– Kyse on siitä, mitä sinulla on sisimmässäsi

– Kyse on siitä, mitä sinulla on sisimmässäsi

Kirjoittanut: Ruben Ellefsen | Paikka: Oslo/Follo, Norja | Julkaistu: 21. maaliskuuta 2011

Intialainen Beulah Jacob kasvoi toivoen olevansa niinkuin muutkin. Mutta käännekohta hänen elämässään tuli vasta kun hän ymmärsi, että oikeastaan niin oli ollutkin kokoajan.



Tapaan Beulah Jacobin keskikokoisessa salissa konferenssikeskuksessa lähellä Etelä-Englantilaista Tauntonin kaupunkia. On varhainen aamupäivä ja uudenaikaisessa salissa on hieman koleaa.
- Tykkään olla tekemisissä ihmisten kanssa, työskennellä, puhua, suunnitella ja organisoida, hän kertoo innokkaasti. Tämä 36-vuotias keskuksen johtaja vaikuttaa hieman stressaantuneelta. Ennen kuin hän istahtaa kanssani pöydän ääreen, hän on laittanut päälle lisälämmityksen suursaliin, tiedottanut kolmelle nuorelle keittiötyöntekijälle päivän ohjelmasta ja vastannut useisiin pieniin ja suurempiin, asiakkaiden ja työntekijöiden kysymyksiin.
- En ole kovin tiukka pomo, toivon niin. Hän hymyilee.
 

Kuvasarja: Klikkaa kuvia nähdäksesi ne suurempana, tai katsoaksesi artikkeliin liittyvän kuvasarjan.

Beulah varttui läntisessä Etelä-Intiassa sijaitsevassa pienessä Alwayen kylässä Keralan osavaltiossa. Hän oli nuorin neljästä sisaruksesta ja kertoo onnellisesta lapsuudestaan maalaiskylässä. Siellä suurin osa ajasta kului kirjoja lukien ja naapuruston lasten kanssa leikkien. Toisen polven jäsenenä Kristillisessä Seurakunnassa hän tunnustaa, että tiettynä aikoina hänellä oli vaikeaa, koska koki ettei ollut samanlainen kuin muut. Mutta Beulah kertoo myös kuinka häneen teki vaikutuksen nähdä, kuinka hyviä hänen vanhempansa olivat toisiaan kohtaan verraten siihen, mitä hän näki muissa paikoissa.
- Meillä ei ollut lupa tehdä kaikkea sellaista, mitä muut lapset tekivät, mutta kun nyt katson taaksepäin... Hän hymyilee.
- Tunsin oloni niin turvalliseksi ja tunsin hyvyyden kotona, hän muistelee.
 

Tämän värikkään 36-vuotiaan kanssa on helppo tulla juttuun ja tunti kuluu nopeasti. Etukäteen sovimme, ettei hänen tarvitse uhrata aikaansa haastattelulle, mutta sen sijaan voisin seurata hänen päivänsä kulkua. Lähden hänen mukaansa hakemaan perheen kahta vanhinta lasta tennisharjoituksista.
- Lapset ovat hieman noloina, koska haen heidät tällä mieheni upouudella autolla, kommentoi hän parkkeeratessaan pikkuruista, lumivalkoista Citroënia ruutuun tennisklubin edessä. Hän nauraa.
.

 

Vuonna 1998 Beulah meni naimisiin Kiran Jacobin kanssa, joka oli päätynyt samaan seurakuntaan kuin hän muutamia vuosia aikaisemmin. Hän sanoo, että sillä on suuri merkitys, että avioparilla on sama päämäärä elämässään. Heillä on kolme lasta; 10-vuotias Leah, 9-vuotias Michelle ja nelivuotias Naomi.

- Yritän antaa heille yhtä hyvän laspuuden kuin minulla itselläni oli, Beulah sanoo.

- Tunnen itseni enemmän ja enemmän englantilaiseksi kuin intialaiseksi. Beulah naurahtaa. Koska hänen miehensä Kiran, joka on ammatiltaan lääkäri, halusi erikoistua radiologiaan (röntgen ja ultraääni), pariskunta muutti Intiasta Tauntoniin, Etelä-Englantiin kesällä 1999. Siitä lähtien perhe on asunut siellä. Kymmenen vuoden Brittein saarilla asumisen jälkeen siteet kotimaahan eivät ole enää niin vahvat. Hän kertoo tuntevansa, että Tauntonin seurakunta on monella tapaa heidän uusi perheensä.
- Muuttaminen Intiasta perheeni luota oli rankkaa, mutta ensimmäisen kokouksen jälkeen täällä tuntui, kuin emme olisi lainkaan muuttaneet. Tunsimme olevamme kotona. Kulttuuri ei ole tärkeää, hän sanoo. Tärkeää on elää Jumalalle.

