'Se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle'

"Se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle"

Kirjoittanut: Vilhelm Nordström | Paikka: Suomi | Julkaistu: 22. joulukuuta 2010

Vuoden 2002 tammikuussa pieni Kirkkonummen seurakunta kohtasi tapahtuman, joka järkytti kaikkia. Martti Gerlander, viiden lapsen isä, joutui työmatkallaan vakavaan auto-onnettomuuteen.

Martin onnettomuus

Liukkaalla talvikelillä Martti suuntaa kohti lukiota, jossa hän työskentelee opettajana. Vastaan tulevan rekan heittelehtiminen osoittautuu kohtalokkaaksi, ja hetkessä Martin auto on musertunut rekan perävaunun ja kallion väliin. Hänen leikkaamisensa ulos autosta kestää useita tunteja. Martti on kuitenkin edelleen hengissä ja hänet kuljetetaan pahoin loukkaantuneena sairaalaan.

Lääkärit eivät anna juurikaan toivoa. Hätä on suuri niiden monien keskuudessa, joille Martti on rakas ystävä. Seurakunta tuntee hänet energisenä ja aktiivisena miehenä, joka mielellään auttaa aina siellä missä on tarvetta. Sadat ihmiset rukoilevat ihmettä.

Lopulta Martti heräsi koomasta lähes kahden kuukauden jälkeen. Ei ole epäilystäkään, että tämä on vastaus satojen ihmisten jatkuviin rukouksiin. Edessä on kuitenkin pitkä kuntoutus, ja on selvää, ettei Martti enää koskaan tulisi olemaan se sama energinen mies, jona hänet ennen tunnettiin.

– Sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä

On lauantaiaamu Kirkkonummella, ja ajan tapaamaan Marttia ja hänen vaimoaan Annea heidän kotonaan. Anne toivottaa minut lämpimästi tervetulleeksi ja kertoo, että Martti on pihalla puupinon kimpussa. Kohta Marttikin malttaa tulla sisään ja puristaa kättäni hymyillen. Istumme sohvalle keskustelemaan höyryävän teekupillisen äärellä.

Keskustellessani Martin kanssa käy selväksi, että aivovamma vaikuttaa edelleen kaikessa mitä hän tekee. Vaikka hänen puheensa onkin täysin selkeää, hänen on ajoittain vaikea ilmaista ajatuksiaan. Hän ei ole onnettomuutensa jälkeen kyennyt käymään töissä, ja aivovamma rajoittaa myös hänen koordinaatiokykyään niin, että monet fyysiset toiminnot ovat tulleet vaikeiksi. Hän on riippuvainen toisten avusta. Voidaan sanoa, että tästä ihmisestä on riisuttu kaikki se, mikä hänessä oli aikaisemmin vahvaa ja inhimillisesti ihailtavaa.

– Hänen henkensä on kiitollisuus, eikä silloin mikään katkeruus, syytös tai nurina pääse esille.

Mieleeni tulee jae: Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. 2. Kor. 4:16. Myös Martti tunnistaa itsensä tästä jakeesta:

– Totta kai minulla on edelleen halu tehdä ja auttaa muita ihmisiä. Tärkeintä on kuitenkin, että seurakunta viihtyy ja menestyy. Iloitsen siitä kasvusta, mitä nuorissa tapahtuu ja että nyt he pystyvät tekemään työtä. Voin olla mukana siunaamalla ja rukoilemalla heidän puolestaan.

– Yksinkertainen ja lapsenomainen usko

Rajoitteistaan huolimatta Martti on edelleen auttamassa aina kun se on mahdollista. Hän pilkkoo puita tai imuroi, etsii aina tapoja olla hyödyksi. Eikä hän koskaan ole katkera tai valita kohtaloaan. Sen sijaan hän on kiitollinen. Huomaan, että hänessä on valoisa ja positiivinen henki, minkä vahvistaa myös vaimo Anne.

– Kaiken mitä meillä nyt on, näkyvää ja näkymätöntä, olemme saaneet Jumalalta.

- Martilla on tullut luonnoksi olla tekemässä siellä, missä hän pystyy olemaan avuksi. Näin on ollut sekä ennen onnettomuutta että sen jälkeen. Hänen henkensä on kiitollisuus, eikä silloin mikään katkeruus, syytös tai nurina pääse esille. Tämä ei olisi mahdollista ilman sitä uskon perustaa, joka on rakennettu aikana ennen onnettomuutta.

Martti ja Anne tekivät nuorena avioparina yhdessä radikaalin valinnan seurata Jeesusta. Siitä lähtien elämän perustana on ollut yksinkertainen, lapsenomainen usko. Arki ei koskaan ole ollut helppoa, mutta tärkeintä on ollut tuntea, että Jumala on mukana kaikissa valinnoissa.

Jumalaan voi luottaa – kaikki koituu parhaaksemme!

Annelle ja Martille kristinuskossa ei ole kysymys juhlapuheista pyhäpäivinä, vaan uskon ja rakkauden vaikuttamista teoista arkipäivässä. Anne viittaa kertoessaan Raamattuun:

Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. -- Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen. Mal. 3:10.

– Jumala haluaa mielellään siunata meitä, mutta ensin meidän on luovuttava kaikesta - ja tämä järjestys on aina sama, Anne sanoo.

– Jumala haluaa mielellään siunata meitä, mutta ensin meidän on luovuttava kaikesta - ja tämä järjestys on aina sama.

– Kaiken mitä meillä nyt on, näkyvää ja näkymätöntä, olemme saaneet Jumalalta, Martti vahvistaa, - Olemme luopuneet omista suunnitelmistamme ja tahdostamme, eikä valinnan hetkellä ole aina nähnyt mihin se johtaa.

Eivätkö Martti ja Anne ole koskaan, edes tässä vaikeassa tilanteessa, epäilleet Jumalaa?

– Ei, Martti vastaa, Kun on antanut oman elämänsä Jumalalle, niin voi olla varma, että Jumala on uskollinen ja kaikki koituu parhaaksemme.

Kalliolle rakennettu talo

 

Annella ja Martilla ei ole koskaan ollut kysymystä ”Miksi näin?”, vaan ””Miten tästä eteenpäin?”

– Eri koetuksissa ja ahdistuksissa, on tullut monesti omille rajoilleen – mutta, Jumalaan voi luottaa, hän ei anna koetuksen käydä yli voimien. Itse voi kokea rajojensa olevan hyvin lähellä tai jopa tässä hetkessä, mutta Jumala on vienyt pidemmälle – ja hänen armostaan, on voinut selvitä koetuksen hetkestä eteenpäin.

Martin ja Annen puheesta on helppo aistia, että kaikki mitä he puhuvat on totta. Heillä ei ole tarvetta kaunistella asioita, eikä pystyttää kulisseja. Heidän elämänsä on rakennettu Jumalan sanan perustalle, eivätkä sitä voi tämän elämän myrskyt horjuttaa.

Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. Matt. 7:24-25