Mistä kaikki riidat tulevat?

Mistä kaikki riidat tulevat?

Kirjoittanut: I.M. Larsen | Julkaistu: 22. marraskuuta 2013

Nuori poika Paso Floresista, Argentiinasta, tarkastelee pientä seurakuntaa ympärillään. Hän ymmärtää laskevansa seurakunnan keski-ikää voimakkaasti alaspäin. "Mitä teen täällä?", hän ajattelee.

On vuosi 1988 ja Juan Carlos Maier, tai Hansi, kuten häntä kutsutaan, on 14-vuotias. Nuoren pojan perheellä on juuret Saksassa. Siellä he kuuluivat hyvin konservatiiviseen uskonyhteisöön, jolla oli radikaali ymmärrys verrattuna saksalaiseen valtiokirkkoon. Tiettynä aikana saksalaiset viranomaiset antoivat heidän valita: Heidän toimintansa piti loppua, muuten heitä pyydettäisiin lähtemään maasta. Seurakunta valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Vähän sen jälkeen joukko, johon kuului n. 80 henkilöä, oli matkalla Etelä-Amerikkaan. 

Etelä-Amerikassa seurakunta pieneni 80:stä 30:een, kun hajaannus ja erimielisyydet  repivät heidät erilleen. Eivät edes lait ja säädökset pystyneet pitämään heitä yhdessä.

Nuori poika Paso Floresista, Argentiinasta, tarkastelee ympärillään olevaa pientä seurakuntaa. Hän ymmärtää, että hän laskee seurakunnan keski-ikää reilusti alaspäin. Hän yrittää keskittyä kuuntelemaan, mitä vanhempi pappi kertoo, mutta luovuttaa. "Mitä teen täällä?", hän ajattelee, Mutta vastauksen hän tietää osittain: Hän on tuntenut selittämätöntä kaipausta viime vuosina, mutta mitä se on, sitä hän ei täysin pysty tunnistamaan. 

Hän on tuntenut selittämätöntä kaipausta viime vuosina, mutta mitä se on, sitä hän ei täysin pystynyt tunnistamaan.

Hansi vilkaisee äitiään. Hän vaikuttaa väsyneeltä. Äiti ja isä ovat puhuneet Jumalasta ja rukoilleet paljon viime aikoina, "me tarvitsemme herätystä", Hansi kuuli äidin sanovan aamulla.

Minut varustettiin Jeesuksen palvelukseen

Saksa 1988: "Stefan, voitko tulla vähän luokseni?" Tämä on jotain uutta, ei ole jokapäiväistä, että johtaja kutsuu Stefanin konttoriinsa. Johtaja puhuu ja selittää ja viittoliee sinne tänne, mutta lopettaa sitten yhtäkkiä. "Stefan, kuuletko sinä mitä minä sanon?" Pomo katsoo huolestuneena Stefania. Mutta Stefanin kasvot säteilevät ilosta. "Jumala, sinä olet vain liian hyvä minulle", hän ajattelee itsekseen. Pomon puheen yksityiskohdat ovat samantekeviä. Stefan on käsittänyt olennaisen asian, ja se on tarpeeksi: Meillä ei ole sinulle enää töitä. Stefan ottaa takkinsa, kättelee johtajaa sydämellisesti ja lähtee konttorirakennuksesta kiireesti. 

Kaksi päivää aikaisemmin Stefan oli rukoillut hartaasti Jumalaa hyvän ystävänsä kanssa. He ovat rukoilleen yhdessä paljon viime aikoina, mutta tällä kertaa näiden kahden kohdalla tapahtui jotain erityistä. Stefan, joka kaksi vuotta aikaisemmin oli saanut Pyhän Hengen, tunsi nyt saaneensa uuden ja voimakkaan Hengenkasteen.

"En ymmärtänyt sitä silloin täysin, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että tulin sinä yönä kastetuksi Pyhällä Hengellä palvelukseen; minut oli varustettu tekemään työtä Jeesukselle", kertoo Stefan Hofmeister nyt 24 vuotta myöhemmin.

"Näin ympärilläni perheitä ja yksinäisiä ihmisia, jotka eivat olleet saaneet kuulla vielä tätä vapauttavaa sanomaa. Tunsin, että: Se ei saa johtua minusta, että he eivät saa kuulla evankeliumia. Tunsin yksinkertaisesti vastuun olla mukana auttamassa muita ihmisiä elämään, jonka tunsin tekevän itseni onnelliseksi. Rukoilin hartaasti Jumalalta merkkiä siitä, mitä minun pitäisi tehdä."

«opettaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teitä käskenyt pitämään»

Ja juuri sen Stefan sai tuona päivänä johtajan konttorissa, ja joka johti epätavalliseen reaktioon pohjimmiltaan negatiiviseen uutiseen. Stefanille tämä oli selvä vahvistus kutsumukselle ja kaipaukselle, jota hän oli jo kauan tuntenut olla mukana täyttämässä lähetyskäskyä: 

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti. (Matt. 28: 19-20)

Saatuaan irtisanomisesta tiedon, Stefan menee heti hyvän ystävänsä Friedrich Holzwarthin luokse, joka on hänelle suuri esikuva. Stefan Holzwarth on yksi todistus siitä, että evankeliumi synnin voittamisesta toimii käytännössä. Holzwarth on jo monen vuoden ajan johtanut lähetystyötä - ja Stefan huomaa, että sama rakkaus Kristusta kohtaan, jota hän itse tuntee, on Holzwarthin palvelustyön liikkeelle panevana voimana.

Stefan huomaa, kuinka rakkaus Kristusta kohtaan on liikkeelle panevana voimana.

Rukousvastaus

Paso Flores 1988: Maierien olohuoneessa on menossa innokas keskustelu. He ovat kuulleet huhuja, että saavat vierailulle saksalaisen saarnaajan. Isä ja äiti keskustelevat kiihtyneinä keskenään. He tuntevat saaneensa vastauksen rukouksiinsa.

Keski-ikäinen mies Saksasta tulee sisälle kokoussaliin. Hansin äiti tarkkailee häntä uteliaana; odottaen, mitä hän aikoo tehdä. Mutta mies tulee vain hiljaa sisälle ja istuutuu toisten kuulijoiden joukkoon. Vähän ajan kuluttua äiti huomaa suureksi yllätyksekseen, että kyyneleet valuvat miehen poskia pitkin.

Hetken kuluttua kyyneleet virtaavat miehen poskia pitkin

«Teillä on ongelma!»

Se, mitä Holzwarth näkee, tekee hänet valtavan surulliseksi ja epätoivoiseksi seurakunnan puolesta. Ei rukousta, ei elämää luovia Jumalan sanoja; ei mitään - vain vanhempi mies, joka kertoo kertomuksia. Kokous on ohi ja hän voi tuskin sanoa sitä kokoukseksi.

Seurakunta on kuitenkin tietoinen omasta tilastaan. Useat heistä ovat rukoilleet herätystä. He kaipaavat Jeesuksen elämää, mutta he ovat ajautuneet riitoihin ja rauhattomuuteen. Heihin tekee vaikutuksen nähdä saksalaisen miehen reaktio. He eivät ole koskaan nähneet kenenkään itkevän heidän takiaan.

"Nyt polvistumme ja rukoilemme Jumalaa", sanoo Holzwarth. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, seurakunta rukoilee yhdessä! "Teillä on ongelma!", hän sanoo sitten: "ja se on, että te ette voi antaa toisillenne anteeksi!" Hansin äiti tuntee vahvistuksen sisällään. Juuri se on ongelmana. Niin kauan kuin hän voi muistaa, on aina osoiteltu toisia, kun seurakunnassa on esiintynyt haasteita. Se taas on johtanut erimielisyyksiin ja hajaannukseen.   

«Mistä tulevat kaikki riidat?»

Saksalaisella vieraalla on sanoma, joka välittömästi osuu sydämiin:

«Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?», lukee hän Jaakobin kirjeestä 4: 1, ja jatkaa Roomalaiskirjeestä 7: 18:

«Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei.»

Sanoma on selvää. Ongelmana eivät ole toiset, vaan synti, joka asuu meidän ihmisluonnossamme! Onneksi on olemassa pelastaja, Jeesus, joka oli ihminen kuten mekin, ja hänellä oli samat kiusaukset tehdä syntiä. Hän voi vapauttaa meidät!

Sanoma on selvää. Ongelmana eivät ole toiset, vaan synti, joka asuu meidän ihmisluonnossamme!

Sillä meillä ei ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armonistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. (Hebr. 4: 15-16)

«Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi... Jos Poika tekee teidät vapaiksi, te tulette todellisesti vapaiksi.»  (Joh. 8: 31-32 ja 36)

Evankeliumi käytännössä

Paso Floresissa Holzwarth kokee jotain, mitä ei usein saa kokea. Tämä välitön hyväksyntä osoittaa, että seurakunta on valtavassa hädässä omasta tilastaan. Missä toiset reagoivat halveksimalla sanomaa synnin voittamisesta, otetaan se täällä vastaan avoimin sylin. Holzwarth kohtaa täällä ihmisiä, jolla on kaipaus ja totuuden nälkä - he tarvitsevat vain apua nähdä sen.  noe han ikke opplever ofte. Denne umiddelbare aksepten viser at forsamlingen er i en enorm nød over sin egen situasjon.  Der andre reagerer med forakt på budskapet om seier over synd, blir det her tatt i mot med åpne armer. Holzwarth møter her mennesker med en lengsel og hunger etter sannheten – de trenger bare hjelp til å se den.