- On siunaus saada nähdä oma ihmisluontonsa, että minussa itsessäni on vika! Se pitää minut nöyränä. Silloin voin olla iloinen ollessani tekemisissä hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Seurakunnassa keskitymme taistelemaan omaa syntiämme vastaan, emmekä tartu erilaisiin kulttuurieroihin.

Se, että avioparilla on sama päämäärä elämässään, merkitsee paljon.

- Evankeliumi auttaa minua näkemään hyvää toisessa ihmisessä - sellaista, joka on kunnian ja kehujen arvoista, hän hymyilee siteeraten jaetta  Filippiläiskirjeestä 4; 8.
- Olosuhteista ja tilanteista riippumatta on kyse siitä, mitä sisälläni on, hän täsmentää.
 

Pikkuruinen Citroën saapuu tavallisen englantilaisen kivitalon eteen, jossa Jacobin perhe asuu ja Beulah parkkeeraa autonsa, toisen siellä olevan auton viereen.
- Kiranilla on puhelinpäivystysvuoro tänään, kertoo hän auttaessaan Leahia ja Michelleä ulos autosta. Talosta kuuluu etelämeren rytmejä ja konttorin ikkunan läpi näemme kuinka Kiran ja nuorin tytär Naemi tanssivat musiikin tahdissa.
- Hän (Kiran) tykkää kaikenlaisesta musiikista, Beulah sanoo hymyillen. - Minä taas olen vähän perinteisempi.
Aviomies Kiran ja pieni nelivuotias Naemi tulevat eteisessä vastaan. Naemilla on sekä ruskea että valkoinen nallensa mukanaan, mutta hän livahtaa hämmentyneenä keittiöön minut nähdessään. Beulah hymyilee ja kertoo, että tämä nelivuotias sydäntenmurskaaja on melko ujo tuntemattomille, mutta asia korjaantuu nyt kun hän on aloittanut koulun.

Beulah on käynyt läpi kolme raskautta, ja hän ja Kiran ovat saaneet kolme tervettä lasta, joita he rakastavat paljon. Mutta jokaisen raskauden aikana on Beulah ollut vaikeasti sairas.

Hän kuivaa kaksi kyyneltä poskeltaan. Beulah on liikuttunut, mutta kertoo rauhallisesti ja avoimin sydämin joitakin elämänsä vaikeimmista päätöksistä. Odottaessaan nuorinta lastaan neljä vuotta sitten, ilmeni vakavia komplikaatioita ja hän tuli erittäin sairaaksi. Mitkään lääkkeet eivät vaikuttaneet häneen ja tilanne oli todella vakava. Mutta sitten löytyi yksi mahdollisuus; melko uusi lääke, jota tavallisesti annetaan syöpäpotilaille kemoterapia hoitojen jälkeen. Lääkettä oli myös kokeiltu raskaana oleville hiirille, mutta lääkäreillä ei ollut minkään näköistä kokemusta lääkkeen vaikutuksista raskaana olevaan naiseen. Lääkärit eivät täten uskaltaneet suositella tätä uutta lääkettä ja antoivat Beulahin ja Kiranin ottaa vastuun vaikean päätöksen tekemisestä. Internetistä pari ei löytänyt positiivisia kokemuksia tai ammattilaisten arvioita lääkkeestä ja siitä kuinka se voisi vaikuttaa lapseen, jota Beulah kantoi. Oli paljon kysymyksiä, mutta vähän vastauksia. He eivät yksinkertaisesti tienneet mitä tehdä.

Voit edelleen olla ylösnostettu ja hyvällä mielellä, vaikka tunteesi ovat maassa.

- Mutta aina löytyy jae, joka auttaa. Beulah kuivaa muutaman kyyneleen. Tässä vaikeassa tilanteessa hän tuli muistutetuksi siitä, mitä lukee Jeremian kirjassa 1; 5: "Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan minä pyhitin sinut omakseni." Hänellä oli lepo.
Beulah oli ensimmäinen raskaana oleva nainen, joka on kokeillut tätä uutta lääkettä. Vähän sen jälkeen syntyi Naemi, täysin hyväkuntoisena.
- Nykyaikaisessa maailmassa on niin helppoa turvautua tietoon ja teorioihin ja tehdä päätökset järjellä. Mutta Jumalan sana on ollut pysyvä tuhansien vuosien ajan. Hän hymyilee kiitollisena.
Huomaan, etteivät nämä ole Beulahille vain sanoja, vaan ensikäden tietoa siitä, kuinka toteuttaa Jumalan sana käytännössä omassa elämässään.

