Minun tulisi kääntyä kokonaan, mutta kuinka?

Minun tulisi kääntyä kokonaan, mutta kuinka?

Kirjoittanut: Melissa Halsan | Paikka: Fredrikstad, Norja | Julkaistu: 2. lokakuuta 2013

Olin ajautunut asioihin, joihin en koskaan aikaisemmin ollut sekaantunut. Tuli pimeys, ja epätoivo oli pahempi kuin koskaan aikaisemmin. Pelkäsin, että olisin kehityksessä, joka veisi minut kauas pois siitä, mitä halusin olla..

Vietin lapsuuteni kodissa, joka oli turvallinen ja avoin; vanhemmat oivat aina paikalla ja seurasivat mukana. Äitini lauloi joka ilta "Rakas Jeesus, minulla on hyvä olla - kiitos kaikesta, mitä olen saanut". Minut kastettiin ja konfirmoitiin valtionkirkossa ja sen piirissä kävin myös pyhäkoulua. Rukoilin Jumalaa ja minulla oli toive saada elää hänen paratiisissaan, niin kuin lapsenmielessäni sen kuvittelin.

 
LUE MYÖS:

Mutta kun tulin teini-ikään, olin kuin kaikki muutkin nuoret: utelias, seikkailunhaluinen, itsepäinen ja itsekäs. Jatkuva vastarintani sai aikaan sen, että vastaanottavaisuutta ei juurikaan ollut. Minulla oli paljon ystäviä, viihdyin hyvin koulussa, eikä minulta puuttunut mitään kotonakaan. Mutta ajoittain tunsin tyhjyydentunnetta, yksinäisyyttä ja epätoivoa, kun en kokenut kuuluvani minnekään, kun ajattelin yhteiskuntaa ja aikaa, missä elimme. Mietin usein, olinko syntynyt väärään aikaan, vai oliko aika johtamassa harhaan. Ja miksi ihmiset eivät pystyneet poistamaan puolueellisuutta ja vääryyttä, jotka ahdistivat minua.

 

Esitin monia "miksi"-kysymyksiä niille, jotka olivat ympärilläni koulussa. Miksi on köyhyyttä? Miksi on nälkää? Miksi soditaan? Miksi meillä ei ole enemmän annettavaa? Uskoin Jumalaan, mutta missä hän oli tässä maailmassa? Oliko hän hylännyt meidät vai olimmeko me hylänneet hänet?

 Uskoin Jumalaan, mutta missä hän oli tässä maailmassa? Oliko hän hylännyt meidät vai olimmeko me hylänneet hänet?

Itkin usein itseni puolesta

Kuitenkin elämä meni eteenpäin, ja minä olin ylpeä ja ajattelin, että selviäisin itse varsin hyvin koulussa, töissä ja sosiaalisessa elämässä. Minulla oli voimakkaita mielipiteitä siitä, kuinka asioiden tulisi olla ja keskustelin ja esitin  mielelläni kysymyksiä asioista, joista kuulimme koulussa tai median kautta. Mutta tyhjyyden ja turhautuneisuuden tunne palasi aina takaisin; itkin usein itseni puolesta ja tunsin, että elämästä puuttui tarkoitus.    Miksi en pystynyt vain asettumaan lepoon ja elämään elämää?

Olin päättänyt olla itkemättä enää, ja täytin korvani ja ajatukseni musiikilla välttyäkseni raskauttavilta ajatuksilta ja tunteilta.

19-vuotiaana muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja saamaan vähän uusia vaikutteita. Olin päättänyt olla itkemättä enää ja täytin korvat ja ajan musiikilla, välttyäkseni raskauttavilta ajatuksilta ja tunteilta.

 Jonkin ajan kuluttua sisäinen levottomuus lakkasi, mutta samalla hävisi myös sisäinen ääni ja omatunto. Näin ollen se johti minut huonoon seuraan ja ajauduin olosuhteisiin, joihin en koskan aikaisemmin ollut sekaantunut. Tuli pimeys, ja epätoivo oli pahempi kuin koskaan aikaisemmin. Pelkäsin, että olisin kehityksessä, joka veisi minut kauas pois siitä, mitä halusin olla.

Ajauduin asioihin, joihin en koskan aikaisemmin ollut sekaantunut. 

Katkaisin kaikki yhteydet ystäviin, ja tein pitkiä kävelyretkiä yksin meren rannalle, ja kaivoin sisälle sisimpääni löytääkseni jälleen itseni ja sen elämän, jota halusin elää. Tiesin, että minun oli käännyttävä täysin, mutta en tiennyt kuinka...

Olen kieltänyt Jeesuksen

....kunnes eräänä yönä näin vaikuttavan unen, jossa olin vanhassa rähjäisessä kivikirkossa. Kaikki oli harmaata, ja ympärilläni olevat ihmiset olivat levottomia. Maa allamme alkoi täristä ja tunsin olevani pelon vallassa. Tunsin selvästi sydämenlyönnit, ja tuuli puhalsi voimakkaasti ruumiin läpi. Kaaduin maahan toisten ihmisten kanssa. Olimme kuin liimaantuneet lattiaan polvillamme, emmekä pystyneet liikkumaan yrityksestä huolimatta. Takanani vanhempi nainen kuiskasi, että Jeesus oli tulossa. Yritin uudelleen ja uudelleen nostaa päätäni ja nähdä... Samalla kun painava ovi takanamme avautui, nostin päätäni ja sain nähdä vilauksen kädestä ja kaavusta. "Se ei voi olla hän!" ajattelin. Ja ovi pamahti taas. "Hys! Hän tulee uudelleen kolmen päivän päästä", nainen kuiskasi...

