Löysin Jeesuksen, jota voin seurata

Löysin Jeesuksen, jota voin seurata

Kirjoittanut: Brian Janz ja Garret Kellas | Julkaistu: 24. helmikuuta 2016

«Tuntui, että julistus muuttui jatkuvasti. Tuntui siltä, että aina oli uusi kirja esillä tai uusi pastori suurine ideoineen, ja sitä meidän piti seurata, jotta olisimme olleet hyviä kristittyjä; mutta en oikein ymmärtänyt, mikä idea siinä oli.»

Tutustu Garretiin, nuoreen mieheen, joka kasvoi uskonnollisessa perheessä, kävi kirkossa joka sunnuntai ja kävi lapsena kristillistä koulua, mutta ei saanut uskontoa täsmäämään sen kanssa, mitä luki Raamatusta.

«Uskoni perusta oli, että Jeesus on Jumala, ja että jos uskot häneen - että hän kuoli ristillä ja nousi kuolleista - silloin sinulla on vapaalippu taivaaseen. Ja päämääränä oli elää elämää parhaalla mahdollisella tavalla ja seurata Raamattua niin tarkasti kuin mahdollista.

Kun olin nuorempi, aloin lukea Raamattuani, ja muistan ensimmäisen kerran, kun panin merkille, että opetus siinä kirkossa, missä kävin siihen aikaan, ei pitänyt yhtä Raamatun kanssa. 1. Johanneksen kirjeessä 3:8 on kirjoitettu: "Joka syntiä tekee, se on perkeleestä", ja se pelästytti minut todella, koska tiesin tekeväni syntiä. Kysyin pastoreilta siitä, mutta heillä ei ollut vastausta tai selitystä, koska he eivät itse eläneet voittoisaa elämää.

1. Johanneksen kirjeessä 3:8 on kirjoitettu: "Joka syntiä tekee, se on perkeleestä", ja se pelästytti minut todella, koska tiesin tekeväni syntiä.

Minulle se oli kuin mustaa valkoisalle, että meidän tulisi lopettaa synnin tekeminen. Julistus oli kuitenkin sitä, että Jeesus antaa sinulle anteeksi aiemmat, nykyiset ja tulevat synnit, ja siinä kaikki; mutta luin selvästi Raamatusta, että jos jatkat synnin tekemistä, olet perkeleestä.

Olin halujeni ja ylpeyteni sitoma, ja olin niin sen sitoma, mitä muut minusta ajattelivat ja mitä muut tekivät minua kohtaan. Minulla ei ollut rauhaa eikä iloa, mutta tavoittelin niitä koko ajan. Menin kirkosta kirkkoon yrittäen löytää rauhan ja ilon, niin kuin olin lukenut Raamatusta, mutta en löytänyt.

Jeesuksen elämän varsinainen tarkoitus

Ollakseni rehellinen, uskon, että useimmat kristityt eivät todella tiedä, kuinka Jeesus eli. He uskovat, että hän vain tuli alas ja "seilasi" elämän läpi, koska oli Jumala. Jeesus sanoo: "Tule ja seuraa minua", mutta kuinka minä voisin tehdä sen, jos Jeesus oli Jumala? Olen vain ihminen; en voi tehdä mitä Jumala voi tehdä.

Vaikuttaisi raukkamaiselta, että Jeesus olisi tullut tänne alas ja sanonut: "Oi, tulin tänne alas ja teen valtavasti ihmeitä niin kuin Jumala, mutta minun ei tarvitse välittää inhimillisistä taipumuksista tulla kiusatuksi syntiin." Sitten hän sanoo meille: "Mene, äläkä enää syntiä tee!" Miksi hän pyytäisi meitä tekemään jotain, mikä on mahdotonta?

On kirjoitettu, että hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, mutta se Jeesus, johon minut oli opetettu uskomaan - hän ei voinut sääliä minun heikkouksiani.

Mutta missä siinä on myötätunto? On kirjoitettu, että hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, mutta se Jeesus, johon minut oli opetettu uskomaan - hän ei voinut sääliä minun heikkouksiani. Hän ei voinut sääliä sitä tosiasiaa, että en voinut saada voittoa nuoruuden himoista. Hän ei voinut sääliä sitä tosiasiaa, että oli vaikea käydä koulua, koska tuo henkilö uskoi tätä minusta tai toinen henkilö juoruili minusta. Tästä Jeesuksesta en löytänyt mitään, mitä olisin voinut seurannut.

Julistaa elämää, ei vain sanaa

Halusin uskoa, että on mahdollista elää voittoisaa elämää. Huomasin, että halusin todellakin olla siunaukseksi, mutta olin niin sen sitoma, mitä muut ajattelivat minusta ja omien vaatimusteni sitoma, että muiden tulisi kiittää minua, ja huomasin etten todella voinut autaa toisia, jos olin itse synnin sitoma. On kirjoitettu, että seurakunnassa oli apostoleja, profeettoja, opettajia ja evankelistoja, mutta siellä, missä kasvoin, en nähnyt koskaan näitä himisiä. Muistan selvästi ajatelleeni: missä ovat apostolit? Missä on tämän päivän Paavali, Pietari ja Johannes?

