Etsivä, mutta kyllästynyt kristinuskoon

Etsivä, mutta kyllästynyt kristinuskoon

Kirjoittanut: Irene Laing ja Vern Nicolette | Julkaistu: 9. kesäkuuta 2016

Vernin elämä koki dramaattisen muutoksen, kun hän vihdoin tapasi ihmisiä, jotka julistivat Jeesuksen elämää - ja elivät sitä.

«Minut murskattiin. Ajattelin: On mahdotonta, että hän oikeassa.» 55-vuotias mies, joka istuu pöydän ääressä, lyö nyrkillä kämmeneensä, ja voi tuntea, miten hän koki noin kaksikymmentä vuotta sitten, kun pastori murskasi kaiken toivon synnin voittamisesta. Haastattelu on spontaani; Vern Nicolette kertoo historiansa lähes ilman kysymyksiä. Hän kertoo siitä, kuinka tuli Brunstad Christian Churchiin, missä hän monen etsintävuoden jälkeen kuuli evankeliumia siitä, että voi tulla samaan elämään, mitä Jeesus eli. Nämä tapahtumat ovat hänellä tuoreessa muistissa ja hän on innokas jakamaan ne kanssamme.

Etsivä, mutta kyllästynyt kristinuskoon.

«Etsin jotakin. Kasvoin katolilaisuuteen, ja kun menin yliopistoon, minusta tuli aktiivinen kristitty. Luin Raamattua yksin tai yhdessä ryhmän kanssa, joka tutki Raamattua.Se oli sekalainen joukko: jotkut olivat olleet kristittyjä lapsesta saakka, ja toiset taas olivat katolilaisia tai muita, sellaisia kuin minä, jotka etsivät jotakin, mitä eivät voineet löytää muista kirkkoyhteisöistä.

'Jeesus teki kaiken puolestamme!' Vastaus päätyi aina tähän.

Mutta opiskelujen päätyttyä olin kyllästynyt kristinuskoon. Näiden kristittyjen kanssa ei ollut mukava olla. Ei siksi, että he olisivat olleet 'lainalaisia, ikäviä kristittyjä', vaan siksi, että he olivat pinnallisia. 'Kakki on sallittua! Jumala on niin hyvä!' 'Jeesus teki kaiken puolestamme!' Riippumatta siitä, minkä kysymyksen esitti, vastaus päätyi aina siihen. Tämä kristillisyys hämmensi minua. Näiden kristittyjen elämäntyyli oli 'jumalattomampi' kuin muiden opiskelijoiden. En voinut ymmärtää sitä.  

Sen jälkeen kun olin valmistunut yliopistosta, meni vielä kymmenen vuotta, ennen kuin Jumala vastasi kysymyksiini kristinuskosta.

Pakko lukea Raamattua

Ensimmäiset seitsemän vuotta menivät sulatellessa hengellistä kokemustani yliopistosta. Kävin kirkossa. En löytänyt mitään elämää sieltä. Sitten lopetin kokonaan kirkossa käynnin, mutta tunsin, että minun on pakko lukea Raamattua. Siinä oli jotakin, vaikka en tiennyt, mitä. Nuorena analyyttisenä insinöörinä en halunnut tunnustaa, että Jumala teki minussa työtä. Mutta niin asia juuri oli.

Sitten lopetin kokonaan kirkossa käynnin, mutta tunsin, että minun on pakko lukea Raamattua.

Eräänä päivänä avasin Raamatun, ja oli kuin taivas olisi avautunut. Sydämessäni tapahtui muutos, kun luin mitä siellä oli kirjoitettu. Minulle tuli vahva tunne siitä, että Jumala on todellinen. Aloin uskoa niin kuin on kirjoitettu, ja sain uskon monista asioista. Luin synnin voittamisesta. Mutta kukaan muu ei puhunut siitä tai julistanut sitä, ja aloin epäillä itseäni. 'Onko se todellakin mahdollista? On kirjoitettu, että minut on kutsuttu voittoisaan elämään, mutta en voi löytää ketään, joka eläisi tätä elämää, tai joka ylipäätään uskoo siihen!' Kaikkialla, mistä etsin, tuli vastaan sama asia: Syntien anteeksianto, mutta ei juuri enempää kuin se - ei mitään elämästä Jumalan sanan mukaan.

On kirjoitettu, että minut on kutsuttu voittoisaan elämään, mutta en voi löytää ketään, joka eläisi tätä elämää.

Pastori pyysi minua sanomaan jotain kokouksessa, ja puhuin synnin voittamisesta ja Joosuasta ja Kaalebista, jotka ottivat maan haltuun. Kuvailin 'maata' niin kuin se olisi sisälläni, omat haluni, haluni saada kunniaa, ja sitä, kuinka voimme voittaa nämä niin kuin Joosua ja Kaaleb valloittivat maan.

Pastori nousi seisomaan ja sanoi: 'Mutta Jeesushan teki kaiken. Olisi hienoa, jos voisimme elää sitä elämää, mutta todellisuudessa se on mahdotonta.' Tunsin kuin henkeni olisi murskattu. Ajattelin: On mahdotonta, että hän olisi oikeassa! Olin vakuuttunut siitä. Se ei voi olla oikein! Kaikki oli kirjoitettu niin selvästi Raamatussa.

En silloin tiennyt, että elämäni pian saisi valtavan käänteen. Kysymyksiini vastattaisiin.

Kuulin heidän julistustaan ja näin heidän elämänsä

Vuonna 1993 sain yhteyden Brunstad Christian Churchiin. Kuulin heidän julistustaan ja näin heidän elämäänsä, ja innostuin siitä, innostuin valtavasti.

He eivät vain puhu siitä; he elävät sen mukaan.

Tapasin monia ihmisiä; jotkut olivat parikymppisiä, minä olin kolmekymmentäviisi. Vaikka he olivat nuorempia kuin minä, heidän elämänsä kertoi puhtaudesta ja hyvyydestä. Heidän julistuksensa oli linjassa Jumalan sanan kanssa. He julistivat elämää, josta Raamatussa on kirjoitettu: heillä oli usko siihen ja siitä oli seurauksia, ihmeellisiä seurauksia!

Jeesus sanoi, että puu tunnetaan hedelmistään, ja sanoin itselleni: "Hyvä on, täällä hedelmät ovat paljon parempia, kuin missään olen nähnyt, siksi jään tähän seurakuntaan kunnes löydän puun, jossa on parempia hedelmiä - jos sellaista puuta ylipäätään on olemassa. En ole löytänyt mitään, mikä olisi edes lähelläkään sitä.

Vern Nicolette hymyilee ja hänen silmänsä loistavat. 55-vuotiaasta on tullut uskomattoman onnellinen mies. Oltuaan nyt jo kaksikymmentä vuotta Brunstad Christian Churchissa, hän voi sanoa:

«Tärkeintä heidän julistuksessaan on, että kaikki voivat tulla siihen elämään, jota Jeesus eli täällä; siihen elämään, josta Raamatussa on kirjoitettu. He eivät vain puhu siitä, he elävät sen mukaan. Raamatun lupaukset - ne kaikki ovat totta. Voitto synnistä on tie tähän elämään, ja tämä elämä on sinua varten!»