Kohti tuntematonta

Kohti tuntematonta

Kirjoittanut: Vicky Bettridge, Anna Carlson | Paikka: Seattle, USA | Julkaistu: 18. maaliskuuta 2011

Suuri ja tuntematon tulevaisuus! Oletko koskaan miettinyt, mitä se tuo tullessaan sinulle? Millaiseksi perheesi ja lastesi elämä muodostuu?

”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” Matt. 6: 34

Vierailin hiljattain Mary Fitchin luona. Hän on nuori äiti, jolla on kolme vilkasta lasta. Kysyin häneltä, kuinka hän selviää murehtimisen ajatuksista.

“Odottaessani Karstenia, nuorinta poikaani, olin hyvin huolissani tulevaisuudesta ja siitä, miten pystyisin pitämään huolta kolmesta lapsesta. Minullahan oli jo kaksi pientä hoidettavanani,” hän kertoo.

“Ajatukset ja kiusaukset luovuttaa olivat suuria ja pimeitä - kuin sadepilvi ylläni. Tulevaisuus näytti hyvin mustalta. Kaiken sen keskellä tiesin, ettei Jumala ollut suunnitellut minun olevan sellainen. Hänhän oli luonut pienokaisen, jota kannoin sisälläni.”

Maryn kasvot loistavat varmuudesta hänen kertoessaan, ja kun hän jatkaa, alan ymmärtää, miten paljon tämä taistelu on merkinnyt hänelle.

“Eräänä päivänä, kun lojuin sängyllä näiden ajatusten painamana, huusin Jumalan puoleen ja rukoilin rauhaa ja varmuutta siihen, että kaikki menisi hyvin. Rukoilin Jumalaa antamaan jonkin jakeen, josta voisin pitää kiinni, kun tulen kiusatuksi epäilemään. Tiesin, että vaikka saisin rauhan tähän hetkeen, kiusaukset tulisivat takaisin myöhemmin. Avasin Raamattuni ja luin jakeen Jes. 65: 23:

”Enää he eivät näe vaivaa tyhjän vuoksi, eivät synny kuollakseen kohta, vaan he ovat Herran siunaama suku ja heidän vesansa pysyy heidän luonaan.”

“Sinä päivänä sain uskon siihen, että Jumalalla on suunnitelma minua ja lapsiani varten - lapsia, jotka hän on antanut minulle. Tulen edelleenkin kiusatuksi murehtimaan, mutta näen yhä enemmän, kuinka Jumalan käsi on elämäni yllä ja hän lähettää tielleni vain sellaista, mikä on parhaakseni. Jos annan periksi murehtimiselle, epäilen Jumalan lupauksia.”

Aelin (2), lapsista keskimmäinen istahtaa Maryn syliin ja Mary kysyy häneltä: ”Aelin, haluaisitko auttaa minua tarjoilemaan jälkiruokaa vieraallemme?” Pieni tyttö nyökkää ujosti ja kävelee Maryn perässä keittiöön.

Olen oppinut olemaan joustavampi ja ottamaan asiat sellaisina kuin ne ovat

Istahdamme leivoksen ja teekupin kanssa, ja Mary jatkaa: ”Olen oppinut olemaan joustavampi ja ottamaan asiat sellaisina kuin ne ovat. Ei siitä koidu siunausta, jos pidän kokoajan kiinni omasta suunnitelmastani päivän varalle. Kun teen niin, se päätyy usein siihen, että minulla on syli täynnä itkeviä lapsia. En tarkoita, etten suunnittelisi etukäteen tapaamisia tai muuta sellaista, mutta en suunnittele elämääni. Elän päivän kerrallaan.”

Maryn vanhin poika Ethan (5) on myös tullut huoneeseen. Meteli lisääntyy ja Mary alkaa pukea lapsia ulos. Ymmärrän, että minun on aika lähteä, mutta Mary muistaa vielä yhden asian: ”Eräs laulun säe on ollut suureksi avuksi minulle. Se kuuluu näin:

“Uskon kautta voimme toteuttaa sen, mikä näyttää mahdottomalta. Uskossa on voimaa toimia ja nähdä asioiden läpi.”

“Kun jokin tuntuu erittäin vaikealta, tai minusta tuntuu mahdottomalta päästä eteenpäin, ajattelen usein tätä laulua. Se muistuttaa minua siitä, että uskon kautta kaikki on mahdollista. Jumala tietää tulevaisuuden ja hänellä on kaikki langat käsissään. Minun tehtäväni on olla täynnä uskoa!”