Paso Flores 1990: Ensimmäistä kertaa historiassa on konferenssi Paso Floresissa. Useita veljiä Brunstad Christian Churchista on paikalla. Hansi tuntee kyynelten pyrkivän esille. Nuori mies, jonka Holzwarth on ottanut Saksasta mukaansa, keskustelee innostavasti ja vakuuttavasti ja se tekee Hansiin voimakkaan vaikutuksen.

Puhe ei ole kuivaa teoriaa, vaan mies puhuu suoraan omasta elämästään; ja on selvää, että hän niin mielellään haluaisi, että jokainen ymmärtäisi sen, mistä hän puhuu.

Hansi kertoo myös, että Stefan ei ainoastaan puhunut Jumalan sanaa heille, vaan hän otti heidät mukaansa kala- ja metsästysretkelle. "Stefan Hofmeisterista säteili jotain Jumalasta", Hansi muistaa selvästi. "Ja juuri tätä elämää olin kaivannut, ja sen näin edessäni elävässä elämässä."

Se ei ole kuivaa teoriaa, vaan mies puhuu suoraan omasta elämästään.

Vaikea valinta

"Hän osoitti minua kohtaan suurta henkilökohtaista huolenpitoa. Se teki vaikutuksen! Hän antoi minulle myös monta tärkeää neuvoa, jotka olivat ratkaisevia minulle", sanoo Hansi, ja mainitsee erityisesti valinnan, mikä hänen tuli tehdä 19-vuotiaana.

"Kuuden opiskeluvuoden jälkeen suurkaupungin teknisessä ammattikoulussa, monen tunnin matkan päässä kotoa, sain tarjouksen erittäin houkuttelevasta työpaikasta tutkimusinstituutissa samassa kaupungissa", kertoo Hansi. "Se oli kuitenkin kriittinen vaihe kristillisessä elämässäni. Vaikka tiesin, kuinka minun tulisi elää, ei minulla ollut voimia eikä uskoa, että saisin voiton himoistani. Tiesin tarvitsevani apua ja yhteyttä, mitä sain Paso Floresissa, jotta siitä tulisi jotain."  

Tästä tuli Hansille vaikea valinta. Eräänä päivänä kun Hansi ja Stefan olivat metsästämässä, hän saa kuitenkin selvän neuvon Stefanilta: "Jos asut siellä, on vaarana, ettei sinun kristillisestä elämästäsi tule mitään." Stefan tarjoaa Hansille mahdollisuutta matkustaa kanssaan ja toimia espanjankielen tulkkina. Hansi tunsi heti vahvistuksen sydämessään: sitä hän halusi.

Sen jälkeen seuraa monta tärkeää vuotta, jolloin hän saa matkustaa Stefanin mukana ympäri Etelä-Amerikkaa tapaamassa Holzwartin aiemmin luomia kontakteja.

"En ollut koskaan henkilökohtaisesti tavannut sellaista ihmistä, joka oli niin ollut epäitsekäs ja jolla oli sellainen rakkaus ja huolenpito toisia ihmisiä kohtaan."

"Minuun teki valtavan vaikutuksen nähdä, kuinka Stefan toimi kanssakäymisessä erilaisten ihmisten kanssa, ja samaan aikaan sain nähdä läheltä sitä elämää, mitä hän eli", kertoo Hansi. "En ollut koskaan henkilökohtaisesti tavannut sellaista ihmistä, joka oli niin epäitsekäs ja jolla oli sellainen rakkaus ja huolenpito toisia ihmisiä kohtaan." 

Tuona aikana rukoilimme myös usein Júmalaa yhdessä, eikä kestänyt kauan kunnes sain voiman ja uskon, jota olin niin suuresti kaivannut. Pyhä Henki antoi minulle kaiken sen voiman ja uskon, mitä tarvitsin synnin voittamiseen. 

Sveitsi 2012:

Stefan kertoo työstä Etelä-Amerikassa palavalla innolla. Hän kertoo, kuinka Jumala johti heidät suoraan sellaisten ihmisten luo kuten Hansi ja hänen perheensä. 