- "Tämä on jotakin, joka voi vaikuttaa sieluusi, mutta ei henkeesi", sanoi eräs seurakunnan sisar vahvistaakseen minua ollessani raskaana ja maatessani sairaana. Minähän olin aina hyvin sairas ollessani raskaana...Beulah keskeyttää hetkeksi. On selvää, että tämä kehotus vaikutti hänen suhtautumiseensa koskien sairauttaan. Hän jatkaa rauhallisella, mutta samaan aikaan päättäväisellä äänellä.
- Voit edelleen olla ylösnostettu ja hyvällä mielellä, vaikka tunteesi ovat maassa.

- Teetä vai kahvia? Maitoa myös? Beulah Jacob tulee valoisaan, kodikkaaseen olohuoneeseen teetarjotinta kantaen. Minä norjalaisena, jolla on aistia kansainvälisille vaikutuksille, yritän tehdä lähempää tuttavuutta "aidon englantilaisen teen" kanssa - maidolla, mutta ilman sokeria. Taustalla perheen vanhin tytär, Leah, soittelee pianolla tunnettua klassista musiikkikappaletta. Tämä 10-vuotias käy jo kolmannella pianokurssilla. Beulah on ylpeä äiti.

- Mieluisin tapani rentoutua on sudokujen ratkominen. Mutta silloin ympärilläni täytyy olla aivan hiljaista, niinpä se onnistuu pääasiassa vain lomilla.
Beulahin ja perheen arkipäivä ei ole täynnä monimutkaisuuksia, vaan sisältänee paljon asioita, jotka ovat hyvin tunnettuja kaikkein useimmissa lapsiperheissä. Suuren osan ajasta vie lasten kuljetukset kouluun ja harrastuksiin, ruoanlaitto ja työt. Konferenssikeskuksen johtajana Beulahilla on vapaus tehdä töitä kotoa käsin ja niin hän myös tekee. Usein asiakkaille järjestetyt tapahtumat keskittyvät kuitenkin iltoihin, ja vaikka konferenssikeskuksessa on monia muitakin ahkeria työntekijöitä, täytyy Beulahinkin ajoittain venyttää päivänsä normaalin työajan ulkopuolelle.

Beulah huomasi, että hänen elämällään oli eri päämäärä kuin hänen opiskelutovereillaan.

Todellinen käännekohta Beulahin elämässä kristittynä tuli hänen aloitettuaan opiskelut yliopistossa.
Varttuessaan hän oli aina toivonut olevansa niin kuin muut ja tehdä asiat samalla tavalla kuin muut. Saman aikaisesti hän oli kuitenkin sen elämäntavan vetämä, jota hän näki vanhempiensa elävän. Mutta kun hän aloitti yliopistossa ja näki lähemmin sitä railakasta elämää, mitä opiskelijoilla oli tapana elää, painosti se häntä tekemään valinnan.
- Ystäväni kyselivät, miksi en tehnyt heidän kanssaan sitä mitä he tekivät. Alue oli katolista ja heitä halveksittiin. Opiskelutoverini alkoivat kutsua minua "Sisar Beulahiksi". Se oli rankkaa.
Beulah kertoo tienneensä, että hänen vanhempansa ja monet ystävät rukoilivat hänen puolestaan, mutta hänelle teini-ikäisenä ei ollut helppoa olla erilainen.
- Halusin olla yksi heistä, olla mukana, hän sanoo.

Beulah oli kasvanut sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka tekivät työtä itsensä ja huonojen taipumustensa kanssa, mutta elämä yliopistossa pakotti hänet valitsemaan, millaista elämää hän itse oikeastaan haluaisi elää.
- Kun olet niin vahvasti sellaisten asioiden vaikutusten alaisena, jotka ovat muille ihmisille niin tärkeitä, huomaat että itsestäsi löytyy ne täysin samat huonot taipumukset ja voit tulla juuri samanlaisiksi kuin he. Sitä en halunnut.
Beulah kertoo, että hänellä oli aivan erityinen Raamatunjae, joka sai suuren merkityksen hänen olosuhteissaan: "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi! Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?" (2. Kor. 6;14). Beulah huomasi, että hänen elämällään oli eri päämäärä kuin hänen opiskelutovereillaan ja tämä Raamatunjae auttoi häntä jatkossakin pysymään päätöksessään kaikkina hänen opiskeluvuosinaan yliopistossa.

