Onko se todellakin niin tarkkaa?

Onko se todellakin niin tarkkaa?

Kirjoittanut: Anita Clausen | Julkaistu: 15. joulukuuta 2014

Vihreä, keltainen, punainen! Jarrutan kiivaasti - olin liian optimistinen ja luulin ehtiväni, vaikka myönnänkin, että houkutus oli ajaa punaisia päin.

Todellisuudessa lähistöllä ei ollut autoja ja kaikki olisi todennäköisesti mennyt hyvin. Ja ei kai se mitään jos rikon sääntöjä yhden ainoan kerran? Tarkoitan, että en ole ajatellut, että siitä tulisi tapa...

Valoristeys - muutamat ratkaisevat sekunnit, jolloin minun pitää valita

Tunnen kuitenkin, että se ei ole oikein. Kuva valoristeyksestä muistuttaa minua niistä valintatilanteista, joihin tulen joka kerta, kun tulen kiusatuksi. Tulen ehkä kiusatuksi sanomaan jotain pahaa toisista, valehtelemaan tai vain tekemään niin kuin itse haluan. Minulla on vain muutamia sekunteja aikaa valintaan, mutta riippumatta siitä, mitä valitsen, sillä on seurauksensa. Ei ole varmaa, että seuraukset tulevat heti, mutta ehkäpä näen ne myöhemmin.  

Mieleeni tuli se, mitä eräs sisar sanoi muutamia viikkoja sitten: "Minun tulee etsiä armoa armonistuimen äärellä, kun tulen kiusatuksi, ennen kuin teen syntiä, sillä siellä en kohtaa syyttäjääni, vaan hänet, joka voi sääliä heikkouksiani. Ja sieltä saan voiman voittaakseni!" - voiman voittaakseni, ajattelen. Jos tulen armonistuimen äärelle rukouksessa, silloin kun tarvitsen apua kiusauksen hetkellä, niin ehkäpä juuri sieltä löydän voiman, joka mahdollistaa sen, etten tee syntiä? Voittaminen tarkoittaa todellisuudessa sitä, että teen päinvastoin kuin itse tahdon. Omaa tahtoani vastaan. Mutta kuinka pystyn siihen? Onko käytännössä mahdollista olla tekemättä syntiä?

Kyllä! Koska sillä hetkellä kun tulen kiusatuksi, en ole vielä tehnyt syntiä. On vielä muutamia ratkaisevia sekunteja jäljellä, jolloin voin toimia ja tulla kiusauksesta ulos voittajana.

Mutta onko se todellakin niin vaarallista?

En todellakaan tiedä, miksi on niin helppoa antaa periksi. Ajatellaanpa: mitä tapahtuu, jos en suhtaudu vakavasti, vaan ajattelen: vain tämän ainoan kerran? Tarkoitan, että onko se todellakin niin vaarallista, olenhan ajatellut voittavani jatkossa... Mutta kyllä, se on vaarallista!

Ellen suhtaudu vakavasti siitä lähtien kun olen nuori, voi yksi asia pian johtaa toiseen. Sallin itselleni enemmän ja enemmän ja jatkan pienten asioiden vähättelemistä, kunnes tulen siihen tilanteeseen, etten enää tiedä, kuinka kaikki meni niin kuin meni.

Sanotaan, että elämä on lyhyt - ja minun elämäni on liian lyhyt siihen, että en uhraisi omaa tahtoani jokaisessa tilanteessa.

Nuorena voi haluta niin monia asioita; asioita joita haluaa kokeilla ennen kuin tulee vanhaksi. Sanotaan, että elämä on lyhyt - ja minun elämäni on liian lyhyt siihen, että en uhraisi omaa tahtoani jokaisessa tilanteessa. Kuka tietää, ehkäpä juuri se tilanne jolloin ajattelin: "Voitan ensi kerralla", olikin juuri se, jolloin vihdoinkin olisin saanut mahdollisuuden tulla vapaaksi jostain, jonka kanssa olin taistellut jo pitkään. Jokainen kiusaus on kultainen tilaisuus voittoon. Jokainen olosuhde on Jumalan mittaama, räätälöity juuri minua varten, niin että voin tulla enemmän ja enemmän vapaaksi siitä mitä itse tahdon, ja tekemään pikemminkin sitä, mihin Jumala voi minua käyttää.

Kaikissa tilanteissa on mahdollista tehdä Jumalan tahto!

Joku pyöräilee ohitseni ja tönäisee olkapäätäni ja pian olen takaisin valoristeyksessä. En oikeastaan tiedä, kuinka kauan olin seissyt siinä ajattemassa; vähän noloa, mutta en kuitenkaan voi olla hymyilemättä itsekseni: nyt ymmärrän, kuinka ratkaisevan tärkeää on, kuinka valitsen elää nuoruudessani. Kuka olisi uskonut, että kaikkein pienimmätkin tilanteet ovat mahdollisuuksia tehdä Jumalan tahto? On tärkeää olla uskollinen, vaikka kukaan ei näkisi minua.

Jos saan jo nuorena nähdä, että joka ainoa tilanne on Jumalan lähettämä, silloin elämästä tulee mielenkiintoista elää. Voin iloita jokaisesta koetuksesta, mihin tulen.

Lähden liikkeelle ja pyöräilen risteyksen yli, ja olen päättänyt lujasti hyödyntää tilanteet, joita saan päivän aikana voittaakseni kiusaukset. Sisareni mainitsi lopuksi jotain, mistä olen täysin samaa mieltä: "Mutta sen voiman avulla, minkä saan armonistuimelta, voin todellakin elää ja hallita syntiä koko päivän tässä ruumiilla, jonka olen saanut Jumalalta. Ajattele, kuinka suurta se on!"