Tuhansista erottuu muutamia harvoja

"Niin, olemme täysin riippuvaisia Pyhän Hengen vaikutuksista, jotta löytäisimme näiden ihmisten luo", kertoo Stefan. "Ja siellä vähäisistä aluista syntyy uusia seurakuntia. Tuhansista ihmisistä erottuu muutamia harvoja, jotka ovat kiinnostuneita sanomasta synnin voittamiseksi, ja sitten kuluu viisi vuotta, kymmenen vuotta ja yksi toisensa jälkeen liittyy mukaan. Ja lopuksi siitä tulee pieni seurakunta, joka on elinvoimainen, missä Jumalan sana on saanut tulla ihmisten sydämeen ja tehdä vaikutuksen."

Ei ole helppoa löytää tietä yksin

Hansi Maier kertoo, kuinka Stefan, yhdessä useampien kanssa, teki työtä useita vuosia rakentaen Kristuksen ruumista Paso Floresissa. (1. Kor. 12: 12-30)

"Tässä työssä seuranta ja jatkotyö on erittäin tärkeää", korostaa Hansi. "Monet saarnaajat matkustavat ympäri maailmaa perustamassa seurakuntia. Ehkä he julistavat täysille saleille ja saavat satoja kääntymään ja ottamaan Jeesuksen vastaan, mutta sitten he matkustavat heti pois."

Hansilla on selvä ajatus tällaisesta tavasta tehdä lähetystyötä:

 "Tällainen tapa tehdä työtä on kuin jättäisi vauvan tuuleen ja tuiskuun ilman ruokaa. Se ei säily hengissä pitkään." Hansi ajattelee, kuinka he itse olivat kuin hengellisiä pikkulapsia, täysin riippuvaisia huolenpidosta, rakkaudesta, ohjauksesta ja hengellisestä ravinnosta.

"Ei ole helppo löytää tietä yksin", sanoo Stefan. "On hyvä, että lähellä on joku, joka voi auttaa, lohduttaa ja antaa sanan oikeaan aikaan. Erityisesti kristillisen elämän alussa se on tärkeää."

Jumalan sana, jolla on luomisvoima

Tänä päivänä Paso Floresissa on pieni, vakiintunut seurakunta. Hofmeister liikuttuu muistellessaan ensimmäistä kertaa, jolloin hän saattoi istuutua takimmaiselle riville Paso Floresin kokouksessa ja vain kunnella nuoria.

Kun vähintään yhdellä nuorista on Jumalalta sana, jolla on luomisvoima, silloin he kykenevät rakentumaan.

«Kun vähintään yhdellä nuorista on Jumalalta sana, jolla on luomisvoima, silloin he kykenevät rakentumaan", hän selittää. "Näin oli Hansin kohdalla. Hänellä oli Jumalalta sana, joka oli tullut hänelle eläväksi, ja hän pystyi olemaan suureksi rakennukseksi ystäville. Ja sitä hän on edelleen - aina vain suuremmassa määrin", lopettaa Stefan.

Suoranainen ihme

Paso Flores, toukokuu 2012:On aivan uuden konferenssikeskuksen vihkiäisjuhla Paso Floresissa. Stefan ja Hansi tervehtivät toisiaan sydämellisellä kädenpuristuksella ja lämpimällä katseella. Kyyneleitä on vaikea pidätellä. Kuka heistä olisi pystynyt näkemään tämän 24 vuotta sitten?

Hansi kertoo kuinka viime vuodet ovat liittäneet Etelä-Amerikan ystävät tiiviimmin yhteen. Hän hymyilee itsekseen, ajatellessaan alkuaikoja; sitä kulttuurien törmäystä, joka syntyi henkevien chileläisten ja vahvasti konservatiivisen Paso Floresin joukon välille.

Hän ajattelee kiitollisuudella, kuinka Jumala on antanut kaikille heistä avun nähdä oma syntinsä eri tilanteissa, sen sijaan että he syyttelisivät toisiaan. Tällä tavalla he ovat kasvaneet lähemmäs ja lähemmäs toisiaan ja saaneet valtavan hyvän yhteyden. Ja nyt he siis voivat juhlia konferenssikeskuksen valmistumista.

Hän ajattelee kiitollisuudella, kuinka Jumala on antanut jokaiselle heistä avun nähdä oma syntinsä eri tilanteissa, sen sijaan että he syyttelisivät toisiaan.

Hansi lähettää taivaalliselle Isälleen kiitosrukouksen. Se, mitä Jumala on tehnyt heille kaikille, on suoranainen ihme.