Evert-Jan Slabbert; Jumalan lapsi

Evert-Jan Slabbert; Jumalan lapsi

Kirjoittanut: Tielman & Gertrude Slabbert | Paikka: Vanderbijlpark, Sør-Afrika | Julkaistu: 9. kesäkuuta 2011

Evert-Jan Slabbert («Jammi») syntyi 27. heinäkuuta 1993. Hänet nimettiin kahden jumalaapelkäävän miehen, isoisä Evert Hulsmanin ja rakkaan veljen sekä ystävän, Jan van Pareenin, mukaan. Jollakin tapaa Jammi muistutti heitä. Hänellä oli samanlainen huumorintaju, sekä taipumus kiusoitella muita.

Jammi oli aivan tavallinen poika, joka osallistui keskusteluihin kaikista mahdollisista aiheista, rakasti kriketin pelaamista, rullalätkää, jalkapalloa ja tietokonepelejä. Hän rakasti seurakunnan ystäviä hyvin paljon, ja sitä, että hän sai viettää aikaa heidän kanssaan, sekä nuorten että vanhojen.

Jammi oli melkein 15-vuotias, saadessaan tietää, että hänellä oli syöpä, leukemia. Yhden päivän aikana hänen elämänsä rajoittui rankasti, eikä hän enää voinut tehdä monia niistä asioista, joista hän niin piti. Sairauden takia, hän joutui usein eristyksiin ihmisistä, joita hän rakasti ja hänen oli mahdotonta osallistua niihin hauskoihin juttuihin, mitä muut pojat tekivät. Viimeisten kolmen kuukauden aikana hänen kasvolihaksensa halvaantuivat niin, että hän ei pystynyt muuttamaan ilmettään, eikä hän pystynyt hymyilemään, eikä nauramaan niin kuin ennen, ei edes silmillään.

Piti kiinni Jumalan sanasta

Keskellä kaikkia näitä rajoituksia, joiden kanssa hän joutui elämään, oli kuin hän ei olisi ollut rajoitettu ollenkaan. Hän tuli varjelluksi ahdistukselta ja epätoivolta alusta asti, lapsenmielisen uskon ja hyvän pehmeän sydämensä ansioista. Kuullessaan sairastuneensa syöpään, hän muisti jakeen Roomalaiskirjeestä 8;28: "Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa". Hän uskoi tähän sanaan ja se toteutui hänen elämässään.

Suurten koetusten, ja useiden vaellusten aikana "kuolemanvarjojen laaksoissa", hän koki ainoastaan Jumalan hyvyyden ja armon.

Jammi tuli kiusatuksi moniin asioihin, aivan samalla tavalla kuin muutkin pojat, mutta hänen kanssaan oli helppo keskustella ja antaa kehotuksia. Hän kuunteli ja taipui hiljaisuudessa Jumalan sanan mukaan.

Lapsenomainen yksinkertaisuus

Alussa, tuntui aika syöpähoitoineen loputtomalta tieltä ja suurelle vuorelle kapuamiselta. Jeesuksen sanat siitä, ettei koskaan tule murehtia tulevasta päivästä ja että tulee elää pitäen ajatukset "tässä päivässä", sai tämän lähes kolmen vuoden ajanjakson tuntumaan lyhyeltä ja valoisalta. Kaiken rajoittuneisuutensa keskellä löysi Jammi Jumalan ja hänen tahtonsa, sekä monia asioita, joista hän pystyi olemaan kiitollinen. Hän "eli" näiden rajojen sisällä ja oli kiitollinen hyvästä sängystä, suihkusta, hyvästä ruoasta, hyvistä sairaanhoitajista jne. Hän pyysi meitä rukoilemaan, että hän voisi saada enemmän kärsivällisyyttä - Jeesus opetti sen hänelle. Tuloksena siitä hän oli iloinen ja tyytyväinen, huolimatta monien tuntien eristyksissä olemisesta, ja löysi paljon hyvää ja mielenkiintoista tekemistä.

