Pois tenttimurehtimisesta

Pois tenttimurehtimisesta

Kirjoittanut: Lisbeth Johnsen | Julkaistu: 21. kesäkuuta 2011

Loma lähestyy loppuaan. Pöytä on lähes hautautunut paperipinojen ja muistilappujen alle. Kirjoitukset lähestyvät, ja suorituspaineet alkavat saada vallan. 

Istun selkä kumarassa kirjoituspöydän ääressä nenä kiinni kirjassa. Tässä istuma-asennossa olen ollut viimeisten viikkojen ajan. Muutamien päivien kuluttua tämä on ohi, silloin kirjoitukset loppuvat. Ennen sitä on vielä muutamia stressaavia päiviä ja vatsanväänteitä jäljellä.

Tenttiaika saa aikaan paljon murehtimista ja stressiä. Istun valveilla iltaisin tuntikausia käydäkseni läpi oppimateriaalin ja rukoilen hiljaa, että saisin helpot tehtävät. Mutta onko kaikki tämä stressi tarpeen?

 1.Pet. 5:7:ssa lukee: "Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen." Raamatussa siis sanotaan, että minun EI tule murehtia. Miksi?

Raamatussa siis sanotaan, että minun ei tule murehtia. Miksi?

"Mutta ajatella, jos saan huonon tuloksen kokeesta", ajattelen, "voiko Jumala kuitenkin antaa minulle hyvän arvosanan siitä huolimatta, jos en murehdi?" Vai tarkoittaako se jotain muuta? Room. 8:28-29:ssa on kirjoitettu, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa, jotta heistä tulisi hänen Poikansa kaltaisia. Se siis tarkoittaa, että riippumatta siitä, millaisen tuloksen saan kokeesta, se vaikuttaa minun parhaakseni.

Mikä sitten on minulle parhaaksi?

Mikä sitten on minulle parhaaksi? Raamattu opettaa meille, että hävittämällä sen pahan, mikä on luonnossani (Raamattu kutsuu sitä "synnin kuoletamiseksi"), voi murehtiminen, valitus, kiittämättömyys ja niin edelleen, vaihtua rauhaan, hyvyyteen ja kiitollisuuteen, millä on iankaikkista arvoa! Sen voin saavuttaa riippumatta siitä, kuinka kokeet menevät. Silloin teen Jumalan tahdon aivan niin kuin Jeesus teki, ja silloin asiani ovat todella hyvin.

Viimeisten päivien raskas pänttääminen tulee yllättäen vähän helpommaksi, kun ajattelen, että minulla on Jumala, joka ohjaa kaiken täydellisesti kohdallani. Minun tulee tietysti harjoitella ja tehdä parhaani, mutta minun ei tarvitse murehtia, sillä tiedän, että uskon ja kuuliaisuuden kautta Jumalaa kohtaan, kaikki koituu minun parhaakseni, riippumatta koetuloksesta.

Kumarrun taas kirjojen ääreen, sillä kokeeseen on paljon luettavaa!