Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti

Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti

Kirjoittanut: Laura Kloosterman | Julkaistu: 25. marraskuuta 2015

Istuin lentokentällä ja odotin kärsivällisesti koneeseen nousua. Kaikki meni suunnitellusti. Olin nähnyt ylimääräistä vaivaa ollakseni valmiina ja tullut hyvissä ajoin välttääkseni stressiä. Kuulin, että lentoani kuulutettiin ja ihmiset alkoivat nousta koneeseen.

«Yes!» ajattelin itsekseni. "Kaikki sujuu hyvin!" Olin matkalla läheisen ystäväni häihin; se oli tilaisuus, jota olin odottanut ilolla. Lento olisi perillä vähän ennen vihkimisen alkua, ja minulla ei olisi montaa minuuttia ylimääräistä aikaa.

Löysin paikkani ja istuuduin heti, ja panin merkille, että ihmiset ympärilläni olivat rentoutuneita ja tyytyväisiä. Lentoemäntä luetteli tavalliset tiedotteet ja viimeiset matkustajat löysivät paikkansa. Aloin miettiä, kuinka hienoa olisi nähdä ystävättäreni taas ja olla mukana hänen häissään... 

Sanon olevani kristitty ja kuitenkin elämän pienet tianteet yllättävät minut. Antaako se minulle oikeuden ärsyyntyä ja reagoida huonolla tavalla?

Ja sitten, "Saisinko huomionne hetkeksi. Teknisten ongelmien vuoksi olemme myöhässä..." En kuullut tiedotuksesta enempää - paniikki ja viha alkoivat kiehua sisälläni. "Kuinka tämä voi sattua nyt? Ja minulle? Tämä on naurettavaa!" Ajatuksissani oli sekasorto. Sitten aloin jutella ympärilläni olevien kanssa. Kun minuuteista kertyi tunti ja sitten kaksi, ei ollut enää monia iloisia kasvoja jäljellä, ja ikävä kyllä - ei myöskään omani. Ihmiset alkoivat puhua röyhkeästi lentoemännälle ja valituksia tuli yhtenä ryöppynä tyytymättömiltä matkustajilta. Lentokoneen etuosassa eräs nainen alkoi itkeä.

Tunsin kuinka kärsivällisyyteni mureni yhä enemmän, kun huomasin, että en ehtisi häihin! Joku saisi kuulla tästä! Olin juuri "antamaisillani kuulua", kun pysähdyin ja näin avuttoman lentoemännän, joka teki parhaansa yrittäen vastata kysymyksiin ja pitää positiivista tunnelmaa yllä.

Sitten ajattelin reaktioitani ja huomasin olevani valitushengessä! Jae 1. Kor. 13: 5:stä muistui mieleeni: "Rakkaus ei käyttäydy sopimattomasti..." Se oli ratkaisu, jota tarvitsin nyt! Olen kristitty ja kuitenkin tällaiset pienet tilanteet elämässä yllättävät minut. Antaako se minulle oikeuden ärsyyntyä ja reagoida huonolla tavalla? Enkö voi nöyrtyä ja tunnustaa, että Jumala tietää tarkalleen, mitä tekee ja että kaikki stressaamiseni ei tuo minua nopeammin häihin?

…eräs asia, mitä voin tehdä: tulla lepoon, niin että voin auttaa itseäni ja niitä jotka olivat ympärilläni.

Kaduin hiljaa Jumalan edessä istuimellani ja päätin, että tämä ei enää vaikuttaisi minussa enempää. Minun tuli saada nämä levottomat ja ärsyyntyneet ajatukseni hiljenemään. Ystävättäreni menisi naimisiin olinpa paikalla tai en; en pystynyt juuri nyt tekemään mitään asian hyväksi. Vihastuminen ei auttaisi asiaa ollenkaan.

Mieleeni tuli eräs asia, mitä voin tehdä: tulla lepoon, niin että voin auttaa itseäni ja niitä jotka olivat ympärilläni. Opin myös, että minun tulee olla valvova, missä hengessä olen keskellä näitä elämän arkisia tilanteita.

Tämä on vain pieni esimerkki, mutta tämän tyyppisiä tilanteita sattuu meille kaikille joka ikinen päivä. Kuinka paljon "Jumalan rakkaus vaatii minua", niin että kotona, koulussa tai työpaikalla voin esiintyä Kristuksen lähettiläänä, sen sijaan että reagoisin luonnollisten taipumusteni mukaan? (2. Kor. 5: 14-21) Jos käyttäydyn röyhkeästi, se tarkoittaa, että minulta puuttuu rakkautta. Toivoni on olla valvova ja hereillä näissä pienissä elämän koetuksissa, joita tielleni tulee, niin että voin rakastaa lähimmäisiäni ja käyttäytyä sellaisella tavalla, että se voi siunata sekä heitä että  minua itseäni!

«...ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.»1. Kor. 13: 5.