Jammi oli tietyllä tavalla hyvin lapsenmielinen - mutta juuri hänen lapsenmielisyytensä ja antautumisensa Jeesukselle sai aikaan sen, että hän käyttäytyi hyvin aikuismaisesti ja hän sai voiton useiden sellaisten olosuhteiden keskellä, jotka moni aikuinen olisi hinnalla millä hyvänsä välttänyt kohtaamasta. Tämä vain vahvistaa Jeesuksen sanoja: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan". Mat.18,3.

Jeesukselle antautunut

Jo täällä maan päällä ollessaan, Jammi sai hieman maistaa taivasten valtakuntaa. Hänen lapsenomaisen antautumisensa myötä, Jeesus antoi hänelle armon voittaa pelkonsa niin, että hän hyväksyi pelkäämättä kaiken, mitä hän tiellään kohtasi. Hän antautui täysin hoito-ohjelmaan, joka hänen oli läpikäytävä. Hän sai paljon ruiskeita käsivarsiin ja selkään, solumyrkkyä ja sädehoitoa, luuydinsiirron jne. Hänen elämänsä oli osoitus siitä, kuinka täysi antautuminen Jeesukselle voi johtaa meidät täydelliseen voittoon kaikissa elämän olosuhteissa - myös 15-17-vuotiaat nuoret! Monissa tilanteissa, joissa aikuiset miehet olisivat tärisseet pelosta (esimerkiksi kun häneltä otettiin verikokeita, tehtiin lannepisto tai otettiin luuydinkokeita), hän ei miettinyt kahdesti. Ei siksi, että hän olisi ollut niin rohkea tai erityinen poika, vaan sen tähden, että hän oli täysin antautunut Jeesukselle.

Hänen elämässään ilmeni myös se, mitä on kirjoitettu Jeesuksesta: "Niin kuin lammas hänet vietiin teuraaksi, niin kuin karitsa, joka on ääneti keritsijänsä edessä, ei hänkään suutansa avannut". (Apt. 8,32) On uskomatonta, kuinka hän pystyi käymään läpi tämän kaiken ilman valitusta! Häntä hoitanut lääkäri sanoi pystyvänsä näkemään Jammin elämästä, että tämä oli Jumalan lapsi. Hän lisäsi vielä: on hyvin harvoja joissa voit nähdä saman.

Hyvyys ja armo

Kiitämme Jumalaa siitä, mitä hän sai aikaan Jammin elämässä. Niin me, kuin Jammikin, saimme kokea kirjaimellisesti Psalmin 23 - meiltä ei puuttunut mitään. Hän (Herra) antoi meidän olla viheriäisillä niityillä ja hän johdatti meidät virvoittavien vesien ääreen. Hän virvoitti sielumme ja johdatti meidät oikeille teille nimensä kunnian tähden. Jos kuljimmekin pimeissä laaksoissa emme pelänneet mitään pahaa, koska hän oli kanssamme. Hänen vitsansa ja sauvansa lohduttivat meitä. Hän kattoi meille pöydän vihollistemme eteen ja voiteli päämme öljyllä. Maljamme on ylivuotavainen, kiitollisuudesta.

Totisesti; Hänen hyvyytensä ja rakkautensa ympäröivät meitä kaikkina elämämme päivinä ja saamme asua HERRAN huoneessa päiviemme loppuun asti.

Jammi meni kotiin Jeesuksen luokse melkein 18-vuotiaana, 10. toukokuuta 2011, kolmen vuoden sairastamisen jälkeen.

Tänä aikana saimme kokea, että monet välittivät Jammista, olivat hyviä häntä kohtaan, tekivät ja antoivat hänelle asioita hyvästä sydämestään, rukoilivat hänen puolestaan ja puhuivat uskon sanoja hänelle. Tämä on tehnyt tästä fantastisesta ja onnellisesta elämästä - Jumalan valtakunnasta - totta, kaikista ulkoisista esteistä ja rajoituksista huolimatta.