- Minusta oli tulossa murjottava, katkera ja ärtyisä äiti

- Minusta oli tulossa murjottava, katkera ja ärtyisä äiti

Kirjoittanut: Karen-Birgitte Larsen, Markus Bratlie | Julkaistu: 29. marraskuuta 2010

Periksi antaminen tunteille ja turhautumiselle olisi voinut tuhota hänen kotinsa. Jumalan sanan avulla Björg Bratlie vältti katkerat ajatukset vaikeissa elämäntilanteissa.

Talvi lähestyy. Ensilumi on peittänyt maan Bratlien perheen tilalla Hedmarkissa.

Tavallinen päivä:
Aamiainen
Työ
Lasten hakeminen
Päivällinen pöytään
Lasten ajoa
(Ostoksilla käyminen)
Lasten ajoa
(Pesukone pyörimään)
Lasten hakeminen
Seuraavan päivän suunnitteleminen

 

Björgin keittiöstä leviää tuoreen leivän tuoksu. Hän pitää pitkästä aikaa vapaapäivän ja käyttää tilaisuuden leipomiseen.

- Se mitä en tee tänään, on tehtävä huomenna, sanoo Björg ja viittaa kirjanpitäjän työhönsä. Työtehtävät eivät etene itsekseen hänen poissa ollessaan.

Energinen. Näin perhe kuvailee äitiään ja Björg allekirjoittaa tämän. Päivän ohjelma on yleensä tiivis aamusta iltaan. Työn, ruuanlaiton ja viiden lapsen harrastuksiin kuskaamisen lomassa Björg ehtii ehkä käydä ostoksilla tai pestä koneellisen pyykkiä. Päivän ohjelma on tauoton.

Björg oli 30-vuotias mennessään naimisiin. Hän oli jo alkanut tottua ajatukseen naimattomana olemisesta, ennen kuin hän tapasi Torleifin.

Nuorena sinkkuna hän suunnitteli itse oman ajankäyttönsä. Tämä sopi hänelle täydellisesti. Hän piti matkustamisesta ja sai monia ystäviä ympäri maailmaa.

Björg on aina pitänyt etuna ja itsestäänselvyytenä, ettei ajattele itseään. Jo nuoruudessaan hän oppi elämään toisille ja Jumalalle.

- En pitänyt muunlaista elämää vaihtoehtona. Tiesin, ettei mikään muu tekisi minua onnelliseksi ja iloiseksi, kertoo Björg, joka on aina ollut taitava näkemään ympärillään olevien tarpeet. 


 


Björg joutui uuteen ja tuntemattomaan asemaan mennessään naimisiin. Kaikki muuttui. Hän muutti pois kotikaupungistaan ja ajan myötä hänestä tuli pienten lasten äiti. Koko hänen elämänsä teki äkkijyrkän käänteen.

- Yhtäkkiä minulla oli pieniä lapsia. Olin paljon yksin ja päivät tuntuivat pitkiltä.

- Yhtäkkiä minulla oli pieniä lapsia. Olin paljon yksin ja päivät tuntuivat pitkiltä, hän kertoo, ajatelleessaan aikaa, jolloin hänen miehensä oli paljon töissä ja hän itse oli kotona lasten kanssa. 

Björgillä oli aina ollut voimavaroja ympärillään olevien auttamiseen. Nuorena hän hoiti toisten lapsia usein. Pienten lasten äitinä hän koki olevansa vaativa muita kohtaan. Hän koki riittämättömyyttä ja yksinäisyyttä.

Auto ei startannut. Lampaat karkasivat. Kaikki tällainen tapahtui juuri, kun se hänelle vähiten sopi. Arjen pienet asiat rasittivat Björgiä. Oli vaikeaa olla turhautumatta.

- Minusta oli tulossa murjottava, katkera ja ärtyisä äiti, toteaa Björg vakavana.

