Kristinusko – enemmän kuin rituaaleja

Kristinusko – enemmän kuin rituaaleja

Kirjoittanut: Elise Davatz | Paikka: Sonnmatt, Sveitsi | Julkaistu: 21. toukokuuta 2015

– Jumala huolehtii tulevaisuudestani eikä minun tarvitse olla siitä enää huolissani!

Marianne Zinsli kertoo. Viihtyisässä olohuoneessa on lämmin tunnelma ja tunnelmavalaistus. Tapaamme tämän kolmekymppisen pienessä kylässä Sveitsin koillisosassa. Hän tutustui Kristilliseen Seurakuntaan noin kymmenen vuotta sitten.

Hänen elämänsä oli täydellistä. Hän toimi unelmatyössään opettajana ja hänellä oli paljon ystäviä. Hän sai tarvittaessa tukea perheeltään. Hän oli elämäniloinen ja osallistui aktiivisesti lähitienoonsa vapaaehtoistyöhön. Elämällä oli tarkoitus. Hänellä oli kaikki…

...mutta ei Jumalaa. Kyllähän hän tiesi messuista ja rituaaleista. Mutta että henkilökohtainen elämä Jumalan kanssa? Se oli Mariannelle vierasta.

– Kykenenkö vastaamaan ystävieni ja perheeni odotuksiin?Onko kuoleman jälkeen elämää?

Tiesinhän, että tuolla jossain on olemassa Jumala, mutta emme koskaan puhuneet siitä. Se ei tuntunut niin tärkeältä.

Hän keskittyi tekemään elämästään täydellistä ja huomasi olevansa huolestunut.

– Kykenenkö vastaamaan ystävieni ja perheeni odotuksiin? Löydänkö suuren rakkauden? Onko kuoleman jälkeen elämää?

Hän tutustui Kristilliseen Seurakuntaan erään oppilaansa välityksellä. Ensin hän oli vain utelias, sitten hän kiinnostui asiasta ja nykyään se on hänen elämänsä.

Ensin hän oli vain utelias ja nykyään se on hänen elämänsä.

– En koskaan kokenut painostusta, kun tutustuin Kristilliseen Seurakuntaan. Kohtasin vain elämäniloa ja toivoa. Oli vaikuttavaa nähdä, kuinka ihmiset olivat toistensa kanssa tekemisissä. Kellään ei ollut vaatimuksia tai odotuksia toisiaan kohtaan. Tuntui kuin olisin luopunut jostakin painavasta ja huomasin, mikä elämästäni puuttui.

Eräs luku Raamatusta (Psalmi 23) tuli hänelle hyvin selväksi tänä aikana ja se on siitä lähtien ollut hänelle avuksi:

Daavidin psalmi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Jumala ja hänen sanansa ovat siitä lähtien kuuluneet hyvin luonnollisena osana hänen arkeensa. Kokouksista ja muusta Kristillisen Seurakunnan puitteissa tapahtuvasta toiminnasta on tullut hänelle voiman ja ilon lähde.
– Voimme antaa elämämme Jumalalle. Voimme myös jättää omat suunnitelmamme ja kuvitelmamme hänen huolekseen. Näin saan apua omaan elämääni ja saan paljon sellaista, jota voin antaa muille!

Marianne kokee tulleensa turvalliseen satamaan.
– Haluan käyttää elämäni Jumalan tahdon tekemiseen. Siten tulen onnellisemmaksi ja onnellisemmaksi.

 

Hän luuli elämänsä olevan täydellistä, mutta siitä tulikin vielä parempaa!