- Norjalainen suklaa on maailman parasta, Beulah ylistää kattaessaan lounaspöytää. Michelle (9), joka tuo norjalaista suklaalevitettä, on aivan samaa mieltä.
- Ostamme aina paljon sitä käydessämme Norjassa konferensseissa.
- Yritämme myös, että meillä on aina vaihtelevia ruokia ja tavallisesti syömme intialaista ruokaa kahdesta kolmeen kertaa viikossa.
 

- Valinnat, joita teet määrittelevät loppuelämäsi, Beulah sanoo vakavasti ja ajattelee takana olevaa vaikeaa aikaa yliopistossa.
- Opiskelutoverini alkoivat vähitellen kunnioittaa minua, vaikka en valinnutkaan heidän seuraansa. Eniten ihmiset arvostavat hyvää elämää, hän sanoo.
Beulah kertoo, että hänen opiskelutoverinsa alkoivat myös muilla tavoin huomata että hänessä oli jotakin erityistä. Esimerkiksi kun koeviikot lähestyivät, monine vaativine kokeineen ja työnpalautuksineen, tulivat monet hermostuneet ja yliväsyneet opiskelutoverit kysymään häneltä, kuinka hän pystyi nukkumaan öisin. He kysyivät myös, lukeeko hän salaa, silloin kun he eivät nähneet häntä.
 

Uskollinen elämä voi antaa toivoa muille olemaan uskollisia Jumalan sanaa kohtaan.

- Mutta minulla oli rauha, vaikka tekemistä oli paljon, hän hymyilee ja kohauttaa hartioitaan.

 

Beulah katsoo kelloaan: sen on varttia vaille kolme. Yhtäkkiä stressitaso on korkealla. Nuorinta tyttöä Naemia on pyydetty luokkatoverinsa syntymäpäiville ja aika on kortilla. Syntymäpäivälahja pakataan kiireen vilkkaan. Hyvästelen nopeasti Kiranin, Leahin ja Michellen, ja kiirehdin autoon yhdessä Beulahin ja Naemin kanssa.

Hänen taiteillessaan pikku autollaan kapeiden ja runsaasti liikennöityjen keskuskatujen läpi Tauntonissa, hän vastaa samalla viimeisimpiin kysymyksiini.

- Elän päivän kerrallaan, sanoo Beulah ajatuksella. Hänelle tämä viisauden sana pätee niin tämän kaltaisina päivinä kuin tänään monien velvollisuuksien ääressä kotona ja nyt töissä, kuin myös se on pätenyt vaikeina aikakausina, joita hänellä on takanaan.
Beulah vaikuttaa autetulta. Vaikuttaa siltä, että hän on koeteltu ja kokenut tämän, hänen jatkaessaan puhumista siitä, että emme murehtisi tulevista.
- Huomiselle päivälle riittää oma armonsa, hän sanoo kiitollisena ja siteeraa kertosäettä, laulusta "Mä kiitän sua Herra rakas" Herran Tiet -laulukirjasta.
 

Sua ylistän paisteesta päivän,
ja yöstä koetuksen.
Niin hyvin sä johdat kaiken.
Mä kaikesta tuon kiitoksen.

- Tämä laulu on auttanut minua, hän sanoo hiljaa.

Kun hän on saattanut tyttärensä Naemin syntymäpäiväjuhliin, Beulah ajaa minut takaisin paikkaan, jossa tapasimme. Hyvästelemme toisemme ja hänen kadotessa lumivalkoisella Citroënillaan, jään seisomaan parkkipaikalle täynnä ajatuksia. Vaikka siitä on vain joitakin tunteja kun tapasin Beulah Jacobin ensimmäistä kertaa, tuntuu kuin olisin tuntenut hänet jo kauan. Beulah, joka koko lapsuutensa halusi olla niin kuin muut, ei valinnutkaan sitä elämää, vaikka sai siihen tilaisuuden. Ja siitä lähtien hän on pitänyt kiinni valinnastaan.
"Uskollinen elämä voi antaa toivoa muille olemaan uskollisia Jumalan sanaa kohtaan", hän sanoi.
"Kyse on siitä mitä sinulla on sisimmässäsi, riippumatta siitä millaiset ulkoiset olosuhteet ovat".