää edelleen selviytyä tästä kaikesta - hyvistä ja huonoista päivistä. 

Tulen edelleen kiusatuksi kärsimättömyyteen ja ärsyyntymään, ja kun en ole valvova, tulee kovia sanoja kuitenkin ulos suustani silloin tällöin. Mutta elän myös paljon tietoisempaa elämää. Kun nämä tunteet liikkuvat sisälläni, olen nopeampi tunnistamaan, mitä ne ovat ja "kuolettamaan" ne ennen kuin ne kehittyvät sanoiksi, jotka voivat vahingoittaa toisia. Sillä tavalla se, mikä tulee ulos, ei ole tunteideni aikaansaamaa tai luonnossani olevan synnin vaikuttamaa, vaan se voi olla Jumalan sanan vaikuttamaa.

Tämä on myöskin syynä siihen, että paljon minussa on muuttunut. Tiedän tämän, koska tunnen suuremman ilon ja rauhan sisälläni. En halua olla sama henkilö, mikä olin joskus. Rukoilemalla ja lukemalla Jumalan sanaa paljon enemmän, voin selvemmin nähdä ne asiat, joiden tulee muuttua. Opettelen sanomaan hyviä, lempeitä sanoja tilanteissa, missä ennen ääneni olisi ilmaissut ärtymykseni. Olen kiitollinen siinä, missä aiemmin olisin valittanut. Ajattelen toisia siinä, missä ennen olisin ajatellut vain itseäni. Minusta tulee uskovien esikuva! Parasta kaikessa on, että minä todella muutun.