Kerran pelastunut, aina pelastunut?

Kerran pelastunut, aina pelastunut?

Kirjoittanut: Tom Harris | Paikka: Sydney, Austraalia | Julkaistu: 1. joulukuuta 2015

Oppi ”Kerran pelastunut, aina pelastunut”, jota kutsutaan myös nimeltä ”ikuinen varmuus” on ollut suuren keskustelun kohteena. Mitä Raamattu sanoo pelastuksesta?

Tämän opin tueksi käytetään usein jaetta Joh. 10:28: …he eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. Aivan oikein; kukaan ei voi riistää heitä Jeesukselta, mutta he voivat itse asettaa itsensä Jeesuksen ulkopuolelle.

Johanneksen Evankeliumin luvussa 15 jakeessa 4 Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.” Ja edelleen jakeessa 6: ”Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.

Pelastus sisältää ehtoja

Jokainen lupaus pelastuksesta sisältää ehdon. Lupaukset kuuluvat meille, jos täytämme ehdot. Luemme esimerkiksi Kol. 1: 21-23: Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla… Huomaatko ehdon? Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla. Paavali kirjoittaa jakeessa 1. Tim. 1: 19 joistain, jotka olivat hylänneet hyvän omantunnon ja haaksirikkoutuneet uskossaan.


Hepr. 3: 12-14:ssa saamme varoituksen: Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ’tänä päivänä’ on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi. Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet. Näetkö ehdon myös tässä? Kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yhteyteen jo alussa olemme päässeet.

Tiedämme, että jos teemme syntiä, meillä on puhemies Isämme, Jeesuksen Kristuksen, Oikeamielisen luona. Jos todella suremme ja kadumme syntejämme, Jeesuksessa on anteeksiantoa ylen määrin. Vaarana on, että paadumme antamalla jatkuvasti periksi samoille synneille. Emme ole niin pahoillamme kuin langetessamme ensimmäistä kertaa siihen syntiin, paadumme yhä enemmän ja loppujen lopuksi meillä on paha ja epäuskoinen sydän ja menetämme varmuutemme. Tulemme pois elävästä Jumalasta. Asetamme itsemme hänen kätensä ulkopuolelle.  

Kiusauksessa ei tarvitse langeta

Miten sitten voimme välttää tällaisen paatumisen, kun jatkuvasti koemme lankeavamme kiusauksessa? Evankeliumissa oleva ilosanoma on se, ettei meidän tarvitse jatkuvasti langeta kiusauksen hetkellä. Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. Hepr. 4: 14-16

Näistä jakeista käy selvästi esille, että tarvitsemme apua juuri kiusauksen hetkellä. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hepr. 2: 18. Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä. 1.Piet. 4: 1-2. (UT 1938)

Älkäämme laiskistuko väärään varmuudentunteeseen asettaen pelastuksemme vaaraan, vaan tehkäämme, kuten Paavali kehottaa meitä Fil. 2: 12: Siksi, rakkaat ystävät, niin kuin olette aina totelleet minua, kun olen ollut luonanne, totelkaa vielä enemmän nyt, kun olen poissa: tehkää peläten ja vavisten työtä pelastuaksenne.