Paavali kirjoittaa: «Minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista.» (1. Kor 2: 4) Vaikutti siltä, että kaikki oli vain kiehtovia viisauden sanoja niissä kirkoissa, joissa kävin. Kuuntelin ja ajattelin: "tämä on hyvä sana", mutta seuraavana päivänä sunnuntain mentyä, kun tulin kiusauksiin ja koetuksiin, ei ollut mitään, mikä olisi auttanut minua. En muistanut, mitä pastori oli sanonut. 

Vaikutti siltä, että kaikki oli vain kiehtovia viisauden sanoja niissä kirkoissa, joissa kävin. Kuuntelin ja ajattelin: "tämä on hyvä sana", mutta seuraavana päivänä sunnuntain jälkeen, kun tulin kiusauksiin ja koetuksiin, ei ollut mitään, mikä olisi auttanut minua. En muistanut, mitä pastori oli sanonut.

Ensimmäinen kerta, kun kuulin jonkun puhuvan voimalla, oli kun Jether Vinson - niminen mies tuli kirkkoon, jossa kävin siihen aikaan. Kun hän julisti, saatoin tuntea, että se oli hänen elämäänsä; se oli hänen todistuksensa. Hän oli elänyt, ja eli voittoisaa elämää synnistä. Hänen esimerkkinsä teki minuun vaikutuksen, ja saatoin nähdä siitä kuinka hän eli elämää ja kuinka hän käyttäytyi, että hän oli todella vapaa synnistä, ja se antoi minulle sellaisen toivon, että se sama tapahtuisi minussa, että minun ei tarvinnut jatkaa synnissä.

Vähän sen jälkeen muistan lukeneeni , että «Jeesus varttui [engl: kasvoi, toim.huom.] viisaudessa, iässä ja armossa.» (Luuk. 2: 52), ja ajattelin: Vau, kasvoiko Jeesus? Jumalan ei tarvitse kasvaa. Jumala on Jumala. Mitä Jumalaan voi lisätä? Mutta Jeesus kasvoi viisaudessa ja iässä ja armossa, ja minulle tämä oli jotain valtavaa. Minäkin voin kasvaa viisaudessa ja iässä! Jeesus ei ollut Jumala. Hän oli Jumalan Poika. Hänen piti myös seurata Jumalaa. Ja se ajatus, että minä voin seurata tätä Jeesusta Raamatusta, se toi ilon sydämeeni. Oi, minä voin seurata tätä Jeesusta!

Jeesuksen jalanjälkien seuraaminen

Ennen kuin käännyin, ennen kuin sain tämän uuden ajatustavan, että oli mahdollista seurata Jeesusta, oli ainoa toivoni tässä elämässä maallisissa asioissa, kuten naimisiinmeno, talon omistaminen ja hyvä työ. Petyin perusteellisesti ja järkytyin, kun asiat eivät menneet niin kuin niiden piti. Tämä oli vakio: "jos se ja se tapahtuu, silloin elämä on hyvää, mutta jos se ei tapahdu, silloin elämä on huonoa».

Petyin perusteellisesti ja järkytyin, kun asiat eivät menneet niin kuin niiden piti. Tämä oli vakio: "jos se ja se tapahtuu, silloin elämä on hyvää, mutta jos se ei tapahdu, silloin elämä on huonoa».

Käännyttyäni toivoni oli olla Kristuksen kaltainen; olla siunaus muille. Roomalaiskirjeessä 8: 28 on kirjoitettu: «Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat ...», ja siksi jokainen olosuhde, jossa olin, oli minun parhaakseni. Siinä oli valtava ero kohdallani, mitä oli ennen ja jälkeen kääntymisen - minulla oli aivan uusi päämäärä elämälleni.

Juuri tämä oli minusta jännittävää, sillä se antoi minulle vihdoinkin toivon tähän elämään eikä vain seuraavaan elämään, tai vain vapaalippua  taivaaseen. 

Sain uskon Raamattuun ja kun aloin elää sen mukaan ja ryhdyin taisteluun ajatuselämässäni - nuoruuden himoja vastaan, ylpeyttäni vastaan, toisten tuomitsemista vastaan, silloin huomasin, että sain todellakin enemmän rauhaa ja iloa sitä mukaa kun tulin vapaaksi synnistä. Voin vihdoinkin palvella toisia ilman että olisin ajatellut omia tunteitani ja vaatimuksiani!

 Uskon todella, että on olemassa yksi ruumis, yksi Henki, yksi kaste. Niin se vain on. Tarkoitan, niin Raamattu sanoo. Niin, siksi uskon, että ne, joilla todella on kaipaus seurata Jeesuksen jalanjäljissä, he löytävät sen; he löytävät seurakunnan.»