Hengen soturi

Hengen soturi

Kirjoittanut: Redaksjonen | Julkaistu: 7. maaliskuuta 2012

Frøydis Bratlie ei ole voittanut ainoastaan syöpää, vaan hengellisten aseiden avulla hän on saanut voiton sekä epäilyksestä että kuolemanpelosta. Hengen soturina hän on tullut varjelluksi ylösnostettuna ja uskollisena koko sairausjakson ajan.

 

– Seurakunnan julistuksen - ilosanoman - kautta saan oppia hengellistä sodankäyntiä, sanoo innostunut ja säteilevä Frøydis.

Kun brunstad.org:in toimitus tapaa hänet valoisana kevätpäivänä, puolitoistavuotta diagnoosin jälkeen, on hän parantunut syövästä ja on parhaillaan toipumassa rankan sairausjakson jälkeen. Hän on ollut uskova kristitty koko elämänsä, mutta koettuaan vakavan sairauden on hänen uskonsa todella tullut koetelluksi. - Efesolaiskirjeessä 6; 13, lukee, että tulee ottaa ylleen koko Jumalan taisteluvarustus, niin että voimme tehdä vastarintaa pahana päivänä ja selviytyä taistelusta pystyssä pysyen, sanoo Frøydis.
Hän kertoo myös, että juuri tämä raamatun jae on tullut hänelle erityisen tärkeäksi - erityisesti viime aikoina.
- Siitä on tullut elämän mottoni, hän sanoo iloisesti. 
 

Antautua uskoon

Frøydis ja hänen aviomiehensä Øystein ovat kahden suloisen pojan vanhemmat, jotka olivat vasta neljä- ja kuusivuotiaita Frøydiksen saadessa syöpädiagnoosin.
- Se sai totta kai nousemaan monia ajatuksia ja tulin kiusatuksi huolestumaan. Emme tienneet kuinka kaikki tulisi menemään, Frøydis kertoo.

Hänen tuli käydä läpi monenlaisia leikkauksia, sädehoitoa ja rankkoja solusalpaajahoitoja, jotka vähä vähältä heikentävät ihmisen kehoa.
- Monia kyyneleitä tuli vuodatettua. Mutta päätin riippua kiinni uskossa Jumalaan ja käyttää Jumalan sanaa, rakentavia lauluja ja rukoilemista hengellisenä aseenani!

Frøydis kertoo, kuinka hän monissa tilanteissa taisteli itsensä vapaaksi raskaista ajatuksista hengellisten aseiden avulla.
- Olen niin kiitollinen siitä, että käyttämällä näitä aseita, pystyin tekemään vastarintaa pahana päivänä. Siksi henkeni ei saanut vaikutteita näistä olosuhteista, hän sanoo.

Ei ollut raskasmielinen

Frøydis on siis pysynyt pystyssä uskonsa avulla vaikeina aikoina, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö raskaita ajatuksia olisi tullut.

- En voi estää lintuja lentämästä pääni yli, mutta voin estää niitä rakentamasta pesää päähäni, sanoo Frøydis, esittämällä esimerkin siitä kuinka hän suhtautuu ajatuksiin, jotka nousevat mieleen. - En voi myöskään estää negatiivisten ajatusten tulemista ja kiusauksia, mutta voin vastustaa niitä niin, että ne eivät pääse sydämeeni, hän sanoo.
Frøydis koki, että Jumala johti hänet tuntemattomille poluille sairaana olonsa aikana.


– Vie aikaa, oppia tuntemaan nämä uudet polut, mutta yhtä ainoatakaan päivää en ollut raskaalla mielellä hän sanoo ja kertoo, että hän sai kokea niin kuin Herran Tiet -laulukirjan laulussa sanotaan: «Jos myrsky riehuu, niin lepää henkeni. Uskon kautta irtoo kahleeni.»

Hengellisiä sotataktiikoita

Eri taistelutapojen oppiminen tässä hengellisessä sodankäynnissä, on auttanut Fröydistä monta kertaa.
- Aikana jonka vietin sairaalassa ja sitä seuraavina viikkoina, tulin kiusatuksi erityisen paljon, Frøydis sanoo. Hän kertoo, että silloin hän otti iPodin, laittoi kuulokkeet korviin ja kuunteli Herran Teiden laulua: "Kun auraan laskit kätesi, juokse sä vain!"
- Sitä laulua kuuntelin kerta toisensa jälkeen. Silloin huonot ajatukset eivät saaneet ravintoa, eivätkä päässeet sydämeeni! Pimeyden ruhtinaan piti väistyä! Ja henkeni tuli entistä vahvemmaksi!

Ajatteli kuolemaa

Frøydis kertoo, kuinka hän kerran kävellessään sairaalan käytävällä, pysähtyi ja katsoi ulos ikkunasta. Siitä hän näki suoraan hautausmaalle. - Seisoin paikoillani hetken ja ajattelin: Makaankohan pian tuolla? Mieleeni tuli inhottavia, epämiellyttäviä ajatuksia, jotka halusivat synkentää mieleni. Siellä seistessäni tulin yhtäkkiä täyteen sisäistä riemua, se oli kuin ilmestys Jumalalta: Ei, tuonne en tule koskaan joutumaan! Minun ajatukseni ja henkeni menevät suoraan kotiin, Jeesuksen luokse!