Hän tuli kiusatuksi syyttämään olosuhteita ja ympärillä olevia ihmisiä. Björgin mieleen tuli raamatunjae:

”Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.” Ef. 6.12

Tämä auttoin Björgiä näkemään, ettei vika ollut hänen elämäntilanteessaan.

Hänen täytyi taistella pahuuden henkiä vastaan, etteivät happamat ja katkerat ajatukset päässeet sydämeen. Hänen henkilökohtainen taistelunsa oli tässä.

- Tähän en lankea, ajatteli Björg useasti turhautumisen hetkellä, ja rukoili Jumalalta apua.

”Ihmeellinen on rauhani. Sen sain, kun näin tien Jeesukseni.”

 

Björg taisteli omia, inhimillisiä taipumuksiaan vastaan niin, ettei hänen sydämensä tullut kovaksi ja katkeraksi. Nämä taipumukset olisivat pahimmillaan voineet tuhota hänen kotinsa.

”Ihmeellinen on rauhani. Sen sain, kun näin tien Jeesukseni.”

Björg hyräilee Herran Tiet- laulukirjan laulua, joka monesti on ratkaissut tilanteen arjessa.

- Ajatus tiestä, jonka Jeesus on kulkenut minua varten, ja jolla olen päättänyt seurata häntä, tuo minulle rauhan, hän sanoo.

Kahdenkymmenen vuoden äitiyden aikana Björg on saanut kokea, että arjen vaikeudet ratkeavat yleensä ajattelemalla oikein.

- Valinta on minun. On sata prosenttisesti kyse siitä, kuinka minä suhtaudun asioihin. On aivan älytöntä, miten paljon kärsimyksiä luon itselleni, kun annan lihallisten ajatusteni vallita elämääni.

- Voit yhtä hyvin laittaa pisteen tälle kaikelle saman tien, on Björgin näkemys.

- Tärkeintä on olla kiitollinen ja iloinen tekemisissään. Minun on uskomattoman hyvä olla, kun ajatukseni ovat positiivisia.

Leivät ovat valmiit ja Björg pitää tauon kahvikupin äärellä. Näitä hetkiä harvemmin mahtuu kiireiseen arkeen.

- Olisi noloa, jos aurinko olisi paistanut tänään. Ikkunat ovat niin likaiset, hän naurahtaa, ja vilkaisee samalla olohuoneen ikkunoita. Pesemistä hänen on monesti vaikea sovittaa päivän ohjelmaan.

- Onneksi olen muuten taitava siivoamaan, hän korostaa.

Björg kokee olevansa onnekas. Hän on terve ja voi käyttää ruumistaan palvelemiseen. Kiireiset päivät varjelevat hänet turmiollisilta elämäntavoilta.


-  Säästyn itseni elämiseltä. Minulla ei ole aikaa siihen, Björg hymähtää.

”Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. ” (Gal. 2: 19-20)

Nämä Raamatun sanat ovat usein olleet Björgin koetus – ovatko ne totta hänen kohdallaan? Kun hän saa järjestettyä itselleen mieluisaa tekemistä, puhelin soi ja joku lapsista odottaa kyytiä.

- Ennalta arvaamattomat asiat sekoittavat suunnitelmiani itselleni elämisestä.

- Ennalta arvaamattomat asiat sekoittavat suunnitelmiani itselleni elämisestä.

Björg tietää, että voi tehdä työtä itsensä kanssa elämäntilanteesta riippumatta.

 

Taistelemalla pahuuden voimia vastaan Jumalan sanan avulla ja pitämällä sydämensä puhtaana, hän tuntee aina iloa ja rauhaa. Syvällä sydämessään.

- Det kommer opp uforutsette ting som lager krøll i lysten til å tjene seg selv, sier Bjørg, som med riktig innstilling og tankegang, opplever å få mer energi av å kjøre barna en hel kveld, enn å slappe av foran TV-en.