"Minä olen kieltänyt Jeesuksen!" Nämä sanat polttelivat sisälläni ja heräsin suunnattoman pelon vallassa! Tämä ei ollut mikään tavallinen uni. Ruumiini oli lamaantunut sisälläni käydyn taistelun aiheuttamasta väsymyksestä. 

«Mitä heillä oli?»

Vain muutaman päivän kuluttua sain kuulla eräästä hyvästä ystävästäni, joka oi ollut kannssani samassa koulussa. Hän oli kuullut, että olin muuttanut Tønsbergiin, ja hän kutsui minut Brunstadille, missä hän itse työskenteli vapaaehtoisena yhdessä 400 muun nuoren kanssa ympäri maailmaa. Siellä sain nähdä nuoria, jotka säteilivät aitoa hyvyyttä, iloa ja puhtautta, kun he olivat yhdessä - pelkästään jo se sai minut liikuttumaan! 

Siellä sain nähdä nuoria, jotka säteilivät aitoa hyvyyttä, iloa ja puhtautta, kun he olivat yhdessä - pelkästään jo se sai minut liikuttumaan!

En ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa! Tunsin taas valtavan kaipauksen sydämessäni. Mitä heillä oikein oli? Ystäväni kertoi yksinkertaisesti: "Teemme joka päivä työtä tullaksemme paremmiksi ihmisiksi". Hän kertoi edelleen ajanhengen vastustamisesta - sen sijaan, että antaisi tulla vedetyksi mukaan. - Sitä minä juuri tarvitsin! Sitä minä halusin!

Pohjimmiltaan olin epäilevä sen suhteen, että kuuluisin johonkin ryhmään tai seurakuntaan, niinpä luin noin vuoden ajan itsekseni Raamattua ja kirjoituksia, joita sain käsiini. Kukaan ei vetänyt minua kokouksiin, mutta olin niin innostunut ja sydämeni paloi halusta kuulla ja oppia enemmän, ja tunsin, että minun tuli olla yhdessä uskovien ihmisten kanssa. Niinpä hakeuduin enemmän ja enemmän niiden seuraan, joita tunsin Brunstadin Kristillisestä Seurakunnasta, ja hakeuduin myös kokouksiin. Tietämättä sitä, mitä tulevaisuus toisi tullessaan, olin kuitenkin valtavan iloinen! Näin halusin elää - tänne minä kuuluin!

Kaipaukseni muuttui sitä mukaa, kun sain oppia enemmän siitä, kuinka voisin tulla vapaaksi itsekkyydestä, kiittämättömyydestä, huonoista ajatuksista, kateudesta, itsepäisyydestä - ja saada lisää rakkautta, kärsivällisyyttä, kiitollisuutta - Jumalan omaa luontoa! Minun on mahdotonta muuttaa koko maailmaa - mutta voin käyttää jokaisen päivän pelastukseen ja muuttua itse!

Minun on mahdotonta muuttaa koko maailmaa - mutta voin käyttää jokaisen päivän pelastukseen ja muuttua itse!

Ajan kuluessa sain huomata, että tämä elämä on myös taistelua, ja aluksi oli monia tappioita. Surun ja syytöksen aallot olivat saada minut iltaisin pimeyteen ja epäilykseen. Ympärilläni oli ihmisiä, jotka säteilivät Jumalan elämää, ja minun suurin toiveeni oli, että myös minulle olisi mahdollista tulla voittoisaan elämään.. Sellaiseen elämään, jota Jumala voisi käyttää palvelukseen maan päällä - mikään ei ole suurempaa kuin se! Ja vaikka itse näin itseni kelvottomana tähän elämään, oli sydämessäni kuitenkin hätä uudesta ajasta, missä voisin eräänä päivänä saada luvan olla kuivaamassa jokaisen kyyneleen kaikilta niiltä ihmisiltä, jotka ovat kärsineet toisten ihmisten pahuuden ja synnin takia.

Sain kokea, että Jumalan sana on totta!

Tänään näen, että elämässäni on ollut suuri armo yllä. Jumala on johtanut ihmisiä ja olosuhteita tielleni, jotta minä tulisin tähän elämään. Ja tuleva kehitys on täysin riippuvainen minun omasta uskollisuudestani tehdä sen totuuden mukaan, jonka olen saanut. Hän tietää, mitä tarvitsen, ja sen hän antaa minulle. 

Olen valtavan kiitollinen kaikista uskon sanoista, joilla hän on vahvistanut minua ja auttanut eteenpäin uskon tiellä. Vastoinkäymisissä ja menestyksen päivinä, sairaudessa ja terveydessä, ahtaina aikoina siunauksen runsaina aikoina; kaikessa siinä olen saanut kokea, että Jumalan sana on totta! 

Minä, joka olin epätoivoinen yhteiskunnan, ajan ja maailman suhteen, olen saanut tuntea yhteyttä uskossa eri puolilta maailmaa olevien ystävien kanssa! Jumala on siunannut minua runsaasti kaikin tavoin.

Herran kädessä kaikki on niin kuin sen tulee olla! - Kun uskon siihen, tunnen kuinka kaikki rauhattomuus häviää, ja on mahdotonta olla iloitsematta!