- Siitä hetkestä lähtien kuolemanpelko oli poissa ja tulin täyteen toivoa ja odotusta, siitä päivästä, jolloin kohtaisin Jeesuksen, Frøydis kertoo. 

Kamppailua kuolemanpelkoa vastaan

Kahteen eri otteeseen tapahtui, että Frøydis sai voimakkaan ahdistuskohtauksen.
- Se tapahtui kun olin mennyt nukkumaan. Mustat aallot vyöryivät ylleni, sanoo Frøydis.
Hän alkoi rukoilla Jeesusta.
Jonkin ajan kuluttua hän nukahti ja joitakin päiviä myöhemmin sama tapahtui uudelleen. Tälläkin kertaa keskellä yötä.
- Päätin mennä alas olohuoneeseen aivan yksin. Polvistuin sohvan viereen ja aloin taas rukoilla. En tiennyt mitä olisin rukoillut, koska kaikki oli aivan mustaa. Niinpä rukoilin: "Rakas Jeesus, rakas Jeesus, rakas Jeesus!" pidemmän aikaa, Frøydis kertoo. 
Sitten hän koki, kuinka aallot vaimenivat. Tuli aivan valoisaa ja hiljaista.

Tämän jälkeen, Frøydis ei ole ollut ahdistuksen vaivaama.
- Mutta tiedän, että jos se vielä tulee, niin tiedän keinot taistella sitä vastaan! hän sanoo voittoisasti. 

Voitto epäilyksestä

Jo nuorena tyttönä Frøydis oli innokas kristitty. Siitä huolimatta epäilyksen ajatukset vaivasivat häntä. Mutta, hän valitsi uskoa siihen, mitä lukee Joh. 20; 29, ja sen kautta hän koki voiton epäilyksen ajatuksista nuorisoikäisenä. Tämä jae on Jeesuksen sanat Tuomakselle, hänen opetuslapselleen, joka ei uskonut, että Jeesus oli noussut kuolleista ennen kuin näki naulanreiät Jeesuksen käsissä:

"Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."

– Se, että päästää epäilyksen ajatuksia sisään, on sama kuin avaisi henkivaltoja sisältävän säkin. Olen päättänyt, että sitä en koskaan tee, sanoo Frøydis ja siteeraa Efesolaiskirjettä, jossa lukee Jeesuksesta, että hän riisui aseista vallat ja voimat ja ja saattoi ne kaikki häpeään, kun hän osoitti kukistaneensa ne ristillä.
- Jumala vakuutti minut, että ei ole ainoatakaan ajatusta, joka olisi niin pimeä tai ainoatakaan henkivaltaa joka olisi niin vahva, etteikö Jeesus olisi voittanut niitä! Tämän saman voiman avulla, jota Jeesus käytti, nyt myös minä voin voittaa ne, kertoo Frøydis innostuneena. Tässä uskossa hän on sanonut "ei" niille ajatuksille ja valinnut hyvät ja rakentavat ajatukset.
- Koskaan enää ei päivien tarvitse olla raskaita! Olen niin kiitollinen siitä, että se toimii! Se on totta, hän sanoo.

Seurakunnan huolenpito

Samanaikaisesti Frøydiksen taistellessa uskon taistelua, hän tuli vahvistetuksi esirukouksista, joita sekä aikuiset että lapset rukoilivat useissa eri kaupungeissa ja maissa. - Tunsin olevani rakkauden ja huolenpidon ympäröimä, hän sanoo ja kertoo myös saaneensa apua kotitöissä ja lastenvahtimisessa sairausjakson aikana. - Ajattele, että he ovat ystäviäni! Jumala on niin hyvä minua kohtaan! Frøydis ilmaisee kiitollisena.

Elämää sairauden uusiutumisen varjossa

Frøydis on parantunut syövästä ja on koko ajan fyysisesti vahvemmassa kunnossa, mutta epätietoisuus sairauden uusiutumisesta tulee seuraamaan hänen loppuelämäänsä.

- Olen tullut kiitolliseksi myös tästä epätietoisuudesta, koska se auttaa minua muistamaan elämän vakavuuden ja lyhyyden, hän sanoo.


Epätietoisuus taudin uusiutumisesta, saa ajatukset perheestä ja tulevaisuudesta nousemaan erityisen voimakkaina mieleen, silloin kun saa sellaisen diagnoosin kuin Frøydis sai.
- Joka kerta kun ne ajatukset tulevat ja yrittävät synkentää mieleni, tartun jakeeseen, joka on Jesaja 45; 11, siellä lukee: "Kysykää tulevaisia minulta, ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot!" Usko tähän jakeeseen on voimakas ase, hän sanoo omasta kokemuksesta.


Frøydis toivoo saavansa mahdollisimman paljon irti elämästään. - Pyrin osoittamaan hyveitä päivittäin, ja harjoitan itseäni jatkuvasti niissä teoissa, joita teen, jotta olisin siunaukseksi perheelleni ja läheisilleni. Haluan myös aina olla nopea puhdistamaan itseni, sanoo Frøydis. Tällä tavoin hän valmistautuu kohtaamaan Jeesuksen.  


Frøydis elää onnellista elämää, yhdessä perheensä ja ystäviensä kanssa. Hänen yksinkertainen usko siihen mitä lukee Room. 8; 38-39, saa aikaan sen, että hän ei pelkää tulevaisuutta: "Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."