Tulevaisuuden suunnitelmia

Tulevaisuuden suunnitelmia

Kirjoittanut: Judith Grimes | Paikka: Oslo/Follo, Norja | Julkaistu: 28. helmikuuta 2009

–Millaisena näet tulevaisuuden? Oletko suunnitellut elämäsi?
Istumme kahvilassa, minä ja eräs ystäväni. En tiedä heti, mitä vastata.

Näen ikkunasta, kuinka tien toisella puolella olevalla jalkakäytävällä leipomon edessä istuu vanha, vähän huonosti pukeutunut mies. Hänen ympärillään lojuu tyhjiä juomapulloja. Hänen katseensa on tyhjä. "Meidänhän täytyy ajatella, mitä haluamme saavuttaa. Ensimmäisena on tietysti ura, mutta myös henkilökohtaiset suunnitelmat," jatkaa ystäväni ja ottaa kahvikupin käteensä. "Jossain vaiheessa kuvaan astuvat myös omat lapset."

Ystäväni katsoo silmiini kysyvästi. "Eikö sinulla ole mitään suunnitelmia? Millaiselta elämäsi näyttää kymmenen vuoden kuluttua?" Haukkaan palan kakkua saadakseni aikaa miettiä, mitä vastaan. "Minusta on mukavaa tehdä pieni katsaus tulevaisuuteen", aloitan. Ystäväni hymyilee. Miten saisin sanottua sen, mitä ajattelen? Ymmärtääkö hän minua? Huokaan syvään ja sanon: "Onhan minulla toki suunnitelmia, mutta ensisijaisesti haluan etsiä sitä, mikä on Jumalan tahto elämässäni."

"Siksi en voi antaa sinulle konkreettista vastausta. Mutta tiedän olevani onnellinen." Epäilys paistaa hänen kasvoiltaan. "Miten voit olla siitä niin varma?" Sanon päättäväisesti: "Uskon, että Jumala näyttää minulle oikean tien ja auttaa minua päätöksissäni. Ja mitä elämä sitten tuokaan tullessaan - sitä en voi tietää etukäteen - voin ottaa kaiken kuin hänen kädestään." Hän katsoo minua epäröiden. "Entä jos kuitenkin käy huonosti?"

Katseeni kohdistuu taas tien toisella puolella istuvaan vanhaan mieheen. Ajattelen samalla niitä vanhoja ihmisiä, joita tunnen. He ovat jumalaapelkääviä ja onnellisia ihmisiä täynnä jumalallista viisautta ja elämänsisältöä. "Ei siinä voi käydä huonosti", sanon turvallisella varmuudella. "Kun vain yksinkertaisesti luotan Jumalaan, hän ei voi sallia sitä, että muut osoittaisivat minua sanoen: haha, katso kuinka huonosti hänelle on käynyt, kun hän luotti Jumalaan! Ei, Jumalalla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän ei koskaan petä niitä, jotka luottavat häneen."

Tulee hiljaista. Ystäväni katsoo minua ihmetellen, mutta uskon hänen ymmärtäneen, mitä halusin sanoa.

Tunnen sisäistä kiitollisuutta ja iloa istuessani siinä. Jatkamme keskustelua elämästä ja muista eri asioista, jotka kiinnostavat meitä. Tunnen iloa siitä, että voin uskoa Jumalaan, joka on elämäni vakuutus ja neuvonantajani - ja että sain tilaisuuden kertoa siitä ystävälleni.

En tiedä, toivooko hän myös voivansa luottaa Jumalaan, mutta kun myöhemmin olemme lähdössä omille tahoillemme, hän halaa minua sydämellisesti ja sanoo: "Odotan iloiten, että saan nähdä, mitä sinulle kuuluu kymmenen vuoden kuluttua!"

Samana iltana avaan Raamattuni ja katse osuu jakeeseen Jeremia 